Joulutalo

Ensimmäinen koskaan tekemäni piparkakkutalo. Halusin päästä helpolla joten ostin valmiit muotit. Muottisetti on Iloleipurin valikoimasta. Muotit ovat konepestävää muovia. Plussaa metallisesta säilytysrasiasta, jossa on kelpo taikinaohje. Miinusta siitä ettei talossa ole juuri variointimahdollisuuksia. Eteisen voi jättää pois tai tehdä vaikka tuplana, mutta ikkunat ja ovi ovat valmiina paikoillaan.

Taikinassa on melko paljon soodaa, ja palat paisuvat uunissa arvaamattomasti. Kokoaminen onnistui kuitenkin riittävän hyvin. Pakkauksen ohjeesta tulee talon lisäksi purkillinen ohuita pipareita.

Huono idea: Kokoaminen ennen koristelua.

Katon voi koristella kokoamisen jälkeen, pystysuoria pintoja ei.

Sokeria monessa muodossa.

Aurinko paistaa, kevät on tulossa!

Sashikoa pussukassa

Perusmallinen vetoketjupussukka on helppo ommella esimerkiksi Hipun blogista löytyvien selko-ohjeiden mukaan. Kirjoin sakura-kukat valmiiksi leikattuihin kappaleisiin ja silitin tukikankaan valmiin kirjonnan nurjalle puolelle. Sashiko-kirjonnassa ei ole tarpeen käyttää kirjontakehystä. Kehystekniikkaa käytettäessä lienee parasta hoitaa kirjominen ennen kappaleiden leikkaamista. Sashiko-pistoni ovat horjuvia ja paikoin täysin epäortodoksisia. Heteiden kärjissä on eurooppalaisia solmupistoja. Vetoketjureunan pistorivi on ommeltu viimeiseksi; sen tarkoitus on ennen muuta käytännöllinen, sillä se estää vuorin jumiutumisen vetoketjun hampaisiin.

Gresistin joulukranssi näyttää tältä. Tähtiin käytetty leimasin on jälleen yksi markkinoiden mysteerejä. Ilmeisesti jokin piirtokirjoitusteksti.

Varpunen jouluaamuna

"Ankka", puolitoistavuotias poikani sanoi tämän nähdessään. "Pannaan pois."

"Ankka" on Kumiko Sudon ohjeella ommeltu varpunen. Materiaali kirppikseltä löytynyttä pöytäliinaa, nokan silkkitilkku myös kirppikseltä. Malli kaavoineen löytyy kirjasta Omiyage (japanilaistaustainen Sudo kirjoittaa englanniksi). Alkuperäisohjeessa silmät piirretään mustalla tussilla, mikä on vähän fiksumman näköistä kuin nämä paljetit. Sisällä on pieni pussi (ja se on todellakin pieni, muutaman kolikon vetoinen). Nyöreinä on kuvassa puuvillalangasta neulottua ontelonyöriä; pitää vaihtaa vähän siistimpään ja ohuempaan.

Papupusseja, tällä kertaa riisitäytteellä, tuli muutama lisää. Luulen että näillä olisi hyvä opetella jonglööraamaan.

Taustalla näkyvä neulalautanenkin on muuten japanilainen.

Hypisteltävä

Tämä stressileluksi sopiva papupussi on ilmeisesti japanilainen perinnemalli. Kumiko Sudo kutsuu mallia nimellä otedama, mutta en ole varma viittaako sana pikemminkin papupusseilla leikkimiseen.

Pussi ommellaan neljästä suorakaiteesta, joissa pitkä sivu on kaksi kertaa lyhyen mittainen. Mallityössä sivujen pituudet ovat 4 ja 8 cm. Viimeinen sauma ommellaan käsin täytön jälkeen.

Filigraaniharjoitelma

Kun on kokeillut, voi informoituna kantana todeta ettei ole mun juttu.

