Pedikyyrisukat

Malli: Fuji, Judy Sumnerin kirjasta Knitted Socks: East and West (2009), ss. 45-47.

Lanka: Regia Silk, harmaanvalkoinen (00005); menekki 55 g.

Puikot: Bambusukkapuikot 3 mm.

Nämä ovat kansikuvasukat Judy Sumnerin kirjasta Knitted Socks: East and West. Kirjan kolmekymmentä sukkamallia ovat amerikkalaisen kirjoittajan tulkintoja japanilaisesta neuleperinteestä. Varsinaista japanilaista neuleperinnettä ei ehkä ole olemassa. Neulominen on tullut Japaniin lännestä ja noudattaa läntisiä konventioita. Sumner on kuitenkin taustatyönä tutustunut japanilaisiin neulekirjoihin ja löytänyt tiettyjä silmukkatekniikoita, jotka ovat suosiossa nimenomaan Japanissa. Epäilemättä kirjan mallineuleet ja mallit ovat muutenkin japanilaisvaikutteisia, tai vähintäänkin heijastelevat kirjoittajan mielikuvia japanilaisesta estetiikasta. Kullakin mallilla on japaninkielinen nimi. Näiden sukkien nimi fuji tarkoittaa ohutta silkkikangasta.

Tilasin kirjan sokkona, mutta pidän näistä malleista kovasti. Sukissa on riittävästi haastetta, mutta toisaalta mallit ovat miellyttävän selkeitä, jopa geometrisen suoraviivaisia. Tämäkin lienee japanilaisen estetiikan vaikutusta. Jalkaosa on usein jätetty sileäksi ja mallineule säästetty varteen. Sukkiin on vain yksi koko, ja kirjoittaja toteaa itsekin, että koon muuttaminen on mallineuleiden suurten mallikertojen vuoksi työlästä. Yksi ohje on myös lapsen sukille. Kirjan ohjeet ovat erittäin selkeät. Mallineuleet on kuvattu sekä sanallisesti että kaaviokuvin. Puikkosuositus tälle mallille oli 2,75. Kolmosen puikoilla koko oli täydellinen.

Näiden sukkien siksak-kuvio tuo mieleen veden ylle kaartuvan männyn, yhden perinteisistä bonsain kasvatusmuodoista. Sukka näyttää yllättäen paremmalta luonnossa kuin kirjan kuvissa. Aivan erityisesti pidän varren joustinneuleeseen upotetusta timanttikuviosta, jossa on käytetty yhtä kirjan esittelemistä erikoistekniikoista. Tämä yksinkertainen kuvio yhdistettynä kierteiseen joustinneuleen tekee joustimesta aivan erityisen pienellä vaivalla. Sama kuvio sopisi myös sileäneuleiseen sukkaan tai käsineeseen tai vaikkapa myssyn joustinreunaan.

En ole aiemmin neulonut varpaista avoimia sukkia, joskin ensimmäinen sukkakokeiluni aikuisiällä, vuosia sitten, oli juuri tällainen, koska arvelin, etten paljain jaloin viihtyvänä oppisi pitämään umpinaisia sukkia kotona. Tämä kokeilu jäi silloin kuitenkin yhteen sukkaan. Myös Regia Silk on uusi tuttavuus. Pidän tästä langasta kovasti. Tuntu on silkkisempi kuin 20 prosentin osuus tuntuisi edellyttävän, ja silkki taittaa yllättävän tehokkaasti villan (merino) pörröisyyden. Langan koostumusta olisi vaikea arvata pelkästään tunnustelemalla. Väri miellytttää myös. Sävy on erikoinen harmaanvalkoinen, vaihteluna tavanomaisille makean keltavivahteisille luonnonvalkeille. Lanka ei tuoksu silkille, eli ihoa hoitavaa serisiiniä tässä sekoituksessa ei ole jäljellä. Lanka on valmistajan mukaan peräti konepestävää, mutta en aio kokeilla. Kestävyys arveluttaa, vaikka mukana onkin 20 prosenttia polyamidia. Vaa'an mukaan menekki oli vain 55 grammaa, mutta lankaa meni kyllä reilusti toista kerää.

