Gudrun tulee Helsinkiin

Ilahduttava uutinen tavoitti minut vasta nyt, vaikka asia on ollut julkinen jo viime syksystä – Gudrun Sjödén avaa helmikuussa liikkeen Helsingin keskustaan!

Ruotsalainen pitkän linjan vaatesuunnittelija on niitä harvoja tekijöitä, joiden voi parhaimmillaan väittää tuottavan aidosti ajatonta muotia – niin paljon Gudrun ammentaa vuosisataisten kansanvaatteiden yksinkertaisen suoralinjaisista leikkauksista ja folklore-tyylisistä koristeaiheista. Vaikutteita on yhdistelty huolettomasti: mallistoissa nähdään kirjonta-aiheita Skandinaviasta, intialaisia kurthia, kiinalaisia perinnevaatteita, afrikkalaisia painokuoseja ja modernin selkeälinjaisia perusvaatteita. Gudrun käyttää paljon neulosmateriaaleja (trikoita, trikoosamettia, kirjo- ja pintaneuletta), mutta lähimmäksi ajattomia perinnevaatteita hän yltää kudotuista materiaaleista valmistetuilla mekoilla, paidoilla, tunikoilla ja takeilla, joiden yksi vakiotunnuksia on kainalokiila, vinoneliö, jolla saadaan istuvuutta ja käyttömukavuutta suoralinjaiseen leikkaukseen. Mallistoihin mahtuu aina myös trendikkäämpiä elementtejä, viime vuosina esimerkiksi leggingsejä ja pussimaisia pallohameita. Yksi vakiovaatteista on väljä tasaraitainen trikoopaita.

Materiaalit ovat luonnonkuituja, puuvillaa, villaa, silkkiä ja pellavaa, sekä muuntokuitu viskoosia. Kenkiä ja asusteita on tarjolla myös nahkaisina. Värit ovat voimakkaita ja räväköitä ja usein irrallaan muun muotimaailman virtauksista. Kasviaiheita ja geometrisia kuvioita käsittävät painokuosit muuntelevat vuodesta toiseen, mutta pysyvät tunnistettavina. Esimerkiksi Gudrunin sadetakkien bongaaminen Helsingin katukuvasta onnistuu helposti.

Gudrun on toiminut postimyyntifirmana ehkä poikkeuksellisenkin hyvin sikäli, että vaatteet ovat väljiä, usein suorastaan muodottomia, jolloin sopivan vaatteen löytäminen sovittamatta on käynyt melko vaivatta. Mutta on tietysti mukavampi päästä näkemään vaate omin silmin kolmiulotteisessa todellisuudessa ennen hankintapäätöstä.

Sympatiaa Gudrun kerää myös kuvastoillaan. Suurin osa käytetyistä malleista on toki nuoria, pitkiä, hoikkia ja kauniita, mutta joukossa nähdään myös ns. tavallisia ihmisiä sekä esimerkiksi huomattavan iäkkäitä malleja; pieni, pyöreä ja valkotukkainen suunnittelija esiintyy usein itsekin omien vaatteidensa mallina.

Olen käyttänyt Gudrunin vaatteita paljon työvaatteina. Ne ovat mukavia ja helppoja ja kivan epäsovinnaisia, mutta sen verran laadukkaita ja huoliteltuja, ettei tarvitse tuntea itseään liian boheemiksi. Lisäplussana mainittakoon, että näillä hitaasti vanhenevilla vaatteilla on myös jälleenmyyntiarvoa – ne menevät käytettynäkin hyvin kaupaksi esimerkiksi huuto.netin kautta, ja myös esimerkiksi Britannian Ebayssa Gudrunin vaatteita liikkuu jatkuvasti.

Mustikkapiirakkapalmikoita

Vihdoinkin valmista!

Peilin kautta kuvaamista.

Lähikuvassa näkyy langan oikuttelu.

Näistä palmikkovartisista polvisukista tulee mieleen vanhanajan pullataikinasta tehty mustikkapiirakka, jossa osa taikinasta punotaan muhkeaksi ristikoksi täytteen päälle. Langan lilaan vivahtava vaaleanpunainen tuo mieleen mustikkaisen pirtelön tai jäätelöannoksen.

Sukkia on neulottu hartaudella useamman vuoden ajan, vaikka malli ei ole mitenkään mahdottoman työläs. Uuden vuoden kunniaksi päätin vapauttaa itseni tästä ikuisuusprojektista. Lankana on Marks & Kattensin babyalpakan ja silkin sekoitus (Alpaca Silk, 70/30), joten käyttöön näistä ei taida juuri olla. Ehkäpä tieto siitä, että sukat päätyvät todennäköisesti suojapussissa kaapin perälle, on hidastanut valmistumista.

Lanka on työlästä neulottavaa, liukasta, hajoavaa ja venyvää. Lopputulos on kuitenkin kelvollisen siisti, sileässä neuleessa suorastaan erinomainen. En yleensä osta näin kalliita lankoja, etenkin kun samantyyppisiä lankoja saa edullisemminkin (esim. Dropsilta), mutta tässä värissä oli jotakin vastustamatonta. Lankaa myy ainakin Nordia.

Ohje on Dropsilta, suunniteltu Alpaca-langalle. Puikkoina numeron 2,5 bambusukkapuikot. Tiukan käsialani vuoksi käytin suurimman koon silmukkamääriä yhdistettynä keskikoon pituusmittoihin saadakseni suunnilleen koon 39 sukat. Sukat istuvat jalassa kuin hansikas, tosin napakkuudesta ei näin pehmeän ja velton langan kohdalla voi puhua. Langanmenekki oli vaa'an mukaan 98 grammaa, mutta jouduin aloittamaan harmillisesti kolmannen kerän. No, ainahan tuosta loppukerästä voi neuloa vaikka ranteenlämmittimet tai lyhyet sormikkaat, jos lanka alkaa taas jossain vaiheessa houkutella.

Malli on kaunis, huolella suunniteltu ja toimii varmasti käytössä oikeasta sukkalangasta toteutettuna, esimerkiksi Fabelista, jonka värikarttaan on ilmestynyt kiintoisia spray print- ja mouline-sävyjä. En ole tosin vielä keksinyt, mistä niitä voi ostaa. Myös long print -sarja näyttää raikkaalta, kun taas nuo vanhemmat värit alkavat tuntua melko tunkkaisilta. Mahtavatko riemunkirjavat, levottomasti parin kerroksen välein raidoittuvat sukkalangat olla se ykkösinhokki, josta 2000-luvun alun käsityömuoti myöhemmin muistetaan?

Kylvöpuuhia

Sisätiloissa kevätkylvöt alkavat usein jo tammikuussa:

Multaan on tässä menossa sukaattisitruunan (Citrus medica) siemeniä. Olen vuosikausia ihaillut Kaisaniemen kasvihuoneissa kasvavaa ja hedelmöivää pientä sitkeää sukaattipuuta. Olen myös siinä käsityksessä, että sukaatti oli ensimmäinen sitruspuu, jota Euroopassa alettiin viljellä ja käyttää ravinnoksi. Sitrushedelmät eivät ole kovin kiitollisia siemenestä kasvatettavia, ja huonekasveina menestyvät muutenkin lähinnä tarkoitukseen jalostetut lajikkeet, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Siemenet tulivat Jerusalemista ja ovat kosher. Minulle asialla ei ole sinänsä merkitystä, mutta juutalaisille sukaattisitruuna eli Etrog on tärkeä kasvi. Jotkut jopa uskovat, että suomenkin sana "sukaatti" tulisi lehtimajajuhlaa tarkoittavasta heprean sanasta sukkot, joskaan kovin todennäköinen tämä etymologia ei taida olla. Joka tapauksessa sukaattisitruunaa tarvitaan, myrtin, taatelipalmun ja pajun ohella, tämän vuotuisen perinnejuhlan aikana, jolloin mahdollisuuksien mukaan majoitutaan puutarhaan rakennettuun majaan. Citrus medica on vanhimpia, lähellä luonnonlajeja olevia sitruskasveja, ja juutalaiset ovat tutkineet ahkerasti sukaatin geeniperimää löytääkseen lajikkeet, jotka ovat lähimpänä pyhällä maalla muinoin kasvaneita puita. Yleisesti ottaen sitrushedelmien kantamuodot ovat risteytyneet niin villisti vuosisatojen aikana, ettei koskaan voi tietää etukäteen, mitä siemenestä tulee. Sukaatti saattaa olla tässä suhteessa poikkeus, ja ainakin haluan uskoa, että kosher-sukaatti olisi sen verran vakaata kantaa, että siemenestä todella varttuu sukaatti eikä esimerkiksi mandariinia. Siementen myyjän mukaan rituaalikäyttöön tarkoitettua sukaattia ei saa varttaa, mutta pistokaslisäykseen ei tuoteselosteessa ole otettu kantaa. 

