Suhteeni koukkuamiseen lienee tyypillinen. Olen hallinnut tekniikan yli 20 vuotta, mutta en koskaan ole valmistanut mitään koukuttua. Pisimmälle pääsin kuvassa näkyvän peitonalun kanssa vuosi sitten. Sitä valmistui noin kymmenen senttiä, kunnes totesin etten halua tätäkään. Pinta on tiivistä ja joustamatonta. Reunat käpertyvät. Työ etenee hitaasti. Suuren silmukkamäärän käsittely koukulla on teknisesti vaikeaa.
Jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi nousseet suljettuna virkkauksena koukutut käsineet ja päähineet ovat epäilemättä lisänneet valmistuneiden koukkuamistöiden määrää, vaikka kaksipäisiä koukkuja on ollut vaikea saada. En valitettavasti ole innostunut niistäkään. Mutta ehkä vielä joskus.
tampereelta ja sittemmin karnaluksista hankin kaksipäisen koukun mutta en ole vielä kokeillut itse..
VastaaPoistaOn minullakin yksi kaksipäinen, hankin eBaysta. Kokeilin nopeasti tekniikkaa, mutta en tosiaan innostunut.
VastaaPoista