Filigraaniharjoitelma

Kun on kokeillut, voi informoituna kantana todeta ettei ole mun juttu.

Paperifligraania voi tehdä ilman erillisiä välineitä, vaikka niitäkin toki myydään joka lähtöön. Suikaleita voi leikata kopiopaperista (kuten tässä on tehty) ja kääröt rullata vaikka paksun parsinneulan tai ohuen sukkapuikon ympärille. Liimaa tarvitaan, jonkinlaista. Sopivan pituiset pätkät kyllä pysyvät rullalla aika lailla itsestään. Helppoa hommaa, mutta sommittelu toki vaatii taitoa ja sorminäppäryyttä.  Yksinkertainen hiutalemalli on kirjasta "Taiteile paperista tähtiä, aurinkoja ja lumihiutaleita".

Fiinimpi paperi lisäisi epäilemättä juhlan tuntua.

Vähän muotopuoli on.

Tallinnan tuliaiset

Tallinnan tuliaiset olivat tänä vuonna paperipainotteisia. Paperikauppa Zelluloos Tallinnan yliopistoa vastapäätä myy mahdottoman ihania japanilaisia papereita. (Helsingissä ei ole tietääkseni tarjolla mitään vastaavaa, joskin kaunista origamipaperia on pieni valikoima Tokyokanissa.) Ja tietysti siellä on kaikkea muutakin paperia, valikoima on musertavan suuri. Nuo rasiat on päällystetty kaupassa oman valikoiman papereilla. Todella siistiä työtä.

Vähän kankaita, saumurilankoja ja kirjontatarvikkeitakin tarttui mukaan. Karnaluksilla on nykyään tietysti myös nettikauppa, mikä säästää epäilemättä monien käsityöharrastajien ja kanssamatkustajien hermoja. Paikan päällä kokemus on jossain määrin lannistava, etenkin jos aikaa on vähän ja voimat vähissä.

Käyttökelpoista paperista osa II

Fujimoton kuutioita. Isossa paperina A4 neliöksi trimmattuna, pienemmissä perinteinen origamipaperi koossa 15x15 cm.

 

 

Fujimoton kuution taittelukaavio löytyy netistä useasta paikasta. Malli on helppo, mutta onnistuu vain jos diagonaalitaitokset on tehty pieteetillä. Suosittelen käyttämään viivotinta ja taittotyökalua! Kun taitokset ovat tarkat, kuutio muotoutuu kuin itsestään.

Koristekuvio leikattu saksilla Sinellin Basic-paperista, malli kirjasta Paper Cutting for Celebrations.

Entä se käyttökelpoisuus? Kuution päät voi avata, joten se sopii lahjarasiaksi jollekin pienelle. Vaikkapa itse tehdyille korvakoruille.

Fujimoto origami cubes in black and white.

Lupa saksia

Luulin pitkään, että paperinleikkaus *kuuluu* tehdä veitsellä. Inhoan veitsellä kitkuttamista ja jatkuvaa tuhlailevaa teränvaihtoa. Kiinassa perinteiset koristeet leikataan kuitenkin saksilla. Mikä regressiivinen nautinto. Olen kopioinut malleja Zhao Zipingin kirjasta Paper Cuttings for Celebrations. Tässä on samaa magiaa kuin aikuisten värityskirjoissa, luulisin (en ole vieläkään kokeillut).

Nämä kortit ovat minun makuuni. Painopiste käsityössä, ei materiaalin tuhlaamisessa. Kauhistelen nykyajan korttiaskartelumuotia, jossa kartonkiin liimataan kilokaupalla kaikin puolin epäeettisissä olosuhteissa tuotettua rihkamaa vailla mitään käyttöarvoa. Pahvin ja paperin voi vähintäänkin polttaa.

Kotikutoista rihkamaa takavuosilta. Ainakin materiaalinkulutus on pientä :)

Käyttökelpoista paperista?

Origamien taittelu on hämmästyttävän rentouttavaa ja addiktoivaa. Lopputuloksena on valitettavasti yleensä kasa paperiesineitä, joilla ei ole mainittavaa käyttö- eikä edes koristearvoa. Ja olen sentään yrittänyt valita malleja, jotka olisivat käytännöllisimmästä päästä. Ehkä tässä hauskasti avautuvassa ja tiiviisti lukittuvassa tatossa voisi säilyttää kolikoita? Antaa lahjaksi jotain hyvin pientä? Maailmahan on joka tapauksessa hukkumassa tarpeettomaan tavaraan, joten pieni lahja on hyvä lahja.

