Ensipeukalot

Kymmenen kuukauden ikäinen vauva sai ensimmäiset lapaset, joissa on ihan oikeat peukalot:

Lapasia yhdistävä nyöri.

Samasta langasta neulottu klassinen siksak-myssy, jossa ontelonyöriä.

Lapasten malli on Dropsilta, suunniteltu alun perin kaksinkertaiselle alpaca-langalle. Koko keskimmäinen. Lankana Hjertegarnin keskipaksu merinolanka Palino kaakaonruskeassa värissä, puikot bambua, koko 3,5. Käsineitä yhdistää perinteinen, nykyään kaiketi turvallisuussyistä harvinaistunut nyöri. Nyöri neulotaan neljällä silmukalla: Puikon ensimmäinen ja kolmas neulotaan kummallakin puolella oikein, toinen ja neljäs sivuutetaan nostamalla nurin lanka työn edessä, jolloin muodostuu oikealta ja nurjalta symmetrinen litteänpyöreä nyöri. Ontelonyöriin verrattuna näin saadaan joustavampaa ja pehmeämpää punosta. Käyttökelpoinen tekniikka!

Lapasten malli on käyttökelpoinen näinkin pienellä lapsella, kunhan peukalon aukon tekee/venyttää kyllin väljäksi. Ranteen 3o, 3n -joustin sietäisi kyllä vaihtaa tiiviimpään.

Tyynyrasian askartelua

Yrjönkadun Sinellin paperipuolella oli tammikuussa kunnon alehulinat, kun koko myymälätila tyhjennettiin remontin alta reiluilla prosenteilla.

Mukaan tarttui heräteostoksena "score board", jolla voi askarrella ns. tyynyrasioita (pillow box). Levyn ja taittoluuta muistuttavan työkalun avulla tehdään kartonkiin urat, joita pitkin rasia taitellaan muotoonsa. Levyn lisäksi rasian tekoon tarvitaan sakset/askarteluveitsi ja liimaa.

Rasian päädyt syntyvät kahdesta litistetystä soikiosta:

Kappale leikataan irti saksilla. Keskelle ja reunaan vedetään taittoura, sivuun jää ylimääräinen lieve liimaamista varten:

Rasia on hetkessä valmis ja jopa kohtalaisen professionaalisen näköinen:

Xcutin levyssä on malli neljälle leveydelle; rasian pituuden voi määrittää vapaasti. Nämä rasiat ovat melko litteitä muodoltaan ja sopivat kaikenlaisille pikkulahjoille, myös pienille neuletöille (esimerkiksi sormikkaille tai sukille). Rasiat sopivat jopa kirjeessä lähetettäväksi, sikäli kuin jatkossakin kirje saa venyä siihen kolmen sentin paksuuteen; maksikirjehän jo menetettiin.

Mallityössä on käytetty Sinellin basic-kartonkia, joka ei oikein sovellu tarkoitukseen, sillä sen strukturoitu pinta taittuu epätasaisesti. Sileämmällä kartongilla lopputulos on täydellinen.

Levyn avulla voi toki väkertää muunkinlaisia rasioita, joihin tarvitaan suoria taiteuria. Levyn reunimmaisista kuvioista en tiedä, mihin ne on tarkoitettu. Kertokaa jos tiedätte!

Perus

Pitkästä aikaa perussormikkaat, Dropsin ohjeella 104-5. Käytin ohjeen isompaa kokoa ja puikkoja 2,75 (KnitPro Symphonie). Koko on tällä yhdistelmällä jokseenkin sopiva pienehköön käteen.

Lankana tällä kertaa Marks & Kattensin ohut silkki-alpakka. Neulominen oli melko epämiellyttävä kokemus: Lanka on samalla kertaa liukasta, venyvää ja kitkaista (silkin ja alpakan ominaisuuksien summa?), joten lopputulos on näkyvästi epätasainen. Lähikuvassa näkyy mm. nimettömän puikonvaihtokohta. Argh!

Neulos on velttoa ja ryhditöntä, mikä ei sormikkaissa varsinaisesti haittaa. Lankaa kului 46 grammaa, eli yksi kerä tätä hieman ylihintaisen oloista lankaa riittää, vaikka ranteissa onkin mukavasti pituutta. Lanka on toki ylellisen tuntuista, ihanan pehmeää, himmeästi silkinhohtoista ja lämmintä. Ja se toimii paremmin pienemmillä puikoilla.

Kylmän kauden suosikkisuklaa. Juuri oikea prosentti.

Täällä taas

Sirahvi Sohvi.

Raskauspahoinvoinnista alkanut blogitauko on venynyt pitkänpuoleiseksi, mutta uusia käsitöitä on luvassa päivänä minä hyvänsä!

Morris ja kaverit

Ompelukone on viettänyt kuuman kesän kaapissa, mutta kangasvarasto on karttunut jonkin verran.

