torstai 28. helmikuuta 2013

Merihevostallissa

video

Kuplakoralli. Kuin suuri, itsekseen hengittävä keuhko. Hypnoottista katseltavaa.

Meduusa punaisessa valossa.
Merihevonen lasisen verkonkohonsa kanssa.
Nämä kaverit söivät suoraan lusikasta kuin isot, hyväntahtoiset vauvat. Kalan olemus tuo elävästi mieleen erään valtiomiehistämme.

Kuvat on otettu Helsingin Sea Lifessa. Akvaarioiden paksut lasit vaikeuttavat kuvaamista. Salaman käyttö on kielletty. Kuvien heikko laatu johtuu silti ennen muuta kuvaajasta.

Sitrus!

Aito asia. Sitrusruuvi on ehkä hauskin, joskaan ei välttämättä siistein tapa puristaa mehua.

Sitruskäsineet! Nämä löytyivät hylättynä parvekkeelta. Ehkä noin seitsemän vuoden takaista tuotantoa.

Aurinkohedelmää lämmikkeeksi. Lapanen on neulottu hahtuvasta ja huovutettu kevyesti.


Keltainen osa on ihan tavallista villalankaa.


Uusi kirjalöytö: ruotsalainen sitrushedelmien viljelyopas.

Paljon komeita kuvia ja vähemmän täsmällistä tietoa.

Eva Rönnblomin "Sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta" on nykyajalle tyypillinen elämyslähtöinen esitys sitruspuiden ihanuudesta. Kuvat peittävät suurimman osan sivupinta-alasta. Kirja sisältää kuitenkin hyvät perustiedot ruukkuviljelyyn kelpaavista lajeista ja lajikkeista, ja kirjoittajalla on selvästikin pitkä omakohtainen kokemus harrastuksesta. (Rönnblomin sitruksilla on sähkölämmitteinen ulkokasvihuone; tällainen ratkaisu on perustuskustannuksiltaan edullinen, mutta käytössä lienee melkoisen kallis viritys.) Käytännön ohjeitakin tarjotaan, joskin melko yleisluontoisia. Sukaatista selvisi lähinnä, että sen kasvatus on "vaikeaa" ja hedelmiä tulee vain vähän.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Vihreää ja keltaista



Israelilaiset maahanmuuttajat Suomen helmikuussa.

Sukaatit ovat itäneet! Taimet ovat kovin honteloita. Meillä ei tipu lisävaloa, ja luontokin on ollut tänä talvena ennätyksellisen kitsas. Valonpuutteen pitkäaikaisvaikutukset selviävät epäilemättä seuraavien 20 vuoden aikana.



Kyllästyin lampaan hajuun ja sukkiin, joita ei raski käyttää. Nämä konstailemattomat alpakkasukat ovat olleet päivittäisessa käytössä jo reilun viikon, tosin vain kotisukkina. Lankana Dropsin edullinen Alpaca, puikkoina numeron 2,5 sukkapuikot, silmukkamäärä 16 puikolla. Värin nimi on "pellavankeltainen". (En muista koskaan nähneeni pellavassa mitään tämän väristä.) Vaikka en olekaan nykytahtisen trendikierron ystävä, toivon toisinaan, että Dropsin värikartta uudistuisi nopeammin. Olen muistaakseni neulonut tästä väristä sormikkaat jo kymmenen vuotta sitten.

Aikuisen alpakan neulominen oli ihmeen vaikeaa. Babyalpakka on ilmeisesti siloisempaa ja vähemmän kitkaista. En muista tehneeni näin surkean näköistä joustineuletta vuosikausiin. Mutta nämä sukat eivät olekaan vitriinitavaraa.


Keltainen silkki kuvattuna valkoisen puuvillan rinnalla. Väri toistuu kurjan kalpeana.

Kevät on keltaisen aikaa. En juuri tunne vetoa väriin muina vuodenaikoina, mutta keväällä on pakko saada keltaista. Greippejä. Narsisseja. Uudet tyynynpäälliset. Ostin kiinakaupasta viisi metriä pehmeää, oljenkeltaista raakasilkkiä. Ei kaikkein ilmeisin paikka ostaa käsityötarvikkeita, mutta sitäkin hauskempi. En tiedä, oliko kauppias koskaan aiemmin mitannut kangasta, mutta puuhasta selvittiin ihan kunnialla mutkaista mittanauhaa ja kassapöytää apuna käyttäen. Kangaspakkakin putosi lattialle vain muutaman kerran. 

