Tulppaaneja, väreissä ja ilman

Leimailtuja etikettejä. Nämä pitää vielä saksia irti ja liimata paikalleen. Etiketit on tarkoitettu vanhanaikaisiin ruskeisiin pahvikansioihin. Nykyään kaiken voisi tietysti tulostaa netistä, mutta pidän käsin leimatun rosoisesta ja uniikista jäljestä. Musteena Distress Inkin "Vintage Photo". Paperi on pehmeäsävyistä ja tukevahkoa piirustuspaperia.

Aitoja tulppaaneja. Päivä on pidentynyt jo viikon ajan, joten kevään voi hyvällä syyllä aloittaa, esimerkiksi kimpulla heleänvärisiä kevätkukkia.

Tsunami

Näiden sukkien nimi on todellakin, ajankohtaan nähden kovin epäkorrektisti, Tsunami. Malli on jälleen kerran Judy Sumnerin mainiosta sukkakirjasta Knitted Socks, East and West. Yksinkertaisen hienostunut malli muodostuu nurjilla silmukoilla neulottavista vinoneliöistä ja niiden välissä varressa toistuvista palmikoista. Sukissa on vahvistettu kantalappu ja ommeltu kärki. Lankana on Fortissima Alpaka (väri 3009), joka on sekoitus merinovillaa, alpakkaa ja polyamidia. Alpakka jättää sukkiin hieman pörheän pinnan. Tämän nimenomaan sukkalangaksi suunnitellun langan kestävyys jää nähtäväksi, mutta ainakin neulomistuntuma on erinomaisen miellyttävä. Ostin langan viime vuonna Stockan hulluilta päiviltä. Tällä hetkellä saatavuus Suomessa taitaa olla heikkoa.

Mallin epäkohtana täytyy huomauttaa teräosan kuviosta: Mallikerta on 12 kerrosta, eikä se oikein sovi katkaistavaksi. Kirjan mallityössä teräosa on lopetettu ja kavennukset aloitettu täyden mallikerran jälkeen. Kaikille ei tietenkään käy näin onnekkaasti, jolloin sukan estetiikka kyllä kärsii. Itse jätin viimeiseksi puolikkaan vinoneliön, mikä on vielä ihan siistin näköinen ratkaisu.

Lankaa kului tasan 80 grammaa. Puikkoina kolmosen bambusukkapuikot, varren joustinneuleessa numero 2,5.

Varrasruusu - Työohje

Tämän hempeän ruusun idea on napattu Noa Noan liikkeestä, jossa samantapaisia ruusukkeita on ollut myynnissä rintakoruina. Haarukkapitsiä muistuttava rakenne antaa ruusulle ilmavamman ja eteerisemmän olemuksen kuin tavanomaisemmilla virkatuilla tai neulotuilla kukilla. En ole nähnyt vastaavaa tekniikkaa kuvattavan missään, joten annan ruusun valmistamiseen kuvallisen työohjeen.

Tarvikkeet:

- Varras, jonka ympärille lanka kieputetaan, esimerkiksi viivotin tai erittäin paksu neulepuikko (mallikuvissa käytetään puikkoa nro 15). Sopiva pituus on noin 30 cm. Vartaan pinnan tulee olla sellainen, että lanka liukuu vaivatta sitä vasten.

- Ohuehkoa, mielellään kitkaista ja pörröistä lankaa, joka ei purkaannu helposti. Mohairlanka lienee parasta tarkoitukseen.

- Langalle sopiva silmäneula, jossa on terävä kärki.

- Virkkuukoukku, joka sopii suunnilleen langan vahvuudelle. Mallityössä on käytetty numeroa 1,5.

- Maun mukaan helmiä tai paljetteja koristeluun, sekä neula ja lankaa niiden kiinnittämiseen.


1. Kieputa lankaa tiiviisti vartaan ympärille, vähintään parinkymmenen sentin matkalta. Langan alun voi solmia kiinni vartaaseen, mutta ainakaan mohairlanka ei tunnu purkautuvan, vaikka aloituksen jättäisi roikkumaan silleen. Aloituskohta jää ruusun keskustaan.