Pedikyyritarpeeni ovat vähäiset, joten tarkoituksena on kokeilla näitä kotisukkina. Tällaiset sukat lämmittävät, mutta jättävät varpaat vapaiksi liikkumaan ja mahdollistavat mukavan tuntuman lattiaan. Valkoinen ei ole koskaan hyvä käyttösukan väri, ja näin kevättä kohden voisi kokeilla vähemmän villaistakin lankaa. Bambun ja silkin yhdistelmä kiinnostaisi, jos sellaista jostain löytäisi.

Narsissinkeltainen pannumyssy

Tee- tai kahvipannun lämpimänä pitävä vanulla vuorattu huppu on aloittelevan ompelijan klassikkotyö. Näitä ei enää juuri näe teollisessa tuotannossa. Nykyään on helppo keittää uusi kupillinen teetä tai kahvia milloin tahansa.

Epäilemättä pannumyssyllä on vanhemmassakin perinteessä ollut ennen muuta koristearvoa, samoin kuin aamiaismunien pikku hupuilla (egg cosy). Pannumyssy ei ole joutunut alttiiksi suurelle kulutukselle eikä sitä ole juuri tarvinnut pestä, joten se on voinut olla runsaasti kirjailtu tai muutoin koristeltu. Tove Janssonin Taikatalvessa Pikku Myy askartelee Muumimamman koreasta ruusuilla kirjotusta pannumyssystä itselleen talvitakin, ja esinettä kaivataan lähinnä sentimentaalisista syistä, vaikka muumit ovatkin suuria kahvin ystäviä.

Ompelemani myssyn narsissinkeltainen päällipuoli:

Ja possunpunainen vuori:

Ohje on Eva Krukin kirjasta Ompele ja neulo omin käsin. Monista muista aloittelijaohjeista poiketen tässä myssyssä on kolme kappaletta: etu- ja takakappaleen välissä on leveähkö suora kaitale. Jätin pois mallityön nostolenkin ja ompelin sen tilalle kirjaillun kangasmerkin. Vuorin ja päällikankaan välissä on kaksinkertainen vatiini, joka on tikattu kiinni vuoriin. Päällikangas on pellava-viskoosia, samaa josta tein sohvatyynyt. Koska jäljellä oli vain tilkkuja, kappaleiden keskellä on tikattu sauma. Vuori on tilkkutyöpuuvillaa.

Eva Kruk on ruotsalainen graafikko, kirjoittaja ja kustannustoimittaja. Kirja on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan viehättävä. Ohjeissa on liki suorakulmaisista kappaleista ommeltuja esiliinoja, pannulappuja ja kasseja sekä muutama helppo neuletyö. Suomalainen lukija panee merkille, että mallitöiden kankaina on käytetty Marimekkoa ja kuvausrekvisiittana Iittalan astioita. Tällainen kirja houkuttelee opettelemaan uudelleen asioita, jotka jo osaa. Valitettavasti kirja on kuitenkin joko kirjoitettu tai suomennettu kovin kehnosti. Epäilen jälkimmäistä. Ohjeista on vaikea saada selvää, ja suoranaisia virheitäkin löytyy. Piirroskuvat auttavat ohjeiden hahmottamista.

Olin erityisen viehättynyt pöyristyttävästä pipo-ohjeesta, joka on kuvattu kirjan kannessa. Kruk neuvoo neulomaan neliskanttisen kappaleen joustinneuletta, ompelemaan takasauman ja sitten muotoilemaan kuvun kaaren ompelukoneen siksakilla. Liiat leikataan kylmästi pois. Haluaisin nähdä neulojan, joka tämän tekee!

Kirjan innoittamana syntyi myös elämäni ensimmäinen ommeltu patalappu, tosin ei kirjan ohjeella. Luulen, että tämä ainokainen riittää.

Varvassukat

Malli: Yhdistelmä Dropsin kahdesta mallista, isovarvassukaista ja varvassukista.