Paperifligraania voi tehdä ilman erillisiä välineitä, vaikka niitäkin toki myydään joka lähtöön. Suikaleita voi leikata kopiopaperista (kuten tässä on tehty) ja kääröt rullata vaikka paksun parsinneulan tai ohuen sukkapuikon ympärille. Liimaa tarvitaan, jonkinlaista. Sopivan pituiset pätkät kyllä pysyvät rullalla aika lailla itsestään. Helppoa hommaa, mutta sommittelu toki vaatii taitoa ja sorminäppäryyttä.  Yksinkertainen hiutalemalli on kirjasta "Taiteile paperista tähtiä, aurinkoja ja lumihiutaleita".

Fiinimpi paperi lisäisi epäilemättä juhlan tuntua.

Vähän muotopuoli on.

Näkymiä korkealta

Kansainvälisen avaruusaseman kamera kuvaa maata:

http://eol.jsc.nasa.gov/HDEV/

Näkymät vaihtelevat jatkuvasti, asema kiertää maapallon noin 16 kertaa vuokaudessa ja maapallo pyörii omaan tahtiinsa. Yöpuolella maata ruutu on musta.

Maan näkemisellä avaruudesta, omakohtaisesti, kotiplaneetan ulkopuolelta, on kuulemma valtava psykologinen vaikutus. Ehkä myös kuvalla on terapeuttista potentiaalia.

Planeetta näyttää tuottavan juuri nyt kelvollisia persimoneja.

Upein

Guerlainin mehiläispullo, kaksi ja puoli desiä. Raskiiko tätä käyttää? Raskiiko olla käyttämättä?

Hajuste sisällä on versio Guet-Apensista.

Napoleonin ihannekansalaiset.

Irvikissa pipossa

Peruspipo Hjertegarnin Lima-langasta, joka oli Lankamaailmassa tarjouksessa alkusyksystä. Lima on kuohkeampaa kuin Dropsin Karisma, jolle ohje oli kirjoitettu, vaikka molemmilla on sama juoksevuus. Pienensin silmukkamäärää vähän liikaa ja nyt pipo ei haluaisi pysyä korvilla.

Toinen leimasin samaa sarjaa.

Kangasmerkki on tehty leimaamalla lakanakankaalle. Kumileimasin ja mustaa Versafine-mustetta. Lopputulos on hämmästyttävän tarkka. Versafinea ei ole tarkoitettu kankaalle eikä valmistaja lupaa mitään lopputuloksen pysyvyydestä. Jossain ulkomaisessa blogissa bloggaaja oli testannut pesunkestävyyttä ja todennut sen hyväksi. Sopii kokeilla! 

Voimistelua

Kokeilin nopeasti kinnasneulatekniikkaa (sitä tavallisinta versiota, oletan) pikku aivovoimisteluksi.

Pari pikaista huomiota. Tekniikan voi (kaikesta päätellen) opetella pienellä vaivalla netistä löytyvän materiaalin avulla. Neulaa ei tarvitse hankkia jos kotona on paksu tylppäkärkinen parsinneula. Lankaa pitää jatkaa koko ajan, joten jatkotekniikka kannttaa miettiä jo etukäteen. Pikaisen kokeilun perusteella pidän huovutusneulalla tökkimistä varsin potentiaalisena ja monenlaisille lankakokeiluille sopivana vaihtoehtona.

Cookieta taas

Toiset sukat Cookien reseptillä. Malli on "Cauchy" kirjasta Suloisimmat sukat. Mallineule on kyllä niin yksinkertainen, ettei tähän ohjetta tarvitse kun on kuvan nähnyt. Puikkoina Addin 100-senttinen bambupyörö ja lankana Hjertegarnin sukkalanka. Nämä ovat ensimmäiset fingering-vahvuiset sukat, jotka olen neulonut magic loopina. Jälki on parempaa kuin sukkapuikoilla, ja työskentely nopeampaa. Sukkien neulominen itsessään kyllästyttää juuri nyt, mutta tulipahan valmista, vihdoin. Sukat oli aloitettu kesällä.

Täydellinen ompelurasia

Se on varmasti tämä!

