Hamstraus

Neljä tokkaa helmilankaa numero 5 (siis järjettömän paksua helmilankaa). Koska se oli tarjouksessa.

Käsityötarvikkeiden hamstraamisen täytyy liittyä siihen, että käsityötarvike on potentiaa. Niin kuin raha, joka on puhtainta potentiaa mitä on. Käsityötarvikkeissa asia ei ole yhtä suoraviivainen. Käsityö tehdään itse, omin käsin, omalla vaivalla ja ajalla. Kilo käsittelemätöntä lampaanvillaa ei ole erityisen houkuttelevaa potentiaa. En tiedä ketään joka hamstraisi käsittelemätöntä lampaanvillaa. Mutta ei myöskään valmiiksi pureskeltu käsityöpaketti, kirjontasetti jossa on valmiiksi painettu pohja ja kasa valmiiksi pätkittyjä lankoja, houkuttele hamstraamaan. (Kuka niitä yleensä ostaa?) Hamstrattavan potentian täytyy olla kylliksi jäsentynyttä, mutta tarjota silti illuusio rajattomista mahdollisuuksista.

Minulla on potentiaa kaapit täynnä.

Nora Barlow -muoto, violetilla värillä.

Akileijat kukkivat taas. Kauneimmat jäävät aina ronskien maalaisserkkujen varjoon. Mutta joka vuosi penkistä nousee jotain uutta.

Vuoden ja kahden kuukauden ikäinen lapsi muistuttaa ajoittain hämmästyttävästi koiraa. Kun sille sanoo, että lähdetään mummolaan, se tuo kenkäparin. Tosin yleensä väärät kengät.

Paradigman vaihdos

TiiQ:n Hovineidot olivat siksi houkutteleva malli, että päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni sukan neulomista pyöröpuikolla. Ohje kun on kirjoitettu pyöröllä neulottavaksi. Hyvin sujui ja sain vihdoin kaipaamani valkoiset sukat. Ostin jo vastaisen varalta pienemmän pyörön fingering-vahvuuksille, kyllähän tämä niin paljon mukavampaa on kuin sukkapuikoilla kilistely.

Näissä sukissa käytin Gjestalin 80-senttistä bambupyöröä. Ei ongelmia, laatu oli oikein riittävän hyvä, vaikka tosineulojat taitavatkin suosia muita merkkejä. Lanka on uudistunutta Villeä, jonka valmistus on siirtynyt Lankamaailman omalle merkille. Vahvan tuntuista ja jämäkkää.

Alimittainen Palmyre

Edellisestä pitsihuivista on ikuisuus aikaa. Päätin kokeilla Palmyrea, aloittelijoillekin sopivaksi mainostettua puoliympyrän muotoista huivia, joka muodostuu pääasiassa sileästä neuleesta. Reunassa on näyttävä viuhkamainen pitsi, joka tuo mieleen antiikin koristeaiheet. Tämä lienee huivin nimen taustalla. Juuri nyt nimellä on tietysti surullinen kaiku.

Henkarilla.

Neulomiskokemus oli varsin opettavainen. Valitsin langaksi tarjouksessa olleen Palinon (100% merino), jonka juoksevuus on noin neljänneksen suurempi kuin ohjeessa suositellun langan. Huivi jäi suunnilleen samassa suhteessa alimittaiseksi, eikä tiukka käsialani auttanut asiaa. Venytin huivin äärimmilleen saadakseni siitä käyttökelpoisen edes kaulanlämmittimenä. Vastaavaa väkivaltaa en halua kokeilla toiste. Langanmenekki oli vajaa 150 grammaa, vaikka olin varautunut 300 grammalla.

Lanka kovilla. Yhdestä silmukasta seitsemän.

Ohjeessa luvattiin neulomisen onnistuvan myös pitkillä puikoilla, mutta pitsiosuuden alkaessa puikot olivat niin täynnä, että oli pakko kaivaa esiin pyöröpuikko. Sain lainaan alumiinisen, kömpelön ja tylppäpäisen vanhanaikaisen pyörön, ja lisäyksiä piti välillä kieputella apupuikon avulla. Ennen viimeistä lisäyskerrosta huomasin, että aiemmat lisäykset oli tehty väärin. Ne olisi pitänyt ottaa nurin, minä olin ottanut oikein. Ylimääräisiä langankiertoja piti tiputella sieltä missä symmetriaoletus oli pettänyt. Purkamista en jaksanut edes ajatella, eivätkä virheet häiritse valmiissa huvissa.

Jouduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään silmukkamerkkejä. En omista sellaisia, joten käytin pieniä silikonisia hiuslenkkejä, joilla niputan sukkapuikot. Ne toimivat erinomaisesti.

Kokonaisuudessaan melko hermostuttava kokemus tällaiselle näpertelijälle, vaikka lopputulos onkin kieltämättä tyylikäs. Liikaa massaa, ehkä.