Lanka: Rico Superba Safari, väri 007, menekki 68 g.

Puikot: KnitPro Symfonie Cubics sukkapuikot 2,5 mm ja varpaissa KnitPro Symfonie Wood sormikaspuikot 2,75 mm.

Superba Safari on ohuehko (100 g / 420 m) konepestävä perussukkalanka, joka sisältää villaa ja polyamidia. Dropsin varvassukissa (malli on suunniteltu Fabelille) pikkuvarvas on kaksi kerrosta muiden varpaiden alapuolella ja muut varpaat samalla korkeudella. Luulisin, että tämä järjestely vastaa suunnilleen useimpien ihmisten varpaiden anatomiaa. Varpaiden oikeiden pituuksien määrittäminen on ongelmallisempaa. Minun kippuraisiin pikkuvarpaisiini nämä sukat eivät oikein istu, vaikka sievät ovatkin. Herttainen munankuoripastelleja yhdistelevä sävy erottuu edukseen Superba Safarin hieman tunkkaisesta värikartasta.

Sileytin sukat samalla tyylillä kuin sormikkaat. Kastelin sukat läpikotaisin, puin märkänä jalkoihin, asettelin oikeaan muotoon ja riisuin varovasti kuivumaan. Lopputulos ei ole yhtä hyvä, sillä varvassukat ovat vahvasti kolmiulotteiset, toisin kuin sormikkaat tai tavalliset sukat. Luultavasti kannattaisi sileyttää sukat pingottimilla ennen varpaiden neulomista ja käsitellä varpaat erikseen.

Kätilön välineet

Teräväkärkiset kirjontasakset ja nuppineula. Näillä autetaan maailmaan taimia, jotka eivät onnistu omin avuin karistamaan siemenkuortaan. Tiukka siemenkuori tappaa taimen, kun se ei saa sirkkalehtiään auki. Ongelmaa voinee ehkäistä ennalta leikkaamalla siemenen kärjestä pienen palan esimerkiksi kynsileikkureilla. Sirkkalehden aiheiden pieni vioittuminen on kasville yleensä vain pieni haitta. Kaiketi myös siementen liottaminen ja ilman pitäminen kosteana auttaa pehmentämään siemenkuorta.

Kokeilin tänä keväänä idättää tällaisesta pussista peräisin olevia chilin siemeniä:

Ensimmäinen on nyt noussut taimelle. Ainakaan näitä chilejä ei siis ole säteilytetty hengiltä. Siemenet on helppo ottaa kuivatuista paloista; ne eivät murskaannu morttelissakaan.

Merkkituote

Sohva sai uudet tyynyt kananpojankeltaisesta pellava-viskoosista. Nämä ovat oikein merkkituotteita:

Ajatus noista jokseenkin naurettavista käsin kirjotuista pikkulappusista ompelutuotteen saumassa lienee lähtöisin tästä kirjasta, jota olen viime päivinä selaillut iltalukemisena:  

Teoksen alkuperäisnimi on Scandinavian Needlecraft. Tekijä Clare Youngs on käsittääkseni brittiläinen. Tällaisia kirjoja on aina hauska selata: Joku ulkopuolinen kertoo ja opastaa, millaista meidän tyylimme ja käsityöperinteemme täällä pohjolassa on. On tosin todettava, että teoksessa esitellyt pelkistetyt kirjontamotiivit lintuineen ja sydämineen taitavat olla ennen muuta ruotsalaisia eivätkä edusta niinkään suomalaista perinnettä. Kirjan helppoja, nopeatekoisia ja huolettomalla kädellä toteutettuja kirjonta-aiheita voi käyttää kodintekstiileissä, laukuissa, myssyissä, lapasissa ja sukissa. Materiaalina käytetään paljon villahuopaa, mutta kirjontalangat ovat puuvillaa. Myös koneella kirjottuja malleja on mukana. Ihan kelpo kirja, joskin substanssi näissä koreasti kuvitetuissa kahvipöytäkirjoissa jää aina hieman niukaksi. Täyttä hintaa en maksaisi, mutta alennusmyynnistä kelpasi mukaan.

