Puketti

Ompelin pitkäripaisen kassin ihan siitä ilosta, että Berninan tikutusta on niin mukava kuunnella. Sama tasainen ja tyytyväinen ääni, oli neulan alla kaksi tai kaksitoista kerrosta. Olen alkanut pitää Berninaa osittain henkilönä, joka osaa ommella, toisin kuin minä, joka vasta opettelen. Puketti-kuosi on vuodelta 1964. Näyttää hyvältä juuri nyt.

Berninassa on automaattinen neulan ylösjättö, mikä on jossain määrin ärsyttävää. Kantapäällä napauttamalla neula menee alas. Tarkoissa tikkauksissa käytän joka tapauksessa käsipyörää.

Bernina palvelee

Bernina Record 931 Electronic tikuttaa useita jousto-ompeleita. Säätöjä on riittävästi. Tikin pituuden voi valita vapaasti (samoin kuin leveyden, tosin maksimileveys on 4 mm). [Pfaffissa tikin pituuteen on vaikea puuttua, stretch on ikään kuin yksi tikinpituuden vaihtoehto ja tyyppivikana tuntuu olevan esim. liian ilmavaksi jäävä hunajakenno.] Langankireyksien säätäminen vaikuttaa jousto-ompeleiden ulkonäköön, samoin langan laatu. Paininjalan puristusta Berninassa ei voi virallisesti säätää, mutta kannen voi avata kohtalaisen helposti ja väännellä sieltä löytyvää puristuksen ruuvia.

Päärmeiden huolitteluun soveltuva jousto-ommel helpottaa elämää ihmeesti. Kaksoisneula on toki aina vaihtoehto, mutta kohtalaisen vaativa sellainen. Kaksoineulat ovat kalliita. Helpoimmin saatavilla oleva Prymin neula on tunnetusti käyttökelvoton. Leveys säädetään ostamalla uusi neula. Ylälankoja pitää olla kaksi, mikä on jo kohtuutonta erikoisemman värisissä kertaprojekteissa. Säätöjen kohdilleen saamisessa menee aikaa; usein alalankaa on pakko löysätä, joten ruuvimeisselin on paras olla tallessa. Itse tapaan vetää päärmäyksen langanpäät käsin piiloon. Kaksoineulalla niitä tulee enemmän. Kaksoineula on toki kaunis oikealta, mutta nurjalla substanssia on turhan vähän.

Kuvan kangas on Noshin 100-prosenttista puuvillatrikoota. Tämä väri taisi jo poistua valikoimasta. Saumuri pisteli yhden reiän sivusaumaan kangasta ommellessa, toivotaan ettei niitä repeile lisää pesuissa. Noshin laatu on muuten loistavaa, mutta täyspuuvillaisten laatujen rei'ittyminen riipii hermoja.

Kaava-arvio: Three pieces (Ottobre 4/2015)

Pikkulasten haaremihousumaiset pussittavat pöksyt ovat ilmeisesti jonkinlainen muoti-ilmiö. Nämä on ommeltu Ottobren 4/2015 mallilla "Three pieces". Koko on 92 eli kaavan pienin. Samantapainen, mutta enemmän yksityiskohtia ja työvaiheita käsittävä malli näkyy olevan tarjolla tulostettavana ilmaiskaavana Noshin sivuilla.

Malli muodostuu nimensä mukaisesti kolmesta kappaleesta: etu- ja takakappaleesta sekä kengurutaskupussista. Materiaalin tulee joustaa, mutta ei paljon. Käytin elastaania sisältävää puuvillatrikoota, mutta puhdas puuvillatrikoo toimisi varmasti yhtä hyvin.

Ohje neuvoo piirtämään etu- ja takakappaleen kaavan erikseen, mutta tämä on tarpeetonta. Ainoa ero kappaleiden välillä on, että takakappale nousee hieman ylemmäs. Erotuksen kiilan voi piirtää erikseen ja yhdistää takakappaleeseen leikkausvaiheessa. Piirtäminen tapahtuu siis nopeasti.

