Sashikoa pussukassa

Perusmallinen vetoketjupussukka on helppo ommella esimerkiksi Hipun blogista löytyvien selko-ohjeiden mukaan. Kirjoin sakura-kukat valmiiksi leikattuihin kappaleisiin ja silitin tukikankaan valmiin kirjonnan nurjalle puolelle. Sashiko-kirjonnassa ei ole tarpeen käyttää kirjontakehystä. Kehystekniikkaa käytettäessä lienee parasta hoitaa kirjominen ennen kappaleiden leikkaamista. Sashiko-pistoni ovat horjuvia ja paikoin täysin epäortodoksisia. Heteiden kärjissä on eurooppalaisia solmupistoja. Vetoketjureunan pistorivi on ommeltu viimeiseksi; sen tarkoitus on ennen muuta käytännöllinen, sillä se estää vuorin jumiutumisen vetoketjun hampaisiin.

Gresistin joulukranssi näyttää tältä. Tähtiin käytetty leimasin on jälleen yksi markkinoiden mysteerejä. Ilmeisesti jokin piirtokirjoitusteksti.

Pyykkipoikia

Arkisten esineiden kirjominen on tainnut olla suosittua aina. Minä kirjoin päiväkodissa vohvelikankaalle vessanpöntön. Tikkipistoilla muliinilangan kahdella säikeellä ommeltu pyykkipoika on Karin Holmbergin kirjasta, jommastakummasta niistä kahdesta suomennetusta. Kivoja, pirteän omaleimaisia kirjoja, joissa kirjotaan sekä perinteisellä että modernilla tyylillä kuvia käyttövaatteisiin, kodintekstiileihin ja asusteisiin. Karinin tyyliin koristaa on helppo samastua. Hän ammentaa ruotsalaisesta kansanomaisesta kirjontaperinteestä turhia pönöttömättä. Runsasväriset kukkakirjonnat näyttävät upeilta arkisissa huppareissa. Ymmärrän kyllä myös tiukempia asenteita kirjontaperinteeseen. Olen viime aikoina selaillut kiinalaisia ja japanilaisia kirjontakirjoja. Näissä maissa silkki- ja metallilangoilla tehtävään perinnekirjontaan suhtaudutaan kansallisaarteena, jonka säilyttämiseen todella satsataan.

Sashikoa ruskealle pohjalle

Sashiko-kirjontaa pannulapulle. Kangas on Eurokankaan pussikampanjasta hamstrattua, todennäköisesti puuvillaa ja liian tiivistä sashikoon, jossa käytetään paksua neulaa. Lopputulos on kuitenkin kohtuullisen siisti. Malli on perinteinen, ilmeisesti nimeltään "seigaiha". Ruudun koko 3 cm. Lapussa ei ole näkyviä konetikkauksia, vaikka sivusaumat onkin ommeltu koneella.

Valmista. Vanukappale on työnnetty lapun sisään ja pääty ommeltu käsin umpeen.

Nurja puoli. Vanu on kiinnitetty pistoilla ja solmuilla.

Alussa. Ruudukon ja mallin piirtämistä liidulla ja leivosmuoteilla.

Tekeillä. Käytössä aito japanilainen sashiko-lanka ja -neula. Myös sakset ovat japanilaiset.

Toinen samanlainen

Ompelin samantien toisenkin hellehatun, ankkurinkuvalla. Kirjontamalli lainattu edelleen kirjasta Kirjo punaista, sinistä, valkoista.

 Laatikosto muutti keittiöön työpöydän seuraksi. Nyt on reilusti tilaa kynille, saksille ja papereille. Työskentelyolosuhteet alkavat olla paineita aiheuttavan hyvät. Laatikosto pöydällä olisi vielä ylellisempää, mutta pöytätilaa ei ole tuhlattavaksi.

Helmeilevää

Pikkuinen ompelutyö pitkästä aikaa. Vetoketjun kiinnittäminen siististi kankaan ja vuorin väliin oli yllättävän kova taistelu. Otin mallia Tilda-kirjasta Sew Pretty Homestyle (ei todellakaan kirja minun makuuni, mutta tekniikat ovat hyviä). Pussukan kirjailu on perinteinen japanilainen appelsiininkukka, joka sashiko-pistojen sijaan on ommeltu pikkuisilla tiploilla helmilangasta. Mukavasti viitteenomainen lopputulos. Kangas on lakanakangasta, ehkä vähän turhan velttoa tarkoitukseen.

Sormiharjoitus

Otin tuntumaa helmilankaan. Kirjailin isokokoisen monogrammin pellavapyyhkeeseen. Varsipistoja, solmupistoja ja jotain laakapiston tapaista. En osaa ommella kunnollisia laakapistoja. Lanka on numeroa 8 ja tuntuu hurjan paksulta. Värivalikoima on suppea; käyttämissäni lankakaupoissa on tämän vahvuista helmilankaa vain pariakymmentä väriä. Lankaa valmistetaan toki useammissa väreissä, DMC:llä värejä on parisensataa. Hyvää langassa on upea kiilto, eikä säikeiden kanssa tarvitse säätää. Ja työ etenee nopeasti.

Solmupistot on tehty kahdella kierrolla. Näyttävät silti möhkäleiltä.

Kieloja taas saatavilla, metsissä kautta Etelä-Suomen!

Pienimuotoista

Tämä pikku kirjontaprojekti oli jo yksinkertaisuudessaan tylsä. Ompelin sashiko-pistoilla ruudukkoa keittiöpyyhkeen koristeeksi. Malli lienee perinteinen, napattu Susan Briscoen kirjasta Japanilaiset tilkkutyöt 1. Ommeltu muliinilangan kahdella säikeellä harvahkolle pellavalle (Eurokankaan kilopellavaa, edelleen). Lopputulos näyttää ihan kivalta, minimalistiselta, moderniin kotiin sopivalta, etenkin jos tämän toteuttaisi vaikkapa harmaalla langalla.

Oikea puoli. Ruudun leveys on 1 cm.

Nurja puoli. Kirjontasuunta näkyy selvästi.

Sashikossa lyhyemmän piston tulisi olla puolet pidemmästä. No, minun pistoni ovat jotain sinne päin. Nurjan puolen langankuljetukset tulevat näkyviin pikku tikkeinä, koska en halunnut pitkiä lenkkejä käyttötekstiilin nurjalle.

Kaksi tästä projektista opittua asiaa:

1) Sashikoa ei kannata ommella muliinilangalla. Parempi reilusti paksumpi lanka, jossa ei tarvitse säätää säikeiden määrän kanssa, ja reilusti kierrettä.

2) Sashikoa ei välttämättä kannata ommella keittiöpyyhkeeseen. Pitkät pistot ja langankuljetukset tarttuvat helposti haarukanpiikkeihin ja milloin mihinkin. Monet sashiko-mallit vaativat jättämään nurjalle huomattavan pitkiä langanjuoksuja.

Pitkiä, sashiko-työhön tarkoitettuja erikoisneuloja ei taida Suomesta saada. Sellainen varmasti jouduttaisi työskentelyä. Etsyn ja Ebayn kautta pitäisi löytyä, jos sellaisen haluaa tilata. Suomessakin tuttu japanilaismerkki Clover valmistaa, ainakin.

Unisia norsuja

Pikkuinen kirjontatyö on helpompi yhdistää pikkutaaperon vahtimiseen kuin monimutkainen sukkaneule. Nämä suloiset norsut on napattu 70-luvun kirjontakirjasesta. Kuvioinnit on improvisoitu omasta päästä.

Norsut on ommeltu muliinilangan yhdellä säikeellä, joka on melkeinpä liian paksu lanka pienempään norsuun (korkeus 2 cm). Pistot ovat varsipistoja, laakapistoja (kukat) ja solmupistoja. Aihe sopisi hienosti pikkulapsen liinavaatteisiin tai pyyhkeeseen, mutta tästä taisi tulla nyt jonkin sortin keittiöpyyhe. Kangas samaa Eurokankaan palapellavaa kuin aiemmassa pyöryläliinassakin.

