Täydellinen ompelurasia

Se on varmasti tämä!

Ulkopuolelta se on pieni kiinakaappi ja sulautuu sisustukseen.

Sisäpuolella on iso lokero ja tilavat laatikot.

Laatikkoa on helppo siirrellä kädensijoista. Vaikka se on täyspuuta, rakenne on kevyt ja puu kevyttä ja rutikuivaa.

Neulominen on viime aikoina jäänyt vähälle. Se tuntuu niin tehottomalta. Verrattuna ompeluun, kaiketikin. Meditatiivisissa käsitöissä suosin kirjontaa. Junasukat valmistuivat kuitenkin lahjaksi, Dropsin siniharmaasta perusalpakasta. Neuloin viidellä puikolla. Onhan niissä on fiiliksensä, pyöröpuikon nailonkaapeliin verrattuna.

Vanhasta uutta

Olen ommellut lapselle muutaman paidan ja housut vanhoista T-paidoista. Tämä paita syntyi ehjästä ja sivusaumattomasta T-paidasta. Etu- ja takakappale on leikattu alkuperäistä kaula-aukkoa hyödyntäen ja hihat kyljestä, jossa ei siis ole saumaa. Saumallisessa paidassa hihat joutuisi luultavasti kokoamaan kahdesta osasta, sauma joko pitkittäin tai poikittain. Hihat ja helman käänsin käsin.

Trickmarker käytössä.

Tämä on se väärä kuvakulma lasten vaatteille.

Paidan kaava on lehdestä SK 1/2009, koko 92. Vähän kittana on, vaikka lisäsin vähän väljyyttä etu- ja takakappaleeseen. Hihanpyöriö on mallissa melko korkea.

Pyykkipoikia

Arkisten esineiden kirjominen on tainnut olla suosittua aina. Minä kirjoin päiväkodissa vohvelikankaalle vessanpöntön. Tikkipistoilla muliinilangan kahdella säikeellä ommeltu pyykkipoika on Karin Holmbergin kirjasta, jommastakummasta niistä kahdesta suomennetusta. Kivoja, pirteän omaleimaisia kirjoja, joissa kirjotaan sekä perinteisellä että modernilla tyylillä kuvia käyttövaatteisiin, kodintekstiileihin ja asusteisiin. Karinin tyyliin koristaa on helppo samastua. Hän ammentaa ruotsalaisesta kansanomaisesta kirjontaperinteestä turhia pönöttömättä. Runsasväriset kukkakirjonnat näyttävät upeilta arkisissa huppareissa. Ymmärrän kyllä myös tiukempia asenteita kirjontaperinteeseen. Olen viime aikoina selaillut kiinalaisia ja japanilaisia kirjontakirjoja. Näissä maissa silkki- ja metallilangoilla tehtävään perinnekirjontaan suhtaudutaan kansallisaarteena, jonka säilyttämiseen todella satsataan.

Tallinnan tuliaiset

Tallinnan tuliaiset olivat tänä vuonna paperipainotteisia. Paperikauppa Zelluloos Tallinnan yliopistoa vastapäätä myy mahdottoman ihania japanilaisia papereita. (Helsingissä ei ole tietääkseni tarjolla mitään vastaavaa, joskin kaunista origamipaperia on pieni valikoima Tokyokanissa.) Ja tietysti siellä on kaikkea muutakin paperia, valikoima on musertavan suuri. Nuo rasiat on päällystetty kaupassa oman valikoiman papereilla. Todella siistiä työtä.

Vähän kankaita, saumurilankoja ja kirjontatarvikkeitakin tarttui mukaan. Karnaluksilla on nykyään tietysti myös nettikauppa, mikä säästää epäilemättä monien käsityöharrastajien ja kanssamatkustajien hermoja. Paikan päällä kokemus on jossain määrin lannistava, etenkin jos aikaa on vähän ja voimat vähissä.