Sormiharjoitus

Otin tuntumaa helmilankaan. Kirjailin isokokoisen monogrammin pellavapyyhkeeseen. Varsipistoja, solmupistoja ja jotain laakapiston tapaista. En osaa ommella kunnollisia laakapistoja. Lanka on numeroa 8 ja tuntuu hurjan paksulta. Värivalikoima on suppea; käyttämissäni lankakaupoissa on tämän vahvuista helmilankaa vain pariakymmentä väriä. Lankaa valmistetaan toki useammissa väreissä, DMC:llä värejä on parisensataa. Hyvää langassa on upea kiilto, eikä säikeiden kanssa tarvitse säätää. Ja työ etenee nopeasti.

Solmupistot on tehty kahdella kierrolla. Näyttävät silti möhkäleiltä.

Kieloja taas saatavilla, metsissä kautta Etelä-Suomen!

Oranssia!

Cookie A:n Saket valmistuivat, melkoisen väännön jälkeen. Pieniä virheitäkin näihin tuli, kun tarkkaavaisuus lipsui kaaviota lukiessa. Epäsymmetriakohdat olisikin syytä merkitä kaavioon erikseen jollain varoitusmerkillä.

Lankana Fabel, jota kului 89 grammaa. Puikot numeroa 2,5 (ohjeessa 2,25). Käsialani on yleisesti ottaen tiukkaa, ja vaikka pyrin löysäämään tässä mallissa, sukat ovat huomattavan piukat: niitä on vaikea pukea jalkaan ja nilkka kiristää. Suosittelen isompia puikkoja, jos yhtään epäilyttää.

Työ eteni alkuvaikeuksien jälkeen ihan mukavasti, mutta runsaat kierretyt silmukat tuntuvat käyvän hartioihin. Tottumiskysymys, ehkä.

Pienimuotoista

Tämä pikku kirjontaprojekti oli jo yksinkertaisuudessaan tylsä. Ompelin sashiko-pistoilla ruudukkoa keittiöpyyhkeen koristeeksi. Malli lienee perinteinen, napattu Susan Briscoen kirjasta Japanilaiset tilkkutyöt 1. Ommeltu muliinilangan kahdella säikeellä harvahkolle pellavalle (Eurokankaan kilopellavaa, edelleen). Lopputulos näyttää ihan kivalta, minimalistiselta, moderniin kotiin sopivalta, etenkin jos tämän toteuttaisi vaikkapa harmaalla langalla.

Oikea puoli. Ruudun leveys on 1 cm.

Nurja puoli. Kirjontasuunta näkyy selvästi.

Sashikossa lyhyemmän piston tulisi olla puolet pidemmästä. No, minun pistoni ovat jotain sinne päin. Nurjan puolen langankuljetukset tulevat näkyviin pikku tikkeinä, koska en halunnut pitkiä lenkkejä käyttötekstiilin nurjalle.

Kaksi tästä projektista opittua asiaa:

1) Sashikoa ei kannata ommella muliinilangalla. Parempi reilusti paksumpi lanka, jossa ei tarvitse säätää säikeiden määrän kanssa, ja reilusti kierrettä.

2) Sashikoa ei välttämättä kannata ommella keittiöpyyhkeeseen. Pitkät pistot ja langankuljetukset tarttuvat helposti haarukanpiikkeihin ja milloin mihinkin. Monet sashiko-mallit vaativat jättämään nurjalle huomattavan pitkiä langanjuoksuja.

Pitkiä, sashiko-työhön tarkoitettuja erikoisneuloja ei taida Suomesta saada. Sellainen varmasti jouduttaisi työskentelyä. Etsyn ja Ebayn kautta pitäisi löytyä, jos sellaisen haluaa tilata. Suomessakin tuttu japanilaismerkki Clover valmistaa, ainakin.

Yrttejä ja aurinkoa

Lapsi oli aamulla pakannut äidin reppuun auringon. Ja sitähän näyttää vihdoin riittävän.

Parveke täyttyy hiljalleen yrteistä. Kävin eilen tutustumassa Suomenojan Plantagenin ja Bauhausin valikoimiin. Arvosana: Kovin vaatimatonta. Hakaniemen tori on hedelmällisempi kohde yrttien taimia etsivälle, eikä koristekasvipuolellakaan näkynyt mitään erityisen kiinnostavaa. Isot määrät väljästi hehtaarihalleihin pakattua bulkkitavaraa, hintataso silti korkeahko. Henkilökunta tuntuu kyllä asiantuntevalta. Suomenojan eteläpuoli on melkoinen esterata lastenvaunujen kanssa kävelijälle: Hiekkakasoja, kuoppia, irrallaan ajelehtivia katukiveyksiä, epäselviä suojatiemerkintöjä, työkoneita ja pölyä kaikkialla. En suosittele.

Mukaan tarttui minttua ja melissaa.

Oma taimituotanto näyttää tänä vuonna rajoittuvan shisoon eli veripeippiin. Rehevä ja elinvoimainen kasvi, jota käytetään Japanissa yleismausteena. Lehtimassaa on jo vaikka kuinka.

Shiso, huhtikuun kylvöstä.