Ulkopuolelta se on pieni kiinakaappi ja sulautuu sisustukseen.

Sisäpuolella on iso lokero ja tilavat laatikot.

Laatikkoa on helppo siirrellä kädensijoista. Vaikka se on täyspuuta, rakenne on kevyt ja puu kevyttä ja rutikuivaa.

Neulominen on viime aikoina jäänyt vähälle. Se tuntuu niin tehottomalta. Verrattuna ompeluun, kaiketikin. Meditatiivisissa käsitöissä suosin kirjontaa. Junasukat valmistuivat kuitenkin lahjaksi, Dropsin siniharmaasta perusalpakasta. Neuloin viidellä puikolla. Onhan niissä on fiiliksensä, pyöröpuikon nailonkaapeliin verrattuna.

Vanhasta uutta

Olen ommellut lapselle muutaman paidan ja housut vanhoista T-paidoista. Tämä paita syntyi ehjästä ja sivusaumattomasta T-paidasta. Etu- ja takakappale on leikattu alkuperäistä kaula-aukkoa hyödyntäen ja hihat kyljestä, jossa ei siis ole saumaa. Saumallisessa paidassa hihat joutuisi luultavasti kokoamaan kahdesta osasta, sauma joko pitkittäin tai poikittain. Hihat ja helman käänsin käsin.

Trickmarker käytössä.

Tämä on se väärä kuvakulma lasten vaatteille.

Paidan kaava on lehdestä SK 1/2009, koko 92. Vähän kittana on, vaikka lisäsin vähän väljyyttä etu- ja takakappaleeseen. Hihanpyöriö on mallissa melko korkea.

Pyykkipoikia

Arkisten esineiden kirjominen on tainnut olla suosittua aina. Minä kirjoin päiväkodissa vohvelikankaalle vessanpöntön. Tikkipistoilla muliinilangan kahdella säikeellä ommeltu pyykkipoika on Karin Holmbergin kirjasta, jommastakummasta niistä kahdesta suomennetusta. Kivoja, pirteän omaleimaisia kirjoja, joissa kirjotaan sekä perinteisellä että modernilla tyylillä kuvia käyttövaatteisiin, kodintekstiileihin ja asusteisiin. Karinin tyyliin koristaa on helppo samastua. Hän ammentaa ruotsalaisesta kansanomaisesta kirjontaperinteestä turhia pönöttömättä. Runsasväriset kukkakirjonnat näyttävät upeilta arkisissa huppareissa. Ymmärrän kyllä myös tiukempia asenteita kirjontaperinteeseen. Olen viime aikoina selaillut kiinalaisia ja japanilaisia kirjontakirjoja. Näissä maissa silkki- ja metallilangoilla tehtävään perinnekirjontaan suhtaudutaan kansallisaarteena, jonka säilyttämiseen todella satsataan.

Tallinnan tuliaiset

Tallinnan tuliaiset olivat tänä vuonna paperipainotteisia. Paperikauppa Zelluloos Tallinnan yliopistoa vastapäätä myy mahdottoman ihania japanilaisia papereita. (Helsingissä ei ole tietääkseni tarjolla mitään vastaavaa, joskin kaunista origamipaperia on pieni valikoima Tokyokanissa.) Ja tietysti siellä on kaikkea muutakin paperia, valikoima on musertavan suuri. Nuo rasiat on päällystetty kaupassa oman valikoiman papereilla. Todella siistiä työtä.

Vähän kankaita, saumurilankoja ja kirjontatarvikkeitakin tarttui mukaan. Karnaluksilla on nykyään tietysti myös nettikauppa, mikä säästää epäilemättä monien käsityöharrastajien ja kanssamatkustajien hermoja. Paikan päällä kokemus on jossain määrin lannistava, etenkin jos aikaa on vähän ja voimat vähissä.

Oliivikakku

Tämä leivonnainen muistuttaa rakenteeltaan hyvin kohonnutta kuivakakkua, mutta on suolainen, jopa hyvin suolainen. Ohje kirjasta 1000 Vegetarian Recipes from around the World.

250 grammaa oliiveja (kuvan kakussa vihreitä ja kalamata-oliiveja)
300 grammaa vehnäjauhoja ja 2 tl leivinjauhetta huolella sekoitettuna
4 kananmunaa
1 rkl sokeria
125 ml maitoa
125 ml oliiviöljyä
voita vuokaa varten
suolaa ja pippuria

Voitele vuoka, halkaisijaltaan noin 20 cm. Käytin silikonivuokaa, jota ei tarvitse voidella, ellei sitten maun ja kiillon takia. Pilko oliivit ja sekoita joukkoon kaksi ruokalusikallista jauhoista.

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokeri ja maun mukaan suolaa ja pippuria (suolaahan tästä ruokalajista ei puutu!). Sekoita joukkoon maito ja öljy.

Lisää taikinaan loput jauhot siivilän läpi ja lopuksi oliivit. Siirrä taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 200 asteessa 45 minuuttia. Laske lämpö 160 asteeseen ja paista vielä 15 minuuttia, kunnes kakku irtoaa vuoan reunoilta.

Ota uunista ja anna jäähtyä vuoassa 20 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä kokonaan. Kakku on mielestäni parasta jääkaappikylmänä. Sopii vaikkapa pikkupurtavaksi viinin ja salaatin kanssa.

Parvekeviljelyä elokuun alussa

Lasitetulla länsiparvekkeella on kylmänä kesänä vihreää ja kasvit voivat pääasiassa hyvin. Kylmyys suojaa ötökkäepidemioilta, jotka suljetussa tilassa riistäytyvät helposti käsistä.

Shisot ovat kasvaneet metrisiksi pikkupensaiksi. Yksivuotias lapsikin on oppinut niiden sihisevän nimen. Valitettavasti en välitä kasvin mausta. Se on mieto mutta jotain häiritsevää siinä on. Mutta kaipa nuo lehdet salaatin seassa tulevat syödyksi. Samasta taimierästä ikkunalle ja avoparvekkeelle päätyneet taimet ovat jo kompostissa, eivät viihtyneet. Kasvihuoneeseen päässeet voivat kuulemma mainiosti.

Chilin taimet piti tänä vuonna ostaa, vanhoissa siemenissä ei enää ollut tehoa. Nyt palonalkuja on vihdoin alkanut ilmestyä, aluksi kukat varisivat pois pölytysyrityksistä huolimatta. Pölytän kukat pienellä pehmeällä siveltimellä.

Minttua on jälleen reilusti yli oman tarpeen. Parvekkeella on nyt neljää lajia. "Lontoon minttu" on klassikko, kasvimaalla talvehtiva marokonminttu, joka on tuotu matkalaukussa Columbia Roadin kukkamarkkinoilta. Minttua voi yrittää talvettaa myös parvekkeella, ainakin leutoina talvina se on mahdollista Etelä-Suomessa.

Käyttökelpoista paperista osa II

Fujimoton kuutioita. Isossa paperina A4 neliöksi trimmattuna, pienemmissä perinteinen origamipaperi koossa 15x15 cm.

 

 

Fujimoton kuution taittelukaavio löytyy netistä useasta paikasta. Malli on helppo, mutta onnistuu vain jos diagonaalitaitokset on tehty pieteetillä. Suosittelen käyttämään viivotinta ja taittotyökalua! Kun taitokset ovat tarkat, kuutio muotoutuu kuin itsestään.

Koristekuvio leikattu saksilla Sinellin Basic-paperista, malli kirjasta Paper Cutting for Celebrations.

Entä se käyttökelpoisuus? Kuution päät voi avata, joten se sopii lahjarasiaksi jollekin pienelle. Vaikkapa itse tehdyille korvakoruille.

Fujimoto origami cubes in black and white.

Crème caramel vietnamilaisittain

Tässä annoksessa ei ole kookoslastuja.

(Tuskinpa tätä Vietnamissa syödään; epäilen että jollain on ollut tarve kehittää länsimaiseen jälkiruokakulttuuriin sopiva ruokalaji aasialaisen aterian päätteeksi. Mutta hyvää se on!)