Oliivikakku

Tämä leivonnainen muistuttaa rakenteeltaan hyvin kohonnutta kuivakakkua, mutta on suolainen, jopa hyvin suolainen. Ohje kirjasta 1000 Vegetarian Recipes from around the World.

250 grammaa oliiveja (kuvan kakussa vihreitä ja kalamata-oliiveja)
300 grammaa vehnäjauhoja ja 2 tl leivinjauhetta huolella sekoitettuna
4 kananmunaa
1 rkl sokeria
125 ml maitoa
125 ml oliiviöljyä
voita vuokaa varten
suolaa ja pippuria

Voitele vuoka, halkaisijaltaan noin 20 cm. Käytin silikonivuokaa, jota ei tarvitse voidella, ellei sitten maun ja kiillon takia. Pilko oliivit ja sekoita joukkoon kaksi ruokalusikallista jauhoista.

Vatkaa munat kevyesti. Lisää sokeri ja maun mukaan suolaa ja pippuria (suolaahan tästä ruokalajista ei puutu!). Sekoita joukkoon maito ja öljy.

Lisää taikinaan loput jauhot siivilän läpi ja lopuksi oliivit. Siirrä taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 200 asteessa 45 minuuttia. Laske lämpö 160 asteeseen ja paista vielä 15 minuuttia, kunnes kakku irtoaa vuoan reunoilta.

Ota uunista ja anna jäähtyä vuoassa 20 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä kokonaan. Kakku on mielestäni parasta jääkaappikylmänä. Sopii vaikkapa pikkupurtavaksi viinin ja salaatin kanssa.

Parvekeviljelyä elokuun alussa

Lasitetulla länsiparvekkeella on kylmänä kesänä vihreää ja kasvit voivat pääasiassa hyvin. Kylmyys suojaa ötökkäepidemioilta, jotka suljetussa tilassa riistäytyvät helposti käsistä.

Shisot ovat kasvaneet metrisiksi pikkupensaiksi. Yksivuotias lapsikin on oppinut niiden sihisevän nimen. Valitettavasti en välitä kasvin mausta. Se on mieto mutta jotain häiritsevää siinä on. Mutta kaipa nuo lehdet salaatin seassa tulevat syödyksi. Samasta taimierästä ikkunalle ja avoparvekkeelle päätyneet taimet ovat jo kompostissa, eivät viihtyneet. Kasvihuoneeseen päässeet voivat kuulemma mainiosti.

Chilin taimet piti tänä vuonna ostaa, vanhoissa siemenissä ei enää ollut tehoa. Nyt palonalkuja on vihdoin alkanut ilmestyä, aluksi kukat varisivat pois pölytysyrityksistä huolimatta. Pölytän kukat pienellä pehmeällä siveltimellä.

Minttua on jälleen reilusti yli oman tarpeen. Parvekkeella on nyt neljää lajia. "Lontoon minttu" on klassikko, kasvimaalla talvehtiva marokonminttu, joka on tuotu matkalaukussa Columbia Roadin kukkamarkkinoilta. Minttua voi yrittää talvettaa myös parvekkeella, ainakin leutoina talvina se on mahdollista Etelä-Suomessa.

Käyttökelpoista paperista osa II

Fujimoton kuutioita. Isossa paperina A4 neliöksi trimmattuna, pienemmissä perinteinen origamipaperi koossa 15x15 cm.

 

 

Fujimoton kuution taittelukaavio löytyy netistä useasta paikasta. Malli on helppo, mutta onnistuu vain jos diagonaalitaitokset on tehty pieteetillä. Suosittelen käyttämään viivotinta ja taittotyökalua! Kun taitokset ovat tarkat, kuutio muotoutuu kuin itsestään.

Koristekuvio leikattu saksilla Sinellin Basic-paperista, malli kirjasta Paper Cutting for Celebrations.

Entä se käyttökelpoisuus? Kuution päät voi avata, joten se sopii lahjarasiaksi jollekin pienelle. Vaikkapa itse tehdyille korvakoruille.

Fujimoto origami cubes in black and white.