Pyörylöitä, pyörylöitä ja palleroita

Kirjottuja pyörylöitä astiapyyhkeessä. Pyyhe on ommeltu Eurokankaan palapellavasta (Sellosta saa edullisempaa "pellavaa", kun taas keskustassa on vain huomattavasti kalliimpaa Solbiatin pellavaa). Kangas on hieman harmaanvalkoista ja kohtalaisen harvaa, imukykyistä ja nopeasti kuivuvaa. Koko perinteinen n. 50x70. Kuviot on otettu ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä ja sommiteltu pyyhkeen toiseen päähän; pyörylöitä on yhteensä kolme. Pistoina varsipistoa, ketjupistoa, nyöripistoa ja solmupistoa, vähän eri versioina. Muliinilanka, yksi säie. Jokin näpertelygeeni saa minut pysymään aina ohuimmassa lankavaihtoehdossa. Työ sujui silti joutuisasti, kun en liikaa viilannut pistojen kanssa vaan otin homman harjoituksen kannalta. Kirjontakehys hidasti työtä, joten jätin sen lyhyen kokeilun jälkeen pois.

Tähdet on ommeltu kai nyöripistoilla, en ole varma terminologiasta.

Pyörylöitä öljykattilasta eli rosetteja. Nämä pitää syödä heti paistamisen jälkeen, kun rakenne on vielä rapea. Ihania!

Rauta on ostettu kirpputorilta alkuperäispakkauksessa jossa on reseptikin, hinta 2 euroa. Rautoja saa edelleen uutena ihan tavarataloistakin.

Ja vielä palleroita paistinpannulta. Falafelit syntyivät yllättävän näppärästi ensimmäisellä yrittämällä, kun apuna oli monitoimikone. Käytin Kinuskikissan reseptiä, suosittelen!

Takorautapannu toimii vähän liiankin hyvin.

Lapsellista

Kirjailin vauvalle (joka on kyllä aivan kohta taapero) vetureita ja junanvaunuja pussilakanaan. Malli on iki-ihanasta ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä. Junat olisi tosin kuulunut kirjoa varsipistoilla, minä käytin simppeleitä tikkipistoja, joten lopputulos on todellakin huomattavan lapsellinen. Kangas on Eurokankaan pellavapalaa, erittäin tiivistä ja vahvaa kamaa, jonka ompeleminen käsin on painajaismaista. Keskisormen iho vaati toipuakseen pari viikkoa, vaikka yritin käyttää sormustinta. En kokeile toiste.

Junia on kolme, kaikki eri pituisia.

Pussilakanakangas on Eurokankaan lakanapalaa (koodilla "lasten kangas"), koristeraita on ommeltu käsin kiinni (auts). Kirjontalanka on sitä tavallista muliinia, yksi säie.

Ostin suolapurkin, jota käytän sekä ruoan valmistusvaiheessa että pöytämausteena. Pikkuinen suolalusikkani on vietnamilaista työtä, kookospalmun puusta vuoltu. En pidä sirottimista enkä myllyistä; haluan nähdä mihin suolani menee. Ilmeisesti mieltymykseni on poikkeuksellinen; Wikipedia kertoo suola-astioista, että nyttemmin "they have been almost entirely replaced by salt shakers." Purkki on Habitatin uutta mallistoa, ohut, puhallettu lasi-astia, jonka kansi vajoaa turvallisesti purkin sisään. Tykkään. Japanilaisuus näyttää olevan kevään teema Habitatissa. Purkin nimi (sitä saa kolmessa koossa) on "Futami", vaikka en huomaa siinä mitään varsinaisesti itämaista; sen sijaan sashiko-kuoseja näkyi mm. kevätmalliston tarjottimessa ja maljakoissa.