(Pseudo)japanilaista

Schachenmayrin Extra Merinon jämistä syntyi nelosen puikoilla pikkuiset ranteenlämmittimet, painoa 42 grammaa. Ohje on lähinnä omasta päästä, tosin ranteen kierretyn joustinneuleen koristekuvio on napattu Judy Sumnerin japanilaishenkisten pedikyyrisukkien (Knitted Socks, East & West) varresta. Koristeeksi askartelin solmun (vähän kuin kierretty merimiessolmu) ontelonyöristä. Solmun pitäisi olla jonkinlainen japanilainen kirjesinetti, mutta tieto on peräisin melko ylimalkaisesta suomalaisesta kirjasta Ihanat lahjat, johon en suuremmin luota. Voin kuitenkin kuvitella että näissä pikku käsineissä on jotain japanilaista.

Nyöri on ommeltu muutamalla ompeleella kiinni sieltä täältä. Ihan kiva idea, kaiketi, vaikka käsineet ovatkin jääneet lähinnä työpöydälle lojumaan. Ontelonyöri on kiitollista solmittavaa, ja solmukoristeissa riittää ainakin variaatiomahdollisuuksia. Kiinalaiset koristesolmuthan ovat kokonaan oma taiteenlajinsa.

Käsiaiheiseen postaukseen vielä muistokuva maailman ihanimmasta käsirasvasta, jota ei enää saa mistään (paitsi kiskurihintaan ebaysta, totta kai). L'Occitanen sheavoita sisältävä käsivoide (siinä maalituubia muistuttavassa pakkauksessa) on koostumukseltaan täydellisen miellyttävää, mutta turhan tuhdin tuoksuista jokapäiväiseen käyttöön. Tämä parin vuoden takainen suloinen hunajaversio minikokoisessa tuubissa oli miedomman tuoksuista ja siten melko lailla täydellistä. Nyyh.

Toimivat

Pitkästä aikaa puikoilta valmistui jotain oikeasti arjessa toimivaa. Nämä ranteenlämmittimet sopivat mainiosti epävakaiseen ja ajoittain raakaan kevätsäähän lämmittämään ja suojaamaan käsiä, erityisesti herkästi kuivuvia rystysiä. Sormet kestävät jo ulkoilmapuuhailua, kunhan pääsevät välillä taskuun lämmittelemään.

Lämmittimet neulotaan peilikuviksi.

Käsineiden malli on talven uutuuskirjasta Hyvää lankaa (Katherine Poulton). Kirja sisältää erittäin yksinkertaisia, hillityissä väreissä toteutettuja perusasusteita: pipoja, huiveja, käsineitä ja sukkia. Palmikot, joustin ja helmineule hallitsevat. Mallien joukosta on siis turha hakea tärppejä uusia tekniikoita etsiville tai ekstrahaastetta kaipaaville. Sen sijaan pääosaan nousevat huippumuodin hengessä stailatut kuvat, joihin suhtaudun hieman kaksijakoisesti: Kuvista toki näkyy, että yksinkertainen, perinteisiin nojaava ja laadukkaasta langasta toteutettu neule näyttää hemmetin hyvältä, mutta en ole varma edistääkö tämä kuvakikkailu sinänsä muuta tarkoitusperää kuin kirjan myyntiä. Ei siis mikään varsinainen käsityöläisen kirja. Ja kun kirjan kuvissa neulovat vain mummot ja kauniit mallitytöt tyytyvät poseeraamaan valmiit neuleet yllään, lienee turha toivoa, että kirja tekisi käsityön tekemisestä seksikästä. Käsintehdyn arvostukseen sillä voi olla positiivinen vaikutus.

Ranteenlämmittimet neulotaan tasona ja ommellaan putkeksi; saumaan jää reikä peukalolle.

Yksinkertaisen, kierretyistä silmukankuljetuksista ja helmineuleesta muodostuvan mallin ohje on kirjoitettu kerros kerrokselta, mikä lähinnä hidastaa neulomista. Yhden virheen löysin ohjeesta, mutta se on jokaiselle tottuneelle neulojalle ilmeinen; virheettömyyttä voi tuskin odottaa, kun puuduttava ohje on vielä pitänyt kääntää englannista suomeen.

Neuloin lämmittimet nelosen bambupuikoilla Marks & Kattensin Trixie-langasta. Varoituksen sana: Ne ovat napakat, suorastaan tiukat. Ohuemmasta langasta toteutettuna ne eivät mahtuisi käteen.

Ensipeukalot

Kymmenen kuukauden ikäinen vauva sai ensimmäiset lapaset, joissa on ihan oikeat peukalot:

Lapasia yhdistävä nyöri.

Samasta langasta neulottu klassinen siksak-myssy, jossa ontelonyöriä.

Lapasten malli on Dropsilta, suunniteltu alun perin kaksinkertaiselle alpaca-langalle. Koko keskimmäinen. Lankana Hjertegarnin keskipaksu merinolanka Palino kaakaonruskeassa värissä, puikot bambua, koko 3,5. Käsineitä yhdistää perinteinen, nykyään kaiketi turvallisuussyistä harvinaistunut nyöri. Nyöri neulotaan neljällä silmukalla: Puikon ensimmäinen ja kolmas neulotaan kummallakin puolella oikein, toinen ja neljäs sivuutetaan nostamalla nurin lanka työn edessä, jolloin muodostuu oikealta ja nurjalta symmetrinen litteänpyöreä nyöri. Ontelonyöriin verrattuna näin saadaan joustavampaa ja pehmeämpää punosta. Käyttökelpoinen tekniikka!

Lapasten malli on käyttökelpoinen näinkin pienellä lapsella, kunhan peukalon aukon tekee/venyttää kyllin väljäksi. Ranteen 3o, 3n -joustin sietäisi kyllä vaihtaa tiiviimpään.

Perus

Pitkästä aikaa perussormikkaat, Dropsin ohjeella 104-5. Käytin ohjeen isompaa kokoa ja puikkoja 2,75 (KnitPro Symphonie). Koko on tällä yhdistelmällä jokseenkin sopiva pienehköön käteen.

Lankana tällä kertaa Marks & Kattensin ohut silkki-alpakka. Neulominen oli melko epämiellyttävä kokemus: Lanka on samalla kertaa liukasta, venyvää ja kitkaista (silkin ja alpakan ominaisuuksien summa?), joten lopputulos on näkyvästi epätasainen. Lähikuvassa näkyy mm. nimettömän puikonvaihtokohta. Argh!

Neulos on velttoa ja ryhditöntä, mikä ei sormikkaissa varsinaisesti haittaa. Lankaa kului 46 grammaa, eli yksi kerä tätä hieman ylihintaisen oloista lankaa riittää, vaikka ranteissa onkin mukavasti pituutta. Lanka on toki ylellisen tuntuista, ihanan pehmeää, himmeästi silkinhohtoista ja lämmintä. Ja se toimii paremmin pienemmillä puikoilla.

Kylmän kauden suosikkisuklaa. Juuri oikea prosentti.

Sitrus!

Aito asia. Sitrusruuvi on ehkä hauskin, joskaan ei välttämättä siistein tapa puristaa mehua.

Sitruskäsineet! Nämä löytyivät hylättynä parvekkeelta. Ehkä noin seitsemän vuoden takaista tuotantoa.

Aurinkohedelmää lämmikkeeksi. Lapanen on neulottu hahtuvasta ja huovutettu kevyesti.

Keltainen osa on ihan tavallista villalankaa.

Uusi kirjalöytö: ruotsalainen sitrushedelmien viljelyopas.

Paljon komeita kuvia ja vähemmän täsmällistä tietoa.

Eva Rönnblomin "Sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta" on nykyajalle tyypillinen elämyslähtöinen esitys sitruspuiden ihanuudesta. Kuvat peittävät suurimman osan sivupinta-alasta. Kirja sisältää kuitenkin hyvät perustiedot ruukkuviljelyyn kelpaavista lajeista ja lajikkeista, ja kirjoittajalla on selvästikin pitkä omakohtainen kokemus harrastuksesta. (Rönnblomin sitruksilla on sähkölämmitteinen ulkokasvihuone; tällainen ratkaisu on perustuskustannuksiltaan edullinen, mutta käytössä lienee melkoisen kallis viritys.) Käytännön ohjeitakin tarjotaan, joskin melko yleisluontoisia. Sukaatista selvisi lähinnä, että sen kasvatus on "vaikeaa" ja hedelmiä tulee vain vähän.

Talven ensimmäiset lapaset

Viime talvena neuloin sormikkaita. Yhteensä niitä syntyi ainakin seitsemän paria. Tänä vuonna sormikkaat eivät jostain syystä houkuttele laisinkaan.

Päätin haluta sen sijaan lapaset. Nämä syntyivät vaivattomasti. Nelosen puikoilla neulominen tuntui suorastaan huijaukselta. Harvoin käytän kolmosta suurempaa puikkokokoa. Lankana on Hjertegarnin Vidal Alpaca (väri 2111), joka on sataprosenttista luomuvärjättyä (vai värjäämätöntä?) babyalpakkaa. Lanka ei koostumuksestaan huolimatta ole kovinkaan vetelää, vaan pitää kivasti ryhtinsä. Malli on muunnelma Dropsin lapasista, jotka on alun perin neulottu ohuen alpakan ja pitsimohairin yhdistelmästä. Mallissa on melko paljon ompelua, mikä ei neulepuristeja miellytä. Dropsin kuvassa pompulaosan ainaoikein silmukat näyttävät muuten merkillisiltä, aivan kuin rei’iltä. Mutta sama efekti näkyy omassakin kuvassani.

Puikkoina ranneosassa numeron 3,5 pitkät pyökkipuikot sekä käsiosassa ja peukalossa nelosen bambusukkapuikot. Lankaa meni 75 g.

….

Monet luksuslangat alkoivat näyttää taas houkuttelevilta, kun mietin, millaisia lapasia niistä voisi neuloa. Millaiset lapaset tulisi puhtaasta silkkilangasta? Veltot, epäilemättä. Lämmittävyys varmasti riittäisi. Olen monena vuonna käyttänyt kaupunkitalvikäsineinä aivan ohuita silkkisiä aluskäsineitä, joita myydään lähinnä urheilukäyttöön. Sopivan minimalistinen valinta runsaudenpulaan, josta neuloja usein kärsii. Kovalla pakkasella päälle sopii vetää hahtuvasta huovutetut tumput.

Kapaloiduista käsistä tulee muuten sormikkaiden jälkeen merkillisen infantiili tunnekokemus. 

Lisää yllätysraitoja

Yllätysraitakerästä tuli vielä toisetkin sormikkaat.

Yksi sukka-aloitus meni purkuun. Tämä on Judy Sumnerin Katsura. Keskelle muodostui pahannäköinen reikärivi. Ravelryn kuvista päätellen muilla neulojilla ei ole ollut samaa ongelmaa, joten jouduin toteamaan, että tekniikassani on jotain perustavaa vikaa.

Rubiininpunaiset sormikkaat

Malli: Edelleen Dropsin perusmalli pienin muutoksin.

Lanka: Viking Alpaca Silk, väri 450; menekki 69 g.

Puikot: Bambusukkapuikot 3 mm, sormissa ruusupuiset sormikaspuikot 3 mm (Susanne's).

Vikingin Alpaca Silk on hieman paksumpi ja reilusti silkkipitoisempi kuin useimmat markkinoilla olevat silkki-alpakkasekoitteet. Lanka sisältää tasan puolet alpakkaa, puolet silkkiä. Juoksevuus on 133 metriä 50 grammalta. Puikkosuositus 3 tuntuisi olevan hieman alakanttiin. Sormikkaissa käyttämäni väri on kirkas tummahko punainen, hieman tummempi kuin kuvassa. Lanka hajoaa helposti säikeisiin ja oletettavasti myös huopuu helposti. Tästä saisi ylelliset huovutetut kintaat tai myssyn. Sormikkaissa lanka tuskin kestää kovaa käyttöä.

(Kuvassa näkyvät taitokset tulivat kuivatellessani sormikkaita lämpöpatterin päällä sileytyksen jälkeen.)

Peridootinvihreät sormikkaat

Malli: Dropsin perusmalli

Lanka: Menita Silk Dream (70% merino, 30% silkki); menekki 71 g.

Puikot: Bambusukkapuikot 3,0 mm; sormissa ruusupuiset sormikaspuikot 3,0 mm (Susanne's).

Menitan oma merino-silkkilanka oli tammikuussa tarjouksessa, ja ostin sitä kokeeksi kaksi kerää. Silk Dream on ylellinen, napakkakierteinen lanka, jota on miellyttävä neuloa. Värivalikoima jätti kuitenkin toivomisen varaa. Tämä himmeästi hehkuva peridootinvihreä on joka tapauksessa varsin viehättävä. Lankaa meni sormikkaisiin tavallista reilummin, lähinnä erittäin tiiviin neuloksen vuoksi. Ranteet olivatkin kovilla joustinneuletta tehdessä. Koristeena kolmen silmukan ontelonyöri (I-Cord), jossa kiinniommeltu rusetti.

Suklaanväriset sormikkaat

Sama malli, puikot ja lanka kuin edellä. Värinä syvä suklaanruskea. Nämä menivät joululahjaksi siskolleni

Yllätysraitoja

Sama malli ja puikot kuin edellä. Lankana Austermann Step, väri 183. Langanmenekki 43 g.

Raidoittuvista sukkalangoista ei koskaan tiedä etukäteen, miten raidat käyttäytyvät sormikkaissa. Nämä sormikkaat ovat suunnilleen samaa paria sormiin asti, mutta sormissa eritahtisuus alkaa näkyä.

Huurteisia sävyjä

Malli: Perussormikkaat Dropsin sivuilta.

Lanka: Drops Fabel, väri 623 Rose Mist; menekki tasan 50 g.

Puikot: Joustimessa Knit Pron sukkapuikot 2,5 mm, kädessä bambusukkapuikot 3,0 mm, sormissa ruusupuiset sormikaspuikot 3,0 mm, Susanne's.

Neuloin sormikkaat koossa s/m, mutta pienen käsialani vuoksi suositusta isommilla puikoilla. Joustinosa jäi hieman tiukaksi. Lankaa ei jäänyt metriäkään 50 gramman kerästä. Huurteisia, ranskanpastillit mieleen tuovia pastellisävyjä yhdistelevä Rose Mist on Fabelin long print -värejä, jotka muodostavat leveämmän raidan kuin muut Fabelin värit.