Huovasta tehdyille pikkulappusille ei kirjassa anneta selitystä, mutta laskeskelin, että niitä on käytetty ainakin seitsemässä kirjan 35 mallista. Ilmeisesti kirjoittaja on syystä tai toisesta kokenut niiden kuuluvan skandinaaviseen tyyliin.

Harlekiiniruutuja

Jälleen tekniikkakokeilu kangasväreillä valkaisemattomalle lakanakankaalle. Leimasimena isokokoinen kumileimasin ja värinä Tiimarin musta kangasväri.

Tässä tyynyliinamallissa kangas menee miltei kokonaan kolminkerroin, eikä kiinnitystä tarvita lainkaan. Tämä on helpoin mahdollinen tapa ommella päälliset sisustustyynyihin; kangasta menee hieman enemmän, mutta vetoketjujen, nappien ja nepparien kiinnitykseltä vältytään kokonaan. Saumoja on vain kaksi, ja lisäksi pitää huolitella pujotusaukon reuna.
 

Kevään merkkejä III

Appelsiinipuu kukkii:

Ensimmäiset kukat ovat hieman aneemisia, mutta tuoksu on yhtä kaikki huumaava. Nupun aukeaminen ei voi jäädä huomaamatta. Kukinnan edetessä tuoksu tuntuisi laimenevan. Kukkia putkahtelee tasaisesti syksyyn asti. Kasvi ei ole varsinainen appelsiinipuu (Citrus sinensis), vaan kääpiösitrus, Citrofortunella microcarpa, joka on useamman sukulaislajin risteytys. Hybridi on lähtöisin Kiinasta, ja sen tarkka alkuperä on tuntematon. Ilmeisesti sekoituksessa on mukana ainakin kumkvattia (Fortunella on sen vanha sukunimi) ja mandariinia. Microcarpaa kasvatetaan ennen muuta koristekasvina, mutta hedelmiä voi myös käyttää vaikkapa marmeladiin. Lajikkeet tuntuvat parantuneen huimasti niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, kun minulla on näitä ollut, tosin varma en voi olla. Tuottajat kun ilmoittavat kasviensa nimeksi vain yleisnimen "Calamondin". Nykyään talvettaminen kuivissa ja kuumissa keskuslämmitysoloissa ilman lisävaloa ei ole mikään ongelma, joskin lehtiä talven aikana kyllä karisee. Muut huonekasveiksi myytävät sitrukset ovat ongelmallisempia ja tuntuisivat kaipaavan talvipuutarhaoloja. Sitruunan kanssa minulla ei ole koskaan ollut onnea. Kumkvatti puolestaan on kohtalaisen kestävä, mutta selvästi vaateliaampi kuin Calamondin.

Oma lukunsa ovat itse siemenestä kasvatetut sitrukset, greipit, mandariinit, sitruunat ja appelsiinit. Nämä ovat huoneoloihin totuttuaan yleensä sitkeitä kasveja, mutta harvoin kovin kauniita. Kukinta on harvinaista, ja sitä saa odotella vuosikausia. Sitruskasveja on historian aikana risteytty niin villisti keskenään, että niiden perimä on rikasta ja epävakaista. Siksi niitä ei juuri auta lisätä siemenestä; jälkeläiset tuskin muistuttavat emokasvia. Pistokkaasta lisääminen ei sekään kotioloissa oikein onnistu. Kaupassa myytävät microcarpat on yleensä vartettu johonkin rotevampaan sitrukseen, jolloin kasvi saa viehättävän pienoispuun muodon. Onneksi nämä kasvit ovat nykyään edullisia ja pitkäikäisiä myös vähemmän ihanteellisissa oloissa.

(Kuvissa kasvin lehdet näyttävät kovin pölyisiltä. Kissojen nukkumapaikka on juuri ikkunalaudan alapuolella, joten karvaa ja pölyä riittää. Isommat lehdet pyyhin kuitenkin säännöllisesti. Sitrukset pitävät myös suihkuttelusta.)

Myös ruukkunarsisissit ovat taas täällä!