Malli löytyy netistä hakusanalla pinwheel tato, joku ystävällinen sielu on uhmannut tekijänoikeuksia valokuvaamalla ja julkaisemalla alkuperäislähteen kiitettävän selkeät taitteluohjeet. Käytin työhön valkoista ja tekstileimasimella leimailtua arkkia. (Leimasimessa on tekstiä eräästä Horatiuksen oodista; kuka sen on suunnitellut ja miksi ja mihin tarkoitukseen?) Kirkkaan värisillä papereilla pääsee toki parempaan karnevaalitunnelmaan.

Käyttökelpoista paperiaskartelua on tietysti korttien näpertäminen. Kortteja tarvitaan aina, ja kivat kortit ovat kaupassa käsittämättömän kalliita. Tässä ruusuteemaa simppelissä pikku pakettikortissa, Ihmemaan Liisa ihastuttaa aina.

Loppukevennyksenä origamisammakko. Tai kirppu. Ehkä vika on paperissa, ehkä taittelijan sormissa. Nämäkin ovat ilmeisesti käyttökelpoisia lastenleluina, ne hyppivät. Tai jotain.

Tyynyrasian askartelua

Yrjönkadun Sinellin paperipuolella oli tammikuussa kunnon alehulinat, kun koko myymälätila tyhjennettiin remontin alta reiluilla prosenteilla.

Mukaan tarttui heräteostoksena "score board", jolla voi askarrella ns. tyynyrasioita (pillow box). Levyn ja taittoluuta muistuttavan työkalun avulla tehdään kartonkiin urat, joita pitkin rasia taitellaan muotoonsa. Levyn lisäksi rasian tekoon tarvitaan sakset/askarteluveitsi ja liimaa.

Rasian päädyt syntyvät kahdesta litistetystä soikiosta:

Kappale leikataan irti saksilla. Keskelle ja reunaan vedetään taittoura, sivuun jää ylimääräinen lieve liimaamista varten:

Rasia on hetkessä valmis ja jopa kohtalaisen professionaalisen näköinen:

Xcutin levyssä on malli neljälle leveydelle; rasian pituuden voi määrittää vapaasti. Nämä rasiat ovat melko litteitä muodoltaan ja sopivat kaikenlaisille pikkulahjoille, myös pienille neuletöille (esimerkiksi sormikkaille tai sukille). Rasiat sopivat jopa kirjeessä lähetettäväksi, sikäli kuin jatkossakin kirje saa venyä siihen kolmen sentin paksuuteen; maksikirjehän jo menetettiin.

Mallityössä on käytetty Sinellin basic-kartonkia, joka ei oikein sovellu tarkoitukseen, sillä sen strukturoitu pinta taittuu epätasaisesti. Sileämmällä kartongilla lopputulos on täydellinen.

Levyn avulla voi toki väkertää muunkinlaisia rasioita, joihin tarvitaan suoria taiteuria. Levyn reunimmaisista kuvioista en tiedä, mihin ne on tarkoitettu. Kertokaa jos tiedätte!

Pikkurahalla

Pajunkissat ovat täällä taas! Ajoitus on tänä vuonna oivallinen.

Eivät ehkä vedä vertoja Japanin kirsikankukille (ne ovat kuulemma parhaimmillaan juuri nyt), mutta konkreettinen kevään merkki yhtä kaikki. Ja näitähän ei sitten saa katkoa ilman maanomistajan lupaa.

....

Lisäksi pari Hyvin pienen budjetin ostosta:

Tähtileikkuri. Tiimari, hinta 1,05 euroa.

Tällä taskukokoisella tähtitehtaalla voi valmistaa kimaltelevia kultatähtiä liimailtavaksi kirjekuoriin, kortteihin, lahjapaketteihin, joulumakeisten kääreisiin tai koululaisten koepapereihin. Kuvassa materiaalina on käytetty Lidlin prosenttisuklaan käärepaperia, joka on tässä taloudessa ehtymätön luonnonvara.

En ole perehtynyt kultatähtien kulttuurihistoriaan tarkemmin, mutta kaikesta päätellen ne ovat kiehtoneet lapsia suunnattomasti aikoina ennen glitterin ja kullankiiltoisen rihkaman arkipäiväistymistä. P.L. Traversin kirjassa Maija Poppasen suojatit käyvät salaperäisessä leipomossa ostamassa piparkakkuja, jotka on koristeltu kultapaperitähdillä. Tähdet tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin itse piparkakut. Ne talletetaan visusti yöpöydän laatikkoon, mutta ne katoavat yön aikana. Ja sitten lapset näkevät ikkunasta, miten Poppanen ja hänen eriskummalliset ystävänsä kiinnittävät tähtiä yötaivaalle valtavalla liimapensselillä...

Kultatähdillä on perinteisesti palkittu lapsia hyvistä koulusuorituksista. Tenavat-sarjakuvan 70-luvun episodissa Piparminttu-Pipsa selvittää valepuvussa opettajan kultatähtilaatikon salaperäistä katoamista. Koulussa kroonisesti epäonnistuvalle Pipsalle kultatähdet ovat suuri haikeuden kohde, minkä vuoksi hän joutuu katoamisen myötä epäilyksenalaiseksi. Kadonneet tähdet löytyvät kuitenkin roskakorista, jonne laatikko on vahingossa joutunut. Episodista selviää, että kultatähdet kiinnitettiin paperiin nuolemalla. Suklaafoliotähdet täytyy kiinnittää proosallisesti liimapuikolla.

Ruotsalaisvalmisteinen greippiveitsi, mahdollisesti 70-lukua. Kierrätyskeskus, hinta 30 senttiä.

Greippiveitsi ei ehkä ole esine, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle, mutta se puolustaa hyvinkin paikkaansa keittiönlaatikossa. Kaareva terä irrottaa greipinlohkot siististi. Tavallinen suora hedelmäveitsikin on parempi kuin lusikka, ellei sitten välttämättä halua greippimehun roiskeita silmiinsä. Greippilusikka on kohtalainen kompromissi sille, joka haluaa käyttää vain yhtä työkalua. Lusikan terät ovat luonnollisesti tylsänpuoleiset. Mansikoiden kannanpoistajana greippilusikka on muuten mainio apu.

Tulppaaneja, väreissä ja ilman

Leimailtuja etikettejä. Nämä pitää vielä saksia irti ja liimata paikalleen. Etiketit on tarkoitettu vanhanaikaisiin ruskeisiin pahvikansioihin. Nykyään kaiken voisi tietysti tulostaa netistä, mutta pidän käsin leimatun rosoisesta ja uniikista jäljestä. Musteena Distress Inkin "Vintage Photo". Paperi on pehmeäsävyistä ja tukevahkoa piirustuspaperia.

Aitoja tulppaaneja. Päivä on pidentynyt jo viikon ajan, joten kevään voi hyvällä syyllä aloittaa, esimerkiksi kimpulla heleänvärisiä kevätkukkia.

Lisää leimasimia!

Leimasinkokoelmani karttui pitkästä aikaa. Brittiläinen KayCee Crafts lopetti viime viikolla toimintansa, ja kaikki leimasimet myytiin pois puoleen hintaan. KayCeen polymeerileimasimet olivat keltaisia, oudon hajuisia ja välillä aika epätarkkojakin, mutta vintage- ja antiikkiaiheet viehättivät siinä määrin, että alennusmyynti ja viimeisen tilaisuuden tuntu saivat tekemään vielä yhden tilauksen.

Nypläysaiheita KayCeeltä.

Leimailu on outo harrastus, jos sitä ei yhdistä kortintekoon tai skräppäykseen. Kumpikaan ei varsinaisesti kiinnosta minua. Mutta leimasimet kyllä! Niitä on kertynyt vuosien varrella sadoittain. Tällä hetkellä kertymistahti on kuitenkin onnellisesti varsin maltillinen.

Viehkeästi säröilevä KayCeen lyyransoittaja kirjekuoreen kulmassa. Leimailu on käsityötä!

Suosikkejani ovat erilaisten vanhojen painokuvien toisinnot, tai ainakin siltä näyttävät leimasimet. Ja niitähän riittää. Esimerkiksi John Tennielin klasikkokuvitus Liisa Ihmemaassa -kirjaan lienee siirretty kokonaisuudessaan kumileimasimiksi jo useampia kertoja. Ja tottahan eri kokoja ja tarkkuuksia tarvitaan! Vanhojen kirjojen kuvitukset, joiden tekijänoikeudet ovat jo aikapäiviä sitten rauenneet, ovat leimasinten tekijöiden aarreaittoja. Kiinnostavinta bisnestä pyörittävät nyt pienet tekijät, yhden ihmisen pikkupajat, ja kauppa käy internetin kautta kaikkialle maailmaan. Etenkin ns. unmounted-leimasinten eli kannatonten leimasinten postittaminen on edullista ja kätevää.