Viikko sitten kylvin toista ikivanhaa kulttuurikasvia, oliivia, vaikka olenkin melko lailla alistunut siihen, etteivät nämä kivikovat puikulat koskaan idä kotioloissa. Mutta toiveikkaan odottavat, kelmutetut kylvöruukut ikkunalla tuovat ainakin kevään tuntua!

Nostalgiaa

Teellä avaruuskameli Woogien eli Untamon kanssa.

Uuden vuoden alussa on tapana katsoa paitsi eteenpäin, myös taaksepäin. Huomasin ilokseni, että vanhan kunnon Tohtori Sykerön (Dr. Snuggles) kaikki jaksot löytyvät Youtubesta, vieläpä varsin hyvälaatuisina. Toki vain alkukielellä englanniksi, mutta Peter Ustinovin hajamielisen hyväntahtoista, kosmisissa katastrofeissakin tyynenä pysyvää kertojanääntä on ilo kuunnella. Siinä tuntuu kiteytyvän koko sarjan henki. Suomeksikin näyttää löytyvän ainakin suurin osa jaksoista. Jaksoja tehtiin vain kolmetoista.

En muistanut lapsuudesta tutusta sarjasta kuin satunnaisia yksityiskohtia, mutta tässä on jotakin ehdottoman lumoavaa. Monet ovat huomauttaneet, että sarjan värimaailma, hahmot ja unenomaiset tapahtumakulut vaikuttavat vahvasti psykedeelisiltä. Onkin epäilty, ainakin yksityisesti, että sarjan luojat ovat saaneet ideansa huumeiden vaikutuksen alaisena. Oli miten oli, puhuvat esineet, inhimilliset eläimet ja kaiken yllä lepäävä 70-lukua henkivä raukea optimismi vetoavat sekä lapsiin että aikuisiin. Sykerön maailma on mielikuvituksellisuudessaan ajaton, ja vanhanaikaisen kömpelö animaatiotyyli ajalta ennen tietokoneita on yksinomaan virkistävä.

Minun sukupolveni nostalgia kohdistuu usein juuri televisio-ohjelmiin, lastenkirjoihin, sisustusesineisiin tai tekstiilien kuoseihin, mutta ehkä kaikkein voimakkaimmin ruokaan: Jokin tietty suklaapatukka tai jäätelö, jonka valmistus loppui ehkä jo 20 tai 30 vuotta sitten, tuntuu yhä tuskallisen elävänä ja koskaan uusiutumattomana kokemuksena makunystyröissä. Ruokakauppojen valikoima oli kovin paljon nykyistä pienempi noihin aikoihin, kun ikuinen kaipauksemme Midi-puikkoihin tai siihen aivan tietynlaiseen riisisuklaaseen syntyi. Millaisia mahtavat olla nyt globaalien makujen yltäkylläisyyden keskellä varttuvien lasten nostalgian kohteet 20 vuoden kuluttua?

Tulppaaneja, väreissä ja ilman

Leimailtuja etikettejä. Nämä pitää vielä saksia irti ja liimata paikalleen. Etiketit on tarkoitettu vanhanaikaisiin ruskeisiin pahvikansioihin. Nykyään kaiken voisi tietysti tulostaa netistä, mutta pidän käsin leimatun rosoisesta ja uniikista jäljestä. Musteena Distress Inkin "Vintage Photo". Paperi on pehmeäsävyistä ja tukevahkoa piirustuspaperia.

Aitoja tulppaaneja. Päivä on pidentynyt jo viikon ajan, joten kevään voi hyvällä syyllä aloittaa, esimerkiksi kimpulla heleänvärisiä kevätkukkia.