4--6 pientä annosta

reilu 100 grammaa valkoista sokeria
40 ml vettä

200 ml kookoskermaa (tai kookosmaitoa, jos haluaa kevyempää)
200 ml täysmaitoa
3 vatkattua munaa
50 grammaa ruskeaa sokeria (epäilen että omaan versiooni livahti kaksinkertainen määrä; luultavasti mikä tahansa välillä 50--100 grammaa toimii)
vähän vaniljaa (sellaisenaan, aromina, tai osan ruskeasta sokerista voi korvata vaniljasokerilla)

paahdettuja kookoslastuja ja raastettua limetinkuorta 

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Keitä sokerista ja vedestä kullanvärinen siirappi ja kaada uuninkestävien pikkuvuokien pohjalle (tämä on se karamellikastike joka päätyy annoksen päälle).

Vatkaa muut ainekset huolella sekaisin. Käyttämässäni ohjeessa neuvottiin vielä siivilöimään seos, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada vuokiin.

Laita vuoat isoon uunivuokaan ja täytä vuoka puolilleen kiehuvalla vedellä. Paista uunissa n. 40 minuuttia niin että seos hyytyy kunnolla.

Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin ainakin kuudeksi tunniksi. Suojaa tarvittaessa kelmulla.

Irrota veitsellä reunoilta ja kumoa. Päälle kookoslastuja ja limetinkuorta maun mukaan.

Käteviä

Uusia apuvälineitä työpöydällä!

Neulavati. Martha Stewart neuvoo liimaamaan vadin pohjaan vahvan magneetin. Riittää kuitenkin, että vadissa on jatkuvasti muutama neula, ne pitävät nurjalla puolella olevan magneetin kiinni vadissa, kunhan magneetti on tarpeeksi vahva.

Vati on Koko-sarjaa. Myös aasialaiset dippivadit sopivat tarkoitukseen.

Cloverin ihmeklipsit. Nämä korvaavat puuttuvat somet silloin kun kymmenen ei ole tarpeeksi monta. Aidot maksavat Suomessa paljon ja netissä paljon vähemmän, mutta vielä vähemmän maksavat epäaidot ovat kuulemma hyviä nekin.

Mehiläisvaha. Tämä helpottaa käsinompelua huomattavasti. Estää lankaa solmiutumasta ja kiertymästä itsensä kanssa. Lanka sujahtaa kotelon kyljissä olevista halkioista.

Sashikoa ruskealle pohjalle

Sashiko-kirjontaa pannulapulle. Kangas on Eurokankaan pussikampanjasta hamstrattua, todennäköisesti puuvillaa ja liian tiivistä sashikoon, jossa käytetään paksua neulaa. Lopputulos on kuitenkin kohtuullisen siisti. Malli on perinteinen, ilmeisesti nimeltään "seigaiha". Ruudun koko 3 cm. Lapussa ei ole näkyviä konetikkauksia, vaikka sivusaumat onkin ommeltu koneella.

Valmista. Vanukappale on työnnetty lapun sisään ja pääty ommeltu käsin umpeen.

Nurja puoli. Vanu on kiinnitetty pistoilla ja solmuilla.

Alussa. Ruudukon ja mallin piirtämistä liidulla ja leivosmuoteilla.

Tekeillä. Käytössä aito japanilainen sashiko-lanka ja -neula. Myös sakset ovat japanilaiset.

Toinen samanlainen

Ompelin samantien toisenkin hellehatun, ankkurinkuvalla. Kirjontamalli lainattu edelleen kirjasta Kirjo punaista, sinistä, valkoista.

 Laatikosto muutti keittiöön työpöydän seuraksi. Nyt on reilusti tilaa kynille, saksille ja papereille. Työskentelyolosuhteet alkavat olla paineita aiheuttavan hyvät. Laatikosto pöydällä olisi vielä ylellisempää, mutta pöytätilaa ei ole tuhlattavaksi.