Lapsellista

Kirjailin vauvalle (joka on kyllä aivan kohta taapero) vetureita ja junanvaunuja pussilakanaan. Malli on iki-ihanasta ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä. Junat olisi tosin kuulunut kirjoa varsipistoilla, minä käytin simppeleitä tikkipistoja, joten lopputulos on todellakin huomattavan lapsellinen. Kangas on Eurokankaan pellavapalaa, erittäin tiivistä ja vahvaa kamaa, jonka ompeleminen käsin on painajaismaista. Keskisormen iho vaati toipuakseen pari viikkoa, vaikka yritin käyttää sormustinta. En kokeile toiste.

Junia on kolme, kaikki eri pituisia.

Pussilakanakangas on Eurokankaan lakanapalaa (koodilla "lasten kangas"), koristeraita on ommeltu käsin kiinni (auts). Kirjontalanka on sitä tavallista muliinia, yksi säie.

Ostin suolapurkin, jota käytän sekä ruoan valmistusvaiheessa että pöytämausteena. Pikkuinen suolalusikkani on vietnamilaista työtä, kookospalmun puusta vuoltu. En pidä sirottimista enkä myllyistä; haluan nähdä mihin suolani menee. Ilmeisesti mieltymykseni on poikkeuksellinen; Wikipedia kertoo suola-astioista, että nyttemmin "they have been almost entirely replaced by salt shakers." Purkki on Habitatin uutta mallistoa, ohut, puhallettu lasi-astia, jonka kansi vajoaa turvallisesti purkin sisään. Tykkään. Japanilaisuus näyttää olevan kevään teema Habitatissa. Purkin nimi (sitä saa kolmessa koossa) on "Futami", vaikka en huomaa siinä mitään varsinaisesti itämaista; sen sijaan sashiko-kuoseja näkyi mm. kevätmalliston tarjottimessa ja maljakoissa.

(Pseudo)japanilaista

Schachenmayrin Extra Merinon jämistä syntyi nelosen puikoilla pikkuiset ranteenlämmittimet, painoa 42 grammaa. Ohje on lähinnä omasta päästä, tosin ranteen kierretyn joustinneuleen koristekuvio on napattu Judy Sumnerin japanilaishenkisten pedikyyrisukkien (Knitted Socks, East & West) varresta. Koristeeksi askartelin solmun (vähän kuin kierretty merimiessolmu) ontelonyöristä. Solmun pitäisi olla jonkinlainen japanilainen kirjesinetti, mutta tieto on peräisin melko ylimalkaisesta suomalaisesta kirjasta Ihanat lahjat, johon en suuremmin luota. Voin kuitenkin kuvitella että näissä pikku käsineissä on jotain japanilaista.

Nyöri on ommeltu muutamalla ompeleella kiinni sieltä täältä. Ihan kiva idea, kaiketi, vaikka käsineet ovatkin jääneet lähinnä työpöydälle lojumaan. Ontelonyöri on kiitollista solmittavaa, ja solmukoristeissa riittää ainakin variaatiomahdollisuuksia. Kiinalaiset koristesolmuthan ovat kokonaan oma taiteenlajinsa.

Käsiaiheiseen postaukseen vielä muistokuva maailman ihanimmasta käsirasvasta, jota ei enää saa mistään (paitsi kiskurihintaan ebaysta, totta kai). L'Occitanen sheavoita sisältävä käsivoide (siinä maalituubia muistuttavassa pakkauksessa) on koostumukseltaan täydellisen miellyttävää, mutta turhan tuhdin tuoksuista jokapäiväiseen käyttöön. Tämä parin vuoden takainen suloinen hunajaversio minikokoisessa tuubissa oli miedomman tuoksuista ja siten melko lailla täydellistä. Nyyh.

Toimivat

Pitkästä aikaa puikoilta valmistui jotain oikeasti arjessa toimivaa. Nämä ranteenlämmittimet sopivat mainiosti epävakaiseen ja ajoittain raakaan kevätsäähän lämmittämään ja suojaamaan käsiä, erityisesti herkästi kuivuvia rystysiä. Sormet kestävät jo ulkoilmapuuhailua, kunhan pääsevät välillä taskuun lämmittelemään.