Likainen, vihreään taittava keltainen näyttää olevan tämän kevään muotiväri, ainakin kodintekstiileissä. Näen sitä kaikkialla. Iittala on ottanut Teeman uudeksi, todennäköisesti lyhytikäiseksi jääväksi väriksi "celadonin vihreän". Oudon sairaalamainen väri ei houkuttele, vaikka yhteys Aasiaan, perinteiseen aasialaiseen keramiikkaan ja teekulttuuriin liittyvään hifistelyyn tuntuukin oivaltavalta, joskin hieman laskelmoidulta vedolta.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Se aika vuodesta



Päällystäkää pikaisesti pöytänne, mullanvaihtosesonki on täällä!

Jos kaapinperällä on vielä jättikokoisia muovikasseja muistuttamassa talvialennusmyyntien synneistä, nyt sopii saksia saumat auki ja upottaa tassut multaan.


Stockan kassi tositoimissa. Hoya australis on tämän talven hankinta.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kevään ensimmäiset kukat


Kevään ensimmäinen kukka on tavattoman vaatimaton, mutta yhtä kaikki ensimmäinen. Käenkaali on lähtenyt kasvuun, ja lehtien mukana pintaan nousee jatkuvasti myös kukkavarsia. Tässä kohtaa kevättä pystyy yleensä jo päättelemään, mitkä huonekasvit ovat talven jäljiltä yhä hengissä. Tämä sinnikäs rikkaruoho ei toki ole missään vaiheessa ollut uhanalaisten listalla.



Komeampia kukkia kevättä piristämään. Tämä tuli postissa viime torstaina. Kolmen kupin teepannu sopii erinomaisesti yhden ihmisen ilta-annoksen hauduttamiseen. Käsityönä tehty japanilainen pannu on koristeltu sakura-aiheella. Hieman pramea esine, mutta kuten valurautapannuissa aina, tässäkin on tiettyä rosoisuutta.



Appelsiininkukat ovat erottamaton osa kevättä! Nämä ovat kyllä hieman huijausta, sillä kasvi on ostettu valmiiksi kukkivana. Tuoksu on ihana joka tapauksessa. Vanhat sitruspuuni kuolivat viime kesänä punkki-invaasioon. Kaupoissa on näkynyt jo ainakin oliivipuita, myrttejä, tuoksuköynnöksiä ja kamelioita. Myös siemenet ja kylvötarvikkeet on monessa paikassa laitettu esille.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Talven ensimmäiset lapaset


Viime talvena neuloin sormikkaita. Yhteensä niitä syntyi ainakin seitsemän paria. Tänä vuonna sormikkaat eivät jostain syystä houkuttele laisinkaan.


Päätin haluta sen sijaan lapaset. Nämä syntyivät vaivattomasti. Nelosen puikoilla neulominen tuntui suorastaan huijaukselta. Harvoin käytän kolmosta suurempaa puikkokokoa. Lankana on Hjertegarnin Vidal Alpaca (väri 2111), joka on sataprosenttista luomuvärjättyä (vai värjäämätöntä?) babyalpakkaa. Lanka ei koostumuksestaan huolimatta ole kovinkaan vetelää, vaan pitää kivasti ryhtinsä. Malli on muunnelma Dropsin lapasista, jotka on alun perin neulottu ohuen alpakan ja pitsimohairin yhdistelmästä. Mallissa on melko paljon ompelua, mikä ei neulepuristeja miellytä. Dropsin kuvassa pompulaosan ainaoikein silmukat näyttävät muuten merkillisiltä, aivan kuin rei’iltä. Mutta sama efekti näkyy omassakin kuvassani.



Puikkoina ranneosassa numeron 3,5 pitkät pyökkipuikot sekä käsiosassa ja peukalossa nelosen bambusukkapuikot. Lankaa meni 75 g.

….

Monet luksuslangat alkoivat näyttää taas houkuttelevilta, kun mietin, millaisia lapasia niistä voisi neuloa. Millaiset lapaset tulisi puhtaasta silkkilangasta? Veltot, epäilemättä. Lämmittävyys varmasti riittäisi. Olen monena vuonna käyttänyt kaupunkitalvikäsineinä aivan ohuita silkkisiä aluskäsineitä, joita myydään lähinnä urheilukäyttöön. Sopivan minimalistinen valinta runsaudenpulaan, josta neuloja usein kärsii. Kovalla pakkasella päälle sopii vetää hahtuvasta huovutetut tumput.

Kapaloiduista käsistä tulee muuten sormikkaiden jälkeen merkillisen infantiili tunnekokemus.