Tsunami

Näiden sukkien nimi on todellakin, ajankohtaan nähden kovin epäkorrektisti, Tsunami. Malli on jälleen kerran Judy Sumnerin mainiosta sukkakirjasta Knitted Socks, East and West. Yksinkertaisen hienostunut malli muodostuu nurjilla silmukoilla neulottavista vinoneliöistä ja niiden välissä varressa toistuvista palmikoista. Sukissa on vahvistettu kantalappu ja ommeltu kärki. Lankana on Fortissima Alpaka (väri 3009), joka on sekoitus merinovillaa, alpakkaa ja polyamidia. Alpakka jättää sukkiin hieman pörheän pinnan. Tämän nimenomaan sukkalangaksi suunnitellun langan kestävyys jää nähtäväksi, mutta ainakin neulomistuntuma on erinomaisen miellyttävä. Ostin langan viime vuonna Stockan hulluilta päiviltä. Tällä hetkellä saatavuus Suomessa taitaa olla heikkoa.

Mallin epäkohtana täytyy huomauttaa teräosan kuviosta: Mallikerta on 12 kerrosta, eikä se oikein sovi katkaistavaksi. Kirjan mallityössä teräosa on lopetettu ja kavennukset aloitettu täyden mallikerran jälkeen. Kaikille ei tietenkään käy näin onnekkaasti, jolloin sukan estetiikka kyllä kärsii. Itse jätin viimeiseksi puolikkaan vinoneliön, mikä on vielä ihan siistin näköinen ratkaisu.

Lankaa kului tasan 80 grammaa. Puikkoina kolmosen bambusukkapuikot, varren joustinneuleessa numero 2,5.

Varrasruusu - Työohje

Tämän hempeän ruusun idea on napattu Noa Noan liikkeestä, jossa samantapaisia ruusukkeita on ollut myynnissä rintakoruina. Haarukkapitsiä muistuttava rakenne antaa ruusulle ilmavamman ja eteerisemmän olemuksen kuin tavanomaisemmilla virkatuilla tai neulotuilla kukilla. En ole nähnyt vastaavaa tekniikkaa kuvattavan missään, joten annan ruusun valmistamiseen kuvallisen työohjeen.

Tarvikkeet:

- Varras, jonka ympärille lanka kieputetaan, esimerkiksi viivotin tai erittäin paksu neulepuikko (mallikuvissa käytetään puikkoa nro 15). Sopiva pituus on noin 30 cm. Vartaan pinnan tulee olla sellainen, että lanka liukuu vaivatta sitä vasten.

- Ohuehkoa, mielellään kitkaista ja pörröistä lankaa, joka ei purkaannu helposti. Mohairlanka lienee parasta tarkoitukseen.

- Langalle sopiva silmäneula, jossa on terävä kärki.

- Virkkuukoukku, joka sopii suunnilleen langan vahvuudelle. Mallityössä on käytetty numeroa 1,5.

- Maun mukaan helmiä tai paljetteja koristeluun, sekä neula ja lankaa niiden kiinnittämiseen.


1. Kieputa lankaa tiiviisti vartaan ympärille, vähintään parinkymmenen sentin matkalta. Langan alun voi solmia kiinni vartaaseen, mutta ainakaan mohairlanka ei tunnu purkautuvan, vaikka aloituksen jättäisi roikkumaan silleen. Aloituskohta jää ruusun keskustaan.

2. Kun kieputelma on valmis, katkaise lanka niin, että häntää jää noin kolme kertaa vartaan pituuden verran. Ompele hännällä rivi löysiä ketjupistoja vartaan pituudelta. Tähän tarvitset teräväkärkistä neulaa; tylppää neulaa ei saa lankojen ja vartaan väliin. Pistojen tarkoitus on estää kieputelman hajoaminen, kun se vedetään vartaalta. Suunnilleen kaikki lenkit olisi hyvä saada pistojen sisään.

3. Vedä kieputelma vartaalta. Käsittele varoen.

4. Virkkaa reunus. Tämän voi toteuttaa monella tavalla. Tässä on virkattu piilosilmukka jokaiseen lenkkiin. Kiinteitä silmukoita käyttämällä reunuksesta tulee paksumpi.

5. Kieputa ruusuke haluamaasi muotoon siten, että kieputuksen aloituskohta jää keskelle. Ompele alapuolelta kiinni langanpäiden avulla, ja päättele langanpäät muutenkin näkymättömiin ruusun sisään. Kiinnitykseen voi käyttää myös helpommin liukuvaa ompelulankaa. 

6. Koristele halutessasi helmillä tai paljeteilla. Jos ruusu tulee rintakoruksi, takapuolelle kiinnitetään hakaneula tai koruneula. Neulan ja ruusun väliin voi kiinnittää vielä pienen huopapyörylän tuomaan tukevuutta.