Suomen askarteluliikkeiden leimasinvalikoimat ovat ymmärrettävästi pienet ja yksipuoliset, joten leimailijan, joka tietää mitä tahtoo, on hankittava tarvikkeensa ulkomailta. Ykköspaikka leimasinostoksille Suomesta käsin on epäilemättä Ebay, jossa liikkuu valtaisia määriä leimasimia kaikista kategorioista: aitoa vintagea, uustuontantoa, keräilytavaraa, tilaustöitä asiakkaan tekstillä tai kuvalla, pikkupajojen tuotteita, suurten valmistajien leimasimia, sekä uutena että käytettynä. Kymmenientuhansien leimasinten osastoa on raskas selata, joten haut on syytä tehdä valmistajan tai etsityn kuva-aiheen mukaan. Tietyntyyppiset musteet jättävät leimasimiin pigmenttijälkiä, mutta tahraisuus ei haittaa leimaamista. Käytettyjä leimasimia ei siis ole syytä karsastaa, varsinkaan jos myyjä on liittänyt ilmoitukseen näytteen leimausjäljestä. Suurin osa Ebay-leimasimistani on tullut Yhdysvalloista, yleensä hyvin kohtuullisin postikuluin.

Myös Etsyssä on huimat leimasinmarkkinat. Luonnollisesti tilaustyöt ovat erityisen hyvin edustettuina. Lukuisilta eri tekijöiltä voi tilata esimerkiksi osoite- tai ex libris -leimasimen omilla tiedoilla. Tarjolla olevat kuva-aiheet voivat olla tekijöiden omaa tuotantoa tai muualta lainatuista painokuvista mukailtuja. Oma kategoriansa ovat käsin kaiverretut leimasimet, jotka ovat uniikkeja. Leimasinten kaivertaminen on suosittua erityisesti Japanissa.

Leimasimia voi tilata myös suoraan valmistajien nettisivuilta. Joitakin omia suosikkejani:

Golden Acorn Rubber Stamps: Ihania, edullisia pikkuleimasimia vintage-aiheissa, ihmisiä, eläimiä & taloustavaroita hyytelömuoteista kirjoituskoneisiin. UM-leimasimia, punaista kumia, huippulaatuinen tarkkuus. Sivu on sekava, mutta tilaaminen Suomeen onnistuu ainakin sähköpostitse. Tekijä myy leimasimiaan myös Etsyssä.

100 Proof Press: "Taideleimasimia", lähinnä vintage-aiheita eri aihepiireistä. Hyvä valikoima upeita kasviaiheita. Täältä sai ainakin pari vuotta sitten tilattua myös ison paperikatalogin selattavaksi. Tarkkoja kumileimasimia, jotka voi tilata joko kannallisina tai kannattomina. Tilaus sivujen kautta; ainakin UM-leimasimia tilattaessa postikulut pysyvät kohtuullisina.

Stampsmith: A4-kokoisia punaisia kumileimasinarkkeja, erityisesti vanhoja painokuvia & ornamentiikkaa eri kulttuureista. Stampsmith tekee erittäin yksityiskohtaisia valokuvaleimasimia, joiden käyttäminen vaatii erikoismustetta (VersaFine lienee ok) ja rutkasti harjoittelua. En ole tilannut sivuilta suoraan, koska postikulut ovat kovat ja isommilla tilauksilla tulliraja tulee vastaan.

Kodomo Rubber Stamps: Japanilaisia kumileimasimia perijapanilaisissa aiheissa, eli tyyliteltyjä perinnekukkia, kurkia & kimonopukuisia naisia. Olen hankkinut Kodomon leimasimia Ebaysta, jossa niitä liikkuu runsaasti sekä uutena että käytettynä.

Lost Coast Designs: Vintage-henkisiä taideleimasimia nämäkin. Tilaaminen vaikuttaa vaivalloiselta & hieman riskialttiilta, joten se on jäänyt kokeilematta. Viime vuonna tämä yrittäjä oli myymässä tuotantoaan Helsingin kädentaitomessuilla. Hinnat oli vaihdettu dollareista suoraan euroiksi, mutta upeat leimasimet olivat epäilemättä sen arvoisia. 

Red Eowyn: Täydet sarjat Liisa Ihmemaassa -leimasimia & paljon muuta kivaa. Yhden tilauksen perusteella ongelmaton ostospaikka.

Joulukortteja

Äärimmäisen yksinkertaisia joulukortteja leimailemalla. Musteena Distress Ink. Kuvakollaasileimasin on Inkadinkadon tuotantoa. Sopii jouluaiheeksi, vaikka ei taida olla sellaiseksi tarkoitettu.

Ja pieni caveat on aina paikallaan, kun musteen kanssa askarrellaan. Kortin takakannesta: