Cookieta taas

Toiset sukat Cookien reseptillä. Malli on "Cauchy" kirjasta Suloisimmat sukat. Mallineule on kyllä niin yksinkertainen, ettei tähän ohjetta tarvitse kun on kuvan nähnyt. Puikkoina Addin 100-senttinen bambupyörö ja lankana Hjertegarnin sukkalanka. Nämä ovat ensimmäiset fingering-vahvuiset sukat, jotka olen neulonut magic loopina. Jälki on parempaa kuin sukkapuikoilla, ja työskentely nopeampaa. Sukkien neulominen itsessään kyllästyttää juuri nyt, mutta tulipahan valmista, vihdoin. Sukat oli aloitettu kesällä.

Täydellinen ompelurasia

Se on varmasti tämä!

Ulkopuolelta se on pieni kiinakaappi ja sulautuu sisustukseen.

Sisäpuolella on iso lokero ja tilavat laatikot.

Laatikkoa on helppo siirrellä kädensijoista. Vaikka se on täyspuuta, rakenne on kevyt ja puu kevyttä ja rutikuivaa.

Neulominen on viime aikoina jäänyt vähälle. Se tuntuu niin tehottomalta. Verrattuna ompeluun, kaiketikin. Meditatiivisissa käsitöissä suosin kirjontaa. Junasukat valmistuivat kuitenkin lahjaksi, Dropsin siniharmaasta perusalpakasta. Neuloin viidellä puikolla. Onhan niissä on fiiliksensä, pyöröpuikon nailonkaapeliin verrattuna.

Oranssia!

Cookie A:n Saket valmistuivat, melkoisen väännön jälkeen. Pieniä virheitäkin näihin tuli, kun tarkkaavaisuus lipsui kaaviota lukiessa. Epäsymmetriakohdat olisikin syytä merkitä kaavioon erikseen jollain varoitusmerkillä.

Lankana Fabel, jota kului 89 grammaa. Puikot numeroa 2,5 (ohjeessa 2,25). Käsialani on yleisesti ottaen tiukkaa, ja vaikka pyrin löysäämään tässä mallissa, sukat ovat huomattavan piukat: niitä on vaikea pukea jalkaan ja nilkka kiristää. Suosittelen isompia puikkoja, jos yhtään epäilyttää.

Työ eteni alkuvaikeuksien jälkeen ihan mukavasti, mutta runsaat kierretyt silmukat tuntuvat käyvän hartioihin. Tottumiskysymys, ehkä.

Sake ja puuttuva rentous

Olen toistaiseksi tyystin välttynyt neuleilmiöltä nimeltä Cookie A. Cookien sukkien suosio lienee kuitenkin hiipumassa, kun kirjoja saa jo suoraan kirjaston hyllystä. Niinpä yksi päätyi minunkin käsiini.

Ensimmäisen sukan varressa mennään. Mallikaavio on iso mutta helppo.

Valitsin pikavilkaisulla ensimmäiseksi projektiksi Sake-sukat: Selkeät, ei-pikkusievät, modernit sukat, joilla on hauska yhteys japanilaiseen ruokaan. Neulominen onkin sitten ollut melkoista vääntöä.

Kiristää, kiristää!

Malli ei ainakaan tähänastisen perusteella ole lainkaan vaikea. Kuvio jakautuu selkeisiin, symmetrisesti muodostuviin sektoreihin. Epäjatkuvuuskohdat ovat harvassa (ja painottuvat alkukerroksille). Mutta itse neulominen on rankkaa! Kaikki silmukat ovat joko nurjia tai kierrettyjä oikeita. Hartiat jumittavat ja selkää särkee, kun kiskon kiristäviä silmukoita toistensa yli. Puikkoja on koko ajan joko liikaa tai liian vähän: Silmukat vaeltavat työn ympäri enkä koskaan tiedä, monelleko puikolle ja mistä kohtaa työ pitäisi jakaa.

Yritän  ottaa nämä sukat rentousharjoituksena. Käsialaa on pakko löysätä, hartioita on pakko rentouttaa, koska löysäilykerroksia mallissa ei ole. Ja harjoitus jatkuu kaikesta päätellen vielä kauan.

(Lanka on Fabelia, jonka värikarttaa on lisätty tuo herkullinen oranssi. Ja tarjouksessakin se oli, Menitassa.)

Perus

Pitkästä aikaa perussormikkaat, Dropsin ohjeella 104-5. Käytin ohjeen isompaa kokoa ja puikkoja 2,75 (KnitPro Symphonie). Koko on tällä yhdistelmällä jokseenkin sopiva pienehköön käteen.

Lankana tällä kertaa Marks & Kattensin ohut silkki-alpakka. Neulominen oli melko epämiellyttävä kokemus: Lanka on samalla kertaa liukasta, venyvää ja kitkaista (silkin ja alpakan ominaisuuksien summa?), joten lopputulos on näkyvästi epätasainen. Lähikuvassa näkyy mm. nimettömän puikonvaihtokohta. Argh!

Neulos on velttoa ja ryhditöntä, mikä ei sormikkaissa varsinaisesti haittaa. Lankaa kului 46 grammaa, eli yksi kerä tätä hieman ylihintaisen oloista lankaa riittää, vaikka ranteissa onkin mukavasti pituutta. Lanka on toki ylellisen tuntuista, ihanan pehmeää, himmeästi silkinhohtoista ja lämmintä. Ja se toimii paremmin pienemmillä puikoilla.

Kylmän kauden suosikkisuklaa. Juuri oikea prosentti.