Kesäkukkia Lidlistä

Lidlissä oli taidettu unohtaa missä maassa ollaan. "Kesäkukkina" oli tarjolla sen verran eksoottista settiä. Kameliaa, kärsimyskukkaa, oleanteria. No, kyllähän nuo saattavat aurinkoisen kesän viihtyäkin parvekkeella tai terassilla, mutta huonekasvejahan nämä pohjoisen oloissa ennen muuta ovat.

Paketissa.

Ilman pakettia.

Hinta ei ainakaan päätä huimaa, 2,99 euroa kappale. Kärsimyskukka on sitä tavallista sinistä (P. caerulea), oleanteri kuvasta päätellen vaaleanpunaista ja kerrottua. Ihan reippaannäköiset pikkutaimet, vahvasta pistokkaasta. Kärsimyskukan mullan pinnassa on jotain epämääräistä, toivon todella ettei siellä muhi mitään toukkayllätystä!

Unisia norsuja

Pikkuinen kirjontatyö on helpompi yhdistää pikkutaaperon vahtimiseen kuin monimutkainen sukkaneule. Nämä suloiset norsut on napattu 70-luvun kirjontakirjasesta. Kuvioinnit on improvisoitu omasta päästä.

Norsut on ommeltu muliinilangan yhdellä säikeellä, joka on melkeinpä liian paksu lanka pienempään norsuun (korkeus 2 cm). Pistot ovat varsipistoja, laakapistoja (kukat) ja solmupistoja. Aihe sopisi hienosti pikkulapsen liinavaatteisiin tai pyyhkeeseen, mutta tästä taisi tulla nyt jonkin sortin keittiöpyyhe. Kangas samaa Eurokankaan palapellavaa kuin aiemmassa pyöryläliinassakin.

Sake ja puuttuva rentous

Olen toistaiseksi tyystin välttynyt neuleilmiöltä nimeltä Cookie A. Cookien sukkien suosio lienee kuitenkin hiipumassa, kun kirjoja saa jo suoraan kirjaston hyllystä. Niinpä yksi päätyi minunkin käsiini.

Ensimmäisen sukan varressa mennään. Mallikaavio on iso mutta helppo.

Valitsin pikavilkaisulla ensimmäiseksi projektiksi Sake-sukat: Selkeät, ei-pikkusievät, modernit sukat, joilla on hauska yhteys japanilaiseen ruokaan. Neulominen onkin sitten ollut melkoista vääntöä.

Kiristää, kiristää!

Malli ei ainakaan tähänastisen perusteella ole lainkaan vaikea. Kuvio jakautuu selkeisiin, symmetrisesti muodostuviin sektoreihin. Epäjatkuvuuskohdat ovat harvassa (ja painottuvat alkukerroksille). Mutta itse neulominen on rankkaa! Kaikki silmukat ovat joko nurjia tai kierrettyjä oikeita. Hartiat jumittavat ja selkää särkee, kun kiskon kiristäviä silmukoita toistensa yli. Puikkoja on koko ajan joko liikaa tai liian vähän: Silmukat vaeltavat työn ympäri enkä koskaan tiedä, monelleko puikolle ja mistä kohtaa työ pitäisi jakaa.

Yritän  ottaa nämä sukat rentousharjoituksena. Käsialaa on pakko löysätä, hartioita on pakko rentouttaa, koska löysäilykerroksia mallissa ei ole. Ja harjoitus jatkuu kaikesta päätellen vielä kauan.

(Lanka on Fabelia, jonka värikarttaa on lisätty tuo herkullinen oranssi. Ja tarjouksessakin se oli, Menitassa.)

Pyörylöitä, pyörylöitä ja palleroita

Kirjottuja pyörylöitä astiapyyhkeessä. Pyyhe on ommeltu Eurokankaan palapellavasta (Sellosta saa edullisempaa "pellavaa", kun taas keskustassa on vain huomattavasti kalliimpaa Solbiatin pellavaa). Kangas on hieman harmaanvalkoista ja kohtalaisen harvaa, imukykyistä ja nopeasti kuivuvaa. Koko perinteinen n. 50x70. Kuviot on otettu ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä ja sommiteltu pyyhkeen toiseen päähän; pyörylöitä on yhteensä kolme. Pistoina varsipistoa, ketjupistoa, nyöripistoa ja solmupistoa, vähän eri versioina. Muliinilanka, yksi säie. Jokin näpertelygeeni saa minut pysymään aina ohuimmassa lankavaihtoehdossa. Työ sujui silti joutuisasti, kun en liikaa viilannut pistojen kanssa vaan otin homman harjoituksen kannalta. Kirjontakehys hidasti työtä, joten jätin sen lyhyen kokeilun jälkeen pois.

Tähdet on ommeltu kai nyöripistoilla, en ole varma terminologiasta.

Pyörylöitä öljykattilasta eli rosetteja. Nämä pitää syödä heti paistamisen jälkeen, kun rakenne on vielä rapea. Ihania!

Rauta on ostettu kirpputorilta alkuperäispakkauksessa jossa on reseptikin, hinta 2 euroa. Rautoja saa edelleen uutena ihan tavarataloistakin.

Ja vielä palleroita paistinpannulta. Falafelit syntyivät yllättävän näppärästi ensimmäisellä yrittämällä, kun apuna oli monitoimikone. Käytin Kinuskikissan reseptiä, suosittelen!

Takorautapannu toimii vähän liiankin hyvin.

Käyttökelpoista paperista?

Origamien taittelu on hämmästyttävän rentouttavaa ja addiktoivaa. Lopputuloksena on valitettavasti yleensä kasa paperiesineitä, joilla ei ole mainittavaa käyttö- eikä edes koristearvoa. Ja olen sentään yrittänyt valita malleja, jotka olisivat käytännöllisimmästä päästä. Ehkä tässä hauskasti avautuvassa ja tiiviisti lukittuvassa tatossa voisi säilyttää kolikoita? Antaa lahjaksi jotain hyvin pientä? Maailmahan on joka tapauksessa hukkumassa tarpeettomaan tavaraan, joten pieni lahja on hyvä lahja.

Malli löytyy netistä hakusanalla pinwheel tato, joku ystävällinen sielu on uhmannut tekijänoikeuksia valokuvaamalla ja julkaisemalla alkuperäislähteen kiitettävän selkeät taitteluohjeet. Käytin työhön valkoista ja tekstileimasimella leimailtua arkkia. (Leimasimessa on tekstiä eräästä Horatiuksen oodista; kuka sen on suunnitellut ja miksi ja mihin tarkoitukseen?) Kirkkaan värisillä papereilla pääsee toki parempaan karnevaalitunnelmaan.

Käyttökelpoista paperiaskartelua on tietysti korttien näpertäminen. Kortteja tarvitaan aina, ja kivat kortit ovat kaupassa käsittämättömän kalliita. Tässä ruusuteemaa simppelissä pikku pakettikortissa, Ihmemaan Liisa ihastuttaa aina.

Loppukevennyksenä origamisammakko. Tai kirppu. Ehkä vika on paperissa, ehkä taittelijan sormissa. Nämäkin ovat ilmeisesti käyttökelpoisia lastenleluina, ne hyppivät. Tai jotain.

Lapsellista

Kirjailin vauvalle (joka on kyllä aivan kohta taapero) vetureita ja junanvaunuja pussilakanaan. Malli on iki-ihanasta ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä. Junat olisi tosin kuulunut kirjoa varsipistoilla, minä käytin simppeleitä tikkipistoja, joten lopputulos on todellakin huomattavan lapsellinen. Kangas on Eurokankaan pellavapalaa, erittäin tiivistä ja vahvaa kamaa, jonka ompeleminen käsin on painajaismaista. Keskisormen iho vaati toipuakseen pari viikkoa, vaikka yritin käyttää sormustinta. En kokeile toiste.

Junia on kolme, kaikki eri pituisia.

Pussilakanakangas on Eurokankaan lakanapalaa (koodilla "lasten kangas"), koristeraita on ommeltu käsin kiinni (auts). Kirjontalanka on sitä tavallista muliinia, yksi säie.

Ostin suolapurkin, jota käytän sekä ruoan valmistusvaiheessa että pöytämausteena. Pikkuinen suolalusikkani on vietnamilaista työtä, kookospalmun puusta vuoltu. En pidä sirottimista enkä myllyistä; haluan nähdä mihin suolani menee. Ilmeisesti mieltymykseni on poikkeuksellinen; Wikipedia kertoo suola-astioista, että nyttemmin "they have been almost entirely replaced by salt shakers." Purkki on Habitatin uutta mallistoa, ohut, puhallettu lasi-astia, jonka kansi vajoaa turvallisesti purkin sisään. Tykkään. Japanilaisuus näyttää olevan kevään teema Habitatissa. Purkin nimi (sitä saa kolmessa koossa) on "Futami", vaikka en huomaa siinä mitään varsinaisesti itämaista; sen sijaan sashiko-kuoseja näkyi mm. kevätmalliston tarjottimessa ja maljakoissa.

(Pseudo)japanilaista

Schachenmayrin Extra Merinon jämistä syntyi nelosen puikoilla pikkuiset ranteenlämmittimet, painoa 42 grammaa. Ohje on lähinnä omasta päästä, tosin ranteen kierretyn joustinneuleen koristekuvio on napattu Judy Sumnerin japanilaishenkisten pedikyyrisukkien (Knitted Socks, East & West) varresta. Koristeeksi askartelin solmun (vähän kuin kierretty merimiessolmu) ontelonyöristä. Solmun pitäisi olla jonkinlainen japanilainen kirjesinetti, mutta tieto on peräisin melko ylimalkaisesta suomalaisesta kirjasta Ihanat lahjat, johon en suuremmin luota. Voin kuitenkin kuvitella että näissä pikku käsineissä on jotain japanilaista.

Nyöri on ommeltu muutamalla ompeleella kiinni sieltä täältä. Ihan kiva idea, kaiketi, vaikka käsineet ovatkin jääneet lähinnä työpöydälle lojumaan. Ontelonyöri on kiitollista solmittavaa, ja solmukoristeissa riittää ainakin variaatiomahdollisuuksia. Kiinalaiset koristesolmuthan ovat kokonaan oma taiteenlajinsa.

Käsiaiheiseen postaukseen vielä muistokuva maailman ihanimmasta käsirasvasta, jota ei enää saa mistään (paitsi kiskurihintaan ebaysta, totta kai). L'Occitanen sheavoita sisältävä käsivoide (siinä maalituubia muistuttavassa pakkauksessa) on koostumukseltaan täydellisen miellyttävää, mutta turhan tuhdin tuoksuista jokapäiväiseen käyttöön. Tämä parin vuoden takainen suloinen hunajaversio minikokoisessa tuubissa oli miedomman tuoksuista ja siten melko lailla täydellistä. Nyyh.