2. Kun kieputelma on valmis, katkaise lanka niin, että häntää jää noin kolme kertaa vartaan pituuden verran. Ompele hännällä rivi löysiä ketjupistoja vartaan pituudelta. Tähän tarvitset teräväkärkistä neulaa; tylppää neulaa ei saa lankojen ja vartaan väliin. Pistojen tarkoitus on estää kieputelman hajoaminen, kun se vedetään vartaalta. Suunnilleen kaikki lenkit olisi hyvä saada pistojen sisään.

3. Vedä kieputelma vartaalta. Käsittele varoen.

4. Virkkaa reunus. Tämän voi toteuttaa monella tavalla. Tässä on virkattu piilosilmukka jokaiseen lenkkiin. Kiinteitä silmukoita käyttämällä reunuksesta tulee paksumpi.

5. Kieputa ruusuke haluamaasi muotoon siten, että kieputuksen aloituskohta jää keskelle. Ompele alapuolelta kiinni langanpäiden avulla, ja päättele langanpäät muutenkin näkymättömiin ruusun sisään. Kiinnitykseen voi käyttää myös helpommin liukuvaa ompelulankaa. 

6. Koristele halutessasi helmillä tai paljeteilla. Jos ruusu tulee rintakoruksi, takapuolelle kiinnitetään hakaneula tai koruneula. Neulan ja ruusun väliin voi kiinnittää vielä pienen huopapyörylän tuomaan tukevuutta. 

Auringon paluu lähenee

Talvipäivänseisaus on enää vajaan kuukauden päässä!

Sesongin ilot ovat niukkoja, ellei lukuun oteta joulusuklaavalikoimaa, joka on tietysti parhaimmillaan. Persimoniaika meni jo, ja siirapintarve on tyydytetty ensi syksyyn asti. Granaattiomenoita en ole vieläkään oppinut syömään. Ruusukaalit ovat edelleen herkullisia. 

Kauppojen joululahjatarjontaa, pyjamia, turkistohveleita, erikoisherkkuja ja ihanasti pakattua hemmottelukosmetiikkaa, kannattaa juuri nyt surutta hyödyntää oman mielialan kohottamiseen. Kerrankin oikein mitoitettu apu on välittömästi käden ulottuvilla.

Neuloo, purkaa

Toukokuun alun jälkeen mikään neuletyö ei ole edennyt alkua pitemmälle. Purkuun on päädytty viimeistään parin sentin kohdalla. Nyt valmistui kuitenkin yksi kokonainen säärystin. Parikin on jo puikoilla. Ehkä villasesonki on vihdoin palannut.

Säärystin, langanpää, mätsäävä tohveli ja Myyn muhkea takamus.

Huomasin, että H&M:lta saisi tarvikkeiden hinnalla huomattavan samanlaiset, puuterinroosat pitsineuleuleiset lämmittimet. No, eivät olleet 100 % merinoa sentään.

Haaremihousut

Kymmenisen vuotta pintamuodin marginaalissa eri muodoissa sinnitelleet haaremihousut jakavat mielipiteitä.

Minä en osaa ajatella haaremihousuja muotivaatteena. Pussimaiset housut ovat yksi ihmiskunnan perusvaatemalleista. Tällaisia housuja on käytetty vuosisatoja, ellei vuosituhansia, Intiassa ja Lähi-idässä. Thaimaassakin on oma versionsa, ns. kalastajanhousut. Perinteisissä kansanvaatteissa käytetyt kangasmäärät ovat kyllä usein epäkäytännöllisen runsaita.

Nämä housut on ommeltu Burdan kaavalla 7677. Lahkeeseen on lisätty 10 cm pituutta ja lahkeensuuta kurovat nyörit on jätetty pois, samoin vyö lenkkeineen. Kaavassa ei ollut työohjetta millään sopivalla kielellä (ohjeen saisi kyllä ilmeisesti ongittua netistä englanniksi), joten päädyin kehittämään oman käsitykseni vaatteen kokoamisesta. Burdalta on ylipäätäänkin turha odottaa sellaista harkittua nerokkuutta kuin Voguen kaavojen ompeluohjeissa, joten menetys ei ole suuri. Ihmetystä aiheuttaa myös kaoottinen tapa jättää kaavoihin kehnosti merkittyjä linjoja, jotka leikataan ilman saumanvaraa, kun pääsääntöisesti saumanvarat on lisättävä. Kangas on Eurokankaan palakangasta, mahdollisesti puuvillan ja polyesterin sekoitusta, ostettu harjoituskankaaksi viidellä eurolla.

 

Kaava muodostuu etu- ja takakappaleesta (10 ja 11) sekä sivukappaleesta (12). Sivukappale on leikattu kahdesta osasta, koska yläosan (4) on tarkoitus olla eri kangasta. Sinänsä tarpeeton yksityiskohta, mutta toisaalta poikkisauma auttaa hätäistä ompelijaa taskun (5) kohdistamisen kanssa. Vyötäröllä on leveä kuminauha sivukappaleen yläosassa, etu- ja takakappaleiden yläosa on huoliteltu muotokaitaleella (eivät näy kuvassa). Ei mikään perinteinen malli, vaan pintamuodin hengessä piirretty ja markkinoitu, mutta silti siedettävän yksinkertainen ja erittäin miellyttävä käytössä. Saumoihin rajautuvat taskut syntyvät kuin itsestään. Ilman saumuria tällaista saumamäärää on tosin ikävä huolitella. Vaikka haarasauma on alhaalla, housut eivät ole huomiotaherättävän omituiset, vaan näyttävät ensi silmäyksellä tavanomaisilta vajaamittaisilta väljähköiltä kangashousuilta. Ellei käyttäjä sitten seisoskele oletusarvoisesti jalat harallaan.

Miksi haaremihousut? Ne ovat mukavat, käytännölliset ja ennen muuta yksinkertaiset. Ne ovat osa ihmislajin kulttuuriperintöä, johon meillä kaikilla on oikeus, muodista riippumatta. Yllä olevan piirroksen mukaisesti housut on helppo kaavoittaa itsekin, koska tavanomaisten housujen kriittinen kohta, haarasauman kaari, joka pitäisi hyvän istuvuuden varmistamiseksi piirtää erikseen kunkin yksilöllisen anatomian mukaan, jää yksinkertaisesti kokonaan pois. Riittävän väljänä sama vaate sopii monen kokoiselle. Kokoa voi säätää yksinkertaisesti vaikkapa vain lisäämällä senttejä suoran sivukappaleen leveyteen. Kangasta menee hukkaan jonkin verran enemmän kuin täysin suoralinjaisista kappaleista muodostuvissa housuissa, mutta ei kohtuuttomasti. Pussimaisuus ei rajoita liikkumista, joskaan kovin akrobaattiseen liikuntaan näitä ei voi suositella. Jos haara pudotetaan nilkkoihin, kompastuminen lienee jonkinlainen riski, mutta maltillisemmassa mallissa tätä huolta ei ole.

Minulla on myös tämä Issey Miyaken kaava kauniisti tyyliteltyihin haaremihousuihin vuodelta 1999. Vyötäröratkaisu on hieman monimutkainen, enkä ole varma sen toimivuudesta. Kaava odottaa toistaiseksi ompelijan pienentymistä oikeaan kokoon.

Loppukesän eläinmaailma on hämmästyttänyt. Joka paikassa, asfaltilla ja hiekkateillä, loikkii päättömästi noin kahden sentin mittaisia sammakoita. Ilmeisesti tämä on se mitta, johon sammakko ensimmäisenä vuotenaan kasvaa. Elokuussa lähiseutu on ollut täynnä meluisia lehtohepokatteja, joita ei täällä ole kuulunut koskaan aiemmin. Läntisen tuulahduksen toivat myös tienposkesta löytyneet viinitarhakotilot. Merkillistä.

Villiä & viljeltyä

Lähiö kukkii. Passiflora violacea "Victoria" kerrostalon parvekkeella.

Villiä palsternakkaa kasvaa kaikkialla Helsingin rannoilla ja joutomailla.

Komean punaista suolaheinää merenrannalla.

Pieni päärynänalku Annalan puutarhassa.

Iisoppia aidanteena Annalassa.