Mallin erikoisuus on etu- ja takasauman ja sitä myöten haarakoukun muotoilun puuttuminen. Sana "housut" on monikollinen, koska vaatekappale muodostuu kahdesta yhteen ommellusta lahkeesta. Nämä rikkovat siis housujen perusolemusta vastaan. Neulosmateriaalia käyttämällä saadaan kuitenkin syntymään varsin miellyttävä ja käyttökelpoinen vaatekappale.

Ompelu on suoraviivaista. Taskun kiinnittäminen vaatii kärsivällisyyttä, silitysrautaa ja kohdillaan olevaa tikkiä. Sivusaumoissa ja haarasaumassa saumurista on iso ilo, lahkeissa ja vyötärössä taas kaivataan peitetikkiä tai kaksoisneulaa.

Aputikkaus näkyy keskellä. Ei luultavasti pitäisi.

Vyötäröllä on alkuperäisessä mallissa sirkat ja trikoosoirosta ommeltu nauha. Jätin nämä pois säästääkseni hermojani ja päästäkseni nopeammin käsiksi koettelemuksista suurimpaan: vyötärökuminauhan ompeluun. Lopputulos oli yllättävän hyvä. Ohjeessa kuminauha ommellaan renkaaksi ja merkitään neljännekset. Vyötärön taite silitetään teräväksi. Tikataan kuminauhan neljännekset kiinni vaatteeseen. Ja sitten tikataan kuja kuminauhan alapuolelta, niin että nauha jää vapaaksi kujaan (lukuun ottamatta niitä neljää kiinnityskohtaa). Pidin tästä ratkaisusta, koska minulla on ollut ongelmia kuminauhan päälle tikkaamisessa.

Vaikeusaste: Hyvin helppo. Aivan aloittelijalle varmasti helpompi hahmottaa kuin perinteinen housu. Taskun tikkaaminen siististi vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja taitoakin.

Lopputulos: Käyttökelpoiset ja mukavat housut, joilla lienee pitkä käyttöikä. Lahkeet ovat suista kapeat, joten niitä on helppo kääriä ja laskea lapsen kasvaessa. Yhtä materiaalia käyttämällä on saavutettu melko kiinnostava vaate. Pussitus edessä on kuitenkin kohtalaisen koomisen näköistä.

Tekisinkö uudelleen: Jaa-a. Ehkä oloasuksi tai uniasuksi. Ehkä hieman paksummalla materiaalilla malli olisi enemmän edukseen. Tuskin tästä ainakaan luottokaavaa tulee.

Behind the scenes. Neodyymimagneeteista on moneksi.

Rei'ityskone

Osallistuin aikuisten infantilistisiin arpajaisiin ja tilasin kaksi kiloa Noshin yllätyskankaita. Nämä yllätyspussit ovat ilmeisen haluttuja, tulevat harvakseen myyntiin ja myyvät heti loppuun.

Kivoja kankaitahan sieltä tuli, ja kilohinta 25 euroa on hyvin edullinen, vaikka osa paloista voi olla lievästi kakkoslaatuisia. Itse huomasin muutaman värjäytymän resorin reunassa, en sen pahempaa. Noshin kankaat ovat nyt niin haluttuja, että tuohon kilohintaan ostetuista saa myös helposti omansa takaisin eteenpäin myymällä.

Joku Ottobren kaava, jonka mallityössä on kitaroita. Hyvin suora hihanpyöriö. Koko 92.

Suosittu norsukangas on interlock-neulosta, eli siinä on kaksi yhteen kietoutunutta neulekerrosta ja oikeat silmukat kummallakin puolella. Tällainen kangas on tietysti erityisen miellyttävää ihoa vasten. Interlock voi olla venyvää ja vanuvaa, kuten Eurokankaan trikoopalalaarissa satunnaisesti uivat pyjamakankaat, tai jämäkkää ja muotonsa pitävää, kuten Noshin norsut. Nosh oli ystävällisesti pakannut mukaan oikeanväristä resoria (oisko tää aqua? vai minttu?), joten oli helppo päätyä ompelemaan paitoja.

Mutta. Saumurini pistelee tämän interlockin täyteen reikiä! Vanhaan babylockiin (ysäri-Juki) saa suunnilleen kahta neulatyyppiä, tavallista ja pallokärkistä, ja reikiä syntyy molemmilla. Ratkaisin ongelman epätyydyttävästi ompelemalla saumat kiinni ompelukoneella (microtex-neulalla) ja tekemällä huolittelun saumurilla. Suosittelen yhdistelmää joustava suora ommel ja kolmilankainen saumuriommel. Valitettavasti myös viimeistelyyn käyttämäni kaksoisneula teki muutaman reiän, vaikka on asiallinen ja melkein uusi Schmetzin kapistus.

No, ehkä nämä kaksi paitaa kestävät sen aikaa minkä mahtuvat lapselle päälle. Toiseen jaksoin ommella käsin vinonauhan pätkän kaula-aukon takaosaan. Parantaa kyllä ulkonäköä! Ja antaa syyn keräillä kaappiin pieniä kankaanpaloja.

Marimekko, Herttoniemi

Helsingissä on kangaskauppojen paikalla jonkinlainen musta aukko, vaikka tässäkin kylässä kaiketi ompelua harrastetaan. Täältä puuttuvat juuri harrastuskankaat, ne joista tumpelot uskaltavat ja viitsivät ommella itse: edulliset ja laadukkaat arkikankaat.

Yritän suhtautua Eurokankaan laarien lapiointiin positiivisesti, mutta välillä tuntuu, että helmiä on turhan harvassa motivaation ylläpitämiseksi. (Keskustan Eurokankaan laarit täytetään muuten keskiviikkoisin. Keskiviikkoiltapäivä on siten paras ajankohta löytöjen tekemiselle.)

Skandinaavisista, modernistisista ja mutkattomista printeistä ja väreistä pitävä pääsee onneksi kangasostoksille Marimekon tehtaanmyymälään Herttoniemeen. Kävin ja ilahduin.

Sijainti on vaatimaton, Herttoniemen teollisuusalueella, vesitornin varjossa. Metrolta on vajaa kilometri kävelymatkaa. Matkalla voi poiketa jättimäiseen Lidliin hakemaan evääksi suklaata ja sämpylöitä.

Kankaat ovat hallimaisen, mutta aistikkaasti sisustetun myymälän perällä. Ja niitä on riittävästi. Printtien ja raitojen lisäksi tarjolla oli myös yksivärisiä pellavia ja neuloksia, 15 euroa / metri. Erikoistarjouksena kolmen metrin trikoopakkauksia 15 eurolla. Hyvä diili, tosin monet nykyompelijat taitavat vierastaa (mielestäni turhaan) puhdasta puuvillatrikoota.

Raitatrikoota ja tukikankaita. Raidat pakalta 15 euroa / metri.

Palakangaslaarissa on sekalainen ja alati uudistuva lajitelma eri vahvuisia puuvilloja ja neuloksia. Hinta, 25 euroa kilo, on varsin kohtuullinen. Eurokankaassa samaa kilohintaa maksetaan trikoista (heikkolaatuisia) ja paitakankaista. Printtipuuvillat ovat EK:ssa kalliimpia. Marimekon puuvillat ovat toki raskaanpuoleisia, joten metrihintaa tulee jonkin verran.

Ostin tuon raitapalan. Suurin osa laarin sisällöstä oli kudottua puuvillaa.

Lisäbonuksena paikka on täynnä aasialaisia turisteja. Liekö korealaisia vai japanilaisia, mutta nuorilla naisilla on ihania vaatteita ja asusteita. Parempi paikka muotibongailulle kuin Helsingin keskusta. Ja Marimekon valmisvaatteita löytyy tietysti myös, löytöhinnoin.

Hyötyompelua: kuolalappu

Vasemmalla ylhäällä name it -merkin lappu, muut omaa tuotantoa vanhoista T-paidoista.

Vauvan ja taaperon kuolalapuksi kelpaa periaatteessa mikä tahansa riepu tai kangaspala. Käytännössä yksityiskohdilla on kuitenkin väliä.

Moni on todennut kahdesta erimuotoisesta palasta ommellun lapun edut. Ohuempi päällikappale poimuttuu leuan alle keräämään alaspäin valuvaa kosteutta, ja kappaleiden väliin jäävä ilmatila hidastaa lapun läpikastumista. Alempi kappale on syytä ommella paksummasta materiaalista tai jopa kosteutta läpäisemättömästä materiaalista.

Netistä löytyvä ilmaiskaava Charmeklud vastaa lähes yksi yhteen name it -merkin kuolalappuja, joissa päällinen on trikoota ja alapuoli fleeceä. Ompelu sujuu helposti saumurilla: kaarteita ei tarvitse ommella vaan ommel katkaistaan lapun kolmessa kärkipisteessä. Ohjeeseen merkittyä laskosta ei ole tarpeen tehdä lainkaan, jos materiaali on joustavaa. Riittää kun yläreunan saumaa venyttää tarpeen mukaan ommellessa. Materiaalin on syytä kestää pesua 60 asteessa.

Sashikoa pussukassa

Perusmallinen vetoketjupussukka on helppo ommella esimerkiksi Hipun blogista löytyvien selko-ohjeiden mukaan. Kirjoin sakura-kukat valmiiksi leikattuihin kappaleisiin ja silitin tukikankaan valmiin kirjonnan nurjalle puolelle. Sashiko-kirjonnassa ei ole tarpeen käyttää kirjontakehystä. Kehystekniikkaa käytettäessä lienee parasta hoitaa kirjominen ennen kappaleiden leikkaamista. Sashiko-pistoni ovat horjuvia ja paikoin täysin epäortodoksisia. Heteiden kärjissä on eurooppalaisia solmupistoja. Vetoketjureunan pistorivi on ommeltu viimeiseksi; sen tarkoitus on ennen muuta käytännöllinen, sillä se estää vuorin jumiutumisen vetoketjun hampaisiin.

Gresistin joulukranssi näyttää tältä. Tähtiin käytetty leimasin on jälleen yksi markkinoiden mysteerejä. Ilmeisesti jokin piirtokirjoitusteksti.

Varpunen jouluaamuna

"Ankka", puolitoistavuotias poikani sanoi tämän nähdessään. "Pannaan pois."

"Ankka" on Kumiko Sudon ohjeella ommeltu varpunen. Materiaali kirppikseltä löytynyttä pöytäliinaa, nokan silkkitilkku myös kirppikseltä. Malli kaavoineen löytyy kirjasta Omiyage (japanilaistaustainen Sudo kirjoittaa englanniksi). Alkuperäisohjeessa silmät piirretään mustalla tussilla, mikä on vähän fiksumman näköistä kuin nämä paljetit. Sisällä on pieni pussi (ja se on todellakin pieni, muutaman kolikon vetoinen). Nyöreinä on kuvassa puuvillalangasta neulottua ontelonyöriä; pitää vaihtaa vähän siistimpään ja ohuempaan.

Papupusseja, tällä kertaa riisitäytteellä, tuli muutama lisää. Luulen että näillä olisi hyvä opetella jonglööraamaan.

Taustalla näkyvä neulalautanenkin on muuten japanilainen.

Hypisteltävä

Tämä stressileluksi sopiva papupussi on ilmeisesti japanilainen perinnemalli. Kumiko Sudo kutsuu mallia nimellä otedama, mutta en ole varma viittaako sana pikemminkin papupusseilla leikkimiseen.

Pussi ommellaan neljästä suorakaiteesta, joissa pitkä sivu on kaksi kertaa lyhyen mittainen. Mallityössä sivujen pituudet ovat 4 ja 8 cm. Viimeinen sauma ommellaan käsin täytön jälkeen.

Täydellinen ompelurasia

Se on varmasti tämä!

Ulkopuolelta se on pieni kiinakaappi ja sulautuu sisustukseen.

Sisäpuolella on iso lokero ja tilavat laatikot.

Laatikkoa on helppo siirrellä kädensijoista. Vaikka se on täyspuuta, rakenne on kevyt ja puu kevyttä ja rutikuivaa.

Neulominen on viime aikoina jäänyt vähälle. Se tuntuu niin tehottomalta. Verrattuna ompeluun, kaiketikin. Meditatiivisissa käsitöissä suosin kirjontaa. Junasukat valmistuivat kuitenkin lahjaksi, Dropsin siniharmaasta perusalpakasta. Neuloin viidellä puikolla. Onhan niissä on fiiliksensä, pyöröpuikon nailonkaapeliin verrattuna.

Vanhasta uutta

Olen ommellut lapselle muutaman paidan ja housut vanhoista T-paidoista. Tämä paita syntyi ehjästä ja sivusaumattomasta T-paidasta. Etu- ja takakappale on leikattu alkuperäistä kaula-aukkoa hyödyntäen ja hihat kyljestä, jossa ei siis ole saumaa. Saumallisessa paidassa hihat joutuisi luultavasti kokoamaan kahdesta osasta, sauma joko pitkittäin tai poikittain. Hihat ja helman käänsin käsin.

Trickmarker käytössä.

Tämä on se väärä kuvakulma lasten vaatteille.

Paidan kaava on lehdestä SK 1/2009, koko 92. Vähän kittana on, vaikka lisäsin vähän väljyyttä etu- ja takakappaleeseen. Hihanpyöriö on mallissa melko korkea.

Käteviä

Uusia apuvälineitä työpöydällä!

Neulavati. Martha Stewart neuvoo liimaamaan vadin pohjaan vahvan magneetin. Riittää kuitenkin, että vadissa on jatkuvasti muutama neula, ne pitävät nurjalla puolella olevan magneetin kiinni vadissa, kunhan magneetti on tarpeeksi vahva.

Vati on Koko-sarjaa. Myös aasialaiset dippivadit sopivat tarkoitukseen.

Cloverin ihmeklipsit. Nämä korvaavat puuttuvat somet silloin kun kymmenen ei ole tarpeeksi monta. Aidot maksavat Suomessa paljon ja netissä paljon vähemmän, mutta vielä vähemmän maksavat epäaidot ovat kuulemma hyviä nekin.

Mehiläisvaha. Tämä helpottaa käsinompelua huomattavasti. Estää lankaa solmiutumasta ja kiertymästä itsensä kanssa. Lanka sujahtaa kotelon kyljissä olevista halkioista.

Sashikoa ruskealle pohjalle

Sashiko-kirjontaa pannulapulle. Kangas on Eurokankaan pussikampanjasta hamstrattua, todennäköisesti puuvillaa ja liian tiivistä sashikoon, jossa käytetään paksua neulaa. Lopputulos on kuitenkin kohtuullisen siisti. Malli on perinteinen, ilmeisesti nimeltään "seigaiha". Ruudun koko 3 cm. Lapussa ei ole näkyviä konetikkauksia, vaikka sivusaumat onkin ommeltu koneella.

Valmista. Vanukappale on työnnetty lapun sisään ja pääty ommeltu käsin umpeen.

Nurja puoli. Vanu on kiinnitetty pistoilla ja solmuilla.

Alussa. Ruudukon ja mallin piirtämistä liidulla ja leivosmuoteilla.

Tekeillä. Käytössä aito japanilainen sashiko-lanka ja -neula. Myös sakset ovat japanilaiset.

Toinen samanlainen

Ompelin samantien toisenkin hellehatun, ankkurinkuvalla. Kirjontamalli lainattu edelleen kirjasta Kirjo punaista, sinistä, valkoista.

 Laatikosto muutti keittiöön työpöydän seuraksi. Nyt on reilusti tilaa kynille, saksille ja papereille. Työskentelyolosuhteet alkavat olla paineita aiheuttavan hyvät. Laatikosto pöydällä olisi vielä ylellisempää, mutta pöytätilaa ei ole tuhlattavaksi.

Hellehattu lapselle

Helppo hellehattu Suuri Käsityö -lehdestä (7/2015) ja Eurokankaan lakanakilokankaasta. Hatussa on vain lakikappale ja sivukappale. Lopputulos muistuttaa lampunvarjostinta, mutta istuu ovaalin muotoilun ansiosta yllättävän hyvin päähän ja näyttää siellä myös pysyvän.

Avasin sivukappaleen ja vuorin saumaa tikkauksella (reunan alin ommel) ja jätin ohjeen vinonauhahuolittelun väliin. Sen sijaan kiinnitin vuorin lakiosaan käsin, jolloin sauma jää piiloon. Kirjailu ei kuulu alkuperäiseen ohjeeseen, se on lainattu kirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä.

Helmeilevää

Pikkuinen ompelutyö pitkästä aikaa. Vetoketjun kiinnittäminen siististi kankaan ja vuorin väliin oli yllättävän kova taistelu. Otin mallia Tilda-kirjasta Sew Pretty Homestyle (ei todellakaan kirja minun makuuni, mutta tekniikat ovat hyviä). Pussukan kirjailu on perinteinen japanilainen appelsiininkukka, joka sashiko-pistojen sijaan on ommeltu pikkuisilla tiploilla helmilangasta. Mukavasti viitteenomainen lopputulos. Kangas on lakanakangasta, ehkä vähän turhan velttoa tarkoitukseen.

Sormiharjoitus

Otin tuntumaa helmilankaan. Kirjailin isokokoisen monogrammin pellavapyyhkeeseen. Varsipistoja, solmupistoja ja jotain laakapiston tapaista. En osaa ommella kunnollisia laakapistoja. Lanka on numeroa 8 ja tuntuu hurjan paksulta. Värivalikoima on suppea; käyttämissäni lankakaupoissa on tämän vahvuista helmilankaa vain pariakymmentä väriä. Lankaa valmistetaan toki useammissa väreissä, DMC:llä värejä on parisensataa. Hyvää langassa on upea kiilto, eikä säikeiden kanssa tarvitse säätää. Ja työ etenee nopeasti.

Solmupistot on tehty kahdella kierrolla. Näyttävät silti möhkäleiltä.

Kieloja taas saatavilla, metsissä kautta Etelä-Suomen!

Pienimuotoista

Tämä pikku kirjontaprojekti oli jo yksinkertaisuudessaan tylsä. Ompelin sashiko-pistoilla ruudukkoa keittiöpyyhkeen koristeeksi. Malli lienee perinteinen, napattu Susan Briscoen kirjasta Japanilaiset tilkkutyöt 1. Ommeltu muliinilangan kahdella säikeellä harvahkolle pellavalle (Eurokankaan kilopellavaa, edelleen). Lopputulos näyttää ihan kivalta, minimalistiselta, moderniin kotiin sopivalta, etenkin jos tämän toteuttaisi vaikkapa harmaalla langalla.

Oikea puoli. Ruudun leveys on 1 cm.

Nurja puoli. Kirjontasuunta näkyy selvästi.

Sashikossa lyhyemmän piston tulisi olla puolet pidemmästä. No, minun pistoni ovat jotain sinne päin. Nurjan puolen langankuljetukset tulevat näkyviin pikku tikkeinä, koska en halunnut pitkiä lenkkejä käyttötekstiilin nurjalle.

Kaksi tästä projektista opittua asiaa:

1) Sashikoa ei kannata ommella muliinilangalla. Parempi reilusti paksumpi lanka, jossa ei tarvitse säätää säikeiden määrän kanssa, ja reilusti kierrettä.

2) Sashikoa ei välttämättä kannata ommella keittiöpyyhkeeseen. Pitkät pistot ja langankuljetukset tarttuvat helposti haarukanpiikkeihin ja milloin mihinkin. Monet sashiko-mallit vaativat jättämään nurjalle huomattavan pitkiä langanjuoksuja.

Pitkiä, sashiko-työhön tarkoitettuja erikoisneuloja ei taida Suomesta saada. Sellainen varmasti jouduttaisi työskentelyä. Etsyn ja Ebayn kautta pitäisi löytyä, jos sellaisen haluaa tilata. Suomessakin tuttu japanilaismerkki Clover valmistaa, ainakin.

Unisia norsuja

Pikkuinen kirjontatyö on helpompi yhdistää pikkutaaperon vahtimiseen kuin monimutkainen sukkaneule. Nämä suloiset norsut on napattu 70-luvun kirjontakirjasesta. Kuvioinnit on improvisoitu omasta päästä.

Norsut on ommeltu muliinilangan yhdellä säikeellä, joka on melkeinpä liian paksu lanka pienempään norsuun (korkeus 2 cm). Pistot ovat varsipistoja, laakapistoja (kukat) ja solmupistoja. Aihe sopisi hienosti pikkulapsen liinavaatteisiin tai pyyhkeeseen, mutta tästä taisi tulla nyt jonkin sortin keittiöpyyhe. Kangas samaa Eurokankaan palapellavaa kuin aiemmassa pyöryläliinassakin.

Pyörylöitä, pyörylöitä ja palleroita

Kirjottuja pyörylöitä astiapyyhkeessä. Pyyhe on ommeltu Eurokankaan palapellavasta (Sellosta saa edullisempaa "pellavaa", kun taas keskustassa on vain huomattavasti kalliimpaa Solbiatin pellavaa). Kangas on hieman harmaanvalkoista ja kohtalaisen harvaa, imukykyistä ja nopeasti kuivuvaa. Koko perinteinen n. 50x70. Kuviot on otettu ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä ja sommiteltu pyyhkeen toiseen päähän; pyörylöitä on yhteensä kolme. Pistoina varsipistoa, ketjupistoa, nyöripistoa ja solmupistoa, vähän eri versioina. Muliinilanka, yksi säie. Jokin näpertelygeeni saa minut pysymään aina ohuimmassa lankavaihtoehdossa. Työ sujui silti joutuisasti, kun en liikaa viilannut pistojen kanssa vaan otin homman harjoituksen kannalta. Kirjontakehys hidasti työtä, joten jätin sen lyhyen kokeilun jälkeen pois.

Tähdet on ommeltu kai nyöripistoilla, en ole varma terminologiasta.

Pyörylöitä öljykattilasta eli rosetteja. Nämä pitää syödä heti paistamisen jälkeen, kun rakenne on vielä rapea. Ihania!

Rauta on ostettu kirpputorilta alkuperäispakkauksessa jossa on reseptikin, hinta 2 euroa. Rautoja saa edelleen uutena ihan tavarataloistakin.

Ja vielä palleroita paistinpannulta. Falafelit syntyivät yllättävän näppärästi ensimmäisellä yrittämällä, kun apuna oli monitoimikone. Käytin Kinuskikissan reseptiä, suosittelen!

Takorautapannu toimii vähän liiankin hyvin.