Eilen otin Eurokankaasta mukaan reilun kilon verran Sandersonin Honeysuckle-sisustuskangasta. Noin neljän metrin hyvälaatuinen pala maksoi 31 euroa. Näiden kankaiden normaalihinnat taitavat lähteä 40 eurosta / metri, joten palaa oli vaikea vastustaa. Kuosi on William Morrisin yhtiön tuotantoa ja muistuttaa suosittua Fruit-kuosia: runsaat kukat ja lehdet kiemurtelevat kermankeltaisella taustalla. Suunnittelija on Williamin tytär May Morris, vuonna 1883. Huomattavan yksinkertainen kuosi ei ehkä yllä ihan mestarin itsensä tasolle, mutta varsin viehättävä ja käyttökelpoinen kangas yhtä kaikki. Kuusama oli suosittu kukka viktoriaanisessa taiteessa.

Yksityiskohta kankaasta.

Tästä palasta riittää sitten enemmänkin askarreltavaa. En ole varsinainen Morris-fani, mutta tunnistan kyllä näiden kuosien viehätyksen. Ompeluhommien lisäksi tätä voisi käyttää esimerkiksi laatikoiden päällystämiseen.

Keväällä Lontoon Victoria & Albert -museo myi Morrisin kuosien mukaan kaiverrettuja intialaisia puuleimasimia. Ostin yhden ja tunnistin sen vasta kotona Fruit-kuosin sitruunoiksi (tai sukaateiksi?), vaikka minulla oli aikoinaan Fruit-kuosinen sänkypeitto useita vuosia. Jotenkin ajattelin toiveikkaasti, että tämä esittäisi kaakaopapuja tai edes manteleita. Mutta sukaattisitruunatkin kelpaavat hyvin.

Leimauspinta on käsitelty valkealla värillä.

Nurja puoli.

En tiedä toimiiko leimasin oikeasti kankaanpainannassa, mutta olen hieman harmissani, että tyydyin vain tähän yhteen. Kyseessä oli kaiketi erikoiserä, eikä näitä saa edes museon muutoin runsaasta nettikaupasta.

Eurokangas oli muuten jo vaihtanut pellavapalalaariin villakankaat, ja pellavat oli karkoitettu alalaatikkoon. Ja kesähän on vielä kauneimmillaan!

Eläimiä vankilassa 2013

Apua, meitä pidetään täällä vankeina! Nuoria lumileopardeja.

Tämän vuoden Korkeasaaren retki on suoritettu. Eläinkanta kalterien takana on aika lailla ennallaan. Paviaaneja ei näkynyt, viime vuonna tulleet pesukarhut taas näyttävät kotiutuneen hyvin ja ovat vilkkaita puuhailijoita. Luonnonvaraisten lintujen määrä ja lajikirjo tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Juuri nyt saari on täpötäynnä hautovia hanhia, lokkeja ja meriharakoita. Pesät ovat vilkkailla kulkureiteillä, ja äkäisesti jälkikasvuaan puolustavista hanhista varoitetaan pienillä kolmiomerkeillä ympäri saarta. Toinen hanhiemoista hautoo höyhenillä vuoratussa pesässä ja toinen istuu metrin päässä vartiossa. Kokonaisuudessaan saaren linnut käyttäytyvät kuitenkin varsin sivistyneesti ja kerjäävät osuuksia eväistä melko hillitysti. Kaikesta päätellen yhteiselämä ihmisten ja lintujen välillä on onnistunut hyvin. Ja epäilemättä linnuilta myös suvaitaan enemmän eläinten saarella. Ruokin paria urossorsaa, jotka näpsivät kainostelematta sormille kovilla nokillaan ruokaa hamutessaan. Ilmeisen toimiva strategia. Noin muuten sorsat eivät tällä hetkellä ole suosikkejani luettuani juuri aamulla niiden väkivaltaisesta sukupuolielämästä.

Meriharakan karu pesä aivan kävelyreitin vieressä.

Kesän ensimmäinen hellemekko

Melko lailla yöpaitamainen luomus.

Kuitti kankaasta. Materiaalikustannukset ovat hyvin kohtuulliset.

Etulaskokset.

Takakappale on katkaisu kahtia, koska kangas ei olisi riittänyt muuten.

Rooibos-teetä. Erinomainen hellejuoma höyrysilitysraudan synnyttämässä trooppisessa mikroilmastossa.

Akileijojen aika, ja nähtävästi myös aika ommella kalpea, pellavainen hellemekko. Tästä tuli aika kiva kaikessa väljyydessään. Kangas on hyvin ohutta ja hulmuavaa ja pellavapitoisen tuntuista; suurin osa Eurokankaan palapellavista on valitettavasti jäykkiä ja raskaita, joten mekkokangasta joutuu etsimään. Väri on sinertävän valkoinen. Mekko on leikattu Voguen peruskaavalla melko lailla vapaalla kädellä: eteen on lisätty 12 cm laskoksille ja takakappale katkaistu siitä kohtaa, mistä kangas antoi myöten. Kädentiet ja pääntie on huoliteltu vinokaitaleella. Käytin saumoissa saumuria, vaikka jälki onkin melko epätasaista.

Tästä oli oikeastaan tarkoitus tulla romanttisempi luomus, ehkä kangasröyhelöt hihansuihin ja vähän pitsiä. Loppuvaiheessa ne eivät enää tuntuneet niin hyvältä ajatukselta.