Lämmittimet neulotaan peilikuviksi.

Käsineiden malli on talven uutuuskirjasta Hyvää lankaa (Katherine Poulton). Kirja sisältää erittäin yksinkertaisia, hillityissä väreissä toteutettuja perusasusteita: pipoja, huiveja, käsineitä ja sukkia. Palmikot, joustin ja helmineule hallitsevat. Mallien joukosta on siis turha hakea tärppejä uusia tekniikoita etsiville tai ekstrahaastetta kaipaaville. Sen sijaan pääosaan nousevat huippumuodin hengessä stailatut kuvat, joihin suhtaudun hieman kaksijakoisesti: Kuvista toki näkyy, että yksinkertainen, perinteisiin nojaava ja laadukkaasta langasta toteutettu neule näyttää hemmetin hyvältä, mutta en ole varma edistääkö tämä kuvakikkailu sinänsä muuta tarkoitusperää kuin kirjan myyntiä. Ei siis mikään varsinainen käsityöläisen kirja. Ja kun kirjan kuvissa neulovat vain mummot ja kauniit mallitytöt tyytyvät poseeraamaan valmiit neuleet yllään, lienee turha toivoa, että kirja tekisi käsityön tekemisestä seksikästä. Käsintehdyn arvostukseen sillä voi olla positiivinen vaikutus.

Ranteenlämmittimet neulotaan tasona ja ommellaan putkeksi; saumaan jää reikä peukalolle.

Yksinkertaisen, kierretyistä silmukankuljetuksista ja helmineuleesta muodostuvan mallin ohje on kirjoitettu kerros kerrokselta, mikä lähinnä hidastaa neulomista. Yhden virheen löysin ohjeesta, mutta se on jokaiselle tottuneelle neulojalle ilmeinen; virheettömyyttä voi tuskin odottaa, kun puuduttava ohje on vielä pitänyt kääntää englannista suomeen.

Neuloin lämmittimet nelosen bambupuikoilla Marks & Kattensin Trixie-langasta. Varoituksen sana: Ne ovat napakat, suorastaan tiukat. Ohuemmasta langasta toteutettuna ne eivät mahtuisi käteen.

Ensipeukalot

Kymmenen kuukauden ikäinen vauva sai ensimmäiset lapaset, joissa on ihan oikeat peukalot:

Lapasia yhdistävä nyöri.

Samasta langasta neulottu klassinen siksak-myssy, jossa ontelonyöriä.

Lapasten malli on Dropsilta, suunniteltu alun perin kaksinkertaiselle alpaca-langalle. Koko keskimmäinen. Lankana Hjertegarnin keskipaksu merinolanka Palino kaakaonruskeassa värissä, puikot bambua, koko 3,5. Käsineitä yhdistää perinteinen, nykyään kaiketi turvallisuussyistä harvinaistunut nyöri. Nyöri neulotaan neljällä silmukalla: Puikon ensimmäinen ja kolmas neulotaan kummallakin puolella oikein, toinen ja neljäs sivuutetaan nostamalla nurin lanka työn edessä, jolloin muodostuu oikealta ja nurjalta symmetrinen litteänpyöreä nyöri. Ontelonyöriin verrattuna näin saadaan joustavampaa ja pehmeämpää punosta. Käyttökelpoinen tekniikka!

Lapasten malli on käyttökelpoinen näinkin pienellä lapsella, kunhan peukalon aukon tekee/venyttää kyllin väljäksi. Ranteen 3o, 3n -joustin sietäisi kyllä vaihtaa tiiviimpään.

Tyynyrasian askartelua

Yrjönkadun Sinellin paperipuolella oli tammikuussa kunnon alehulinat, kun koko myymälätila tyhjennettiin remontin alta reiluilla prosenteilla.

Mukaan tarttui heräteostoksena "score board", jolla voi askarrella ns. tyynyrasioita (pillow box). Levyn ja taittoluuta muistuttavan työkalun avulla tehdään kartonkiin urat, joita pitkin rasia taitellaan muotoonsa. Levyn lisäksi rasian tekoon tarvitaan sakset/askarteluveitsi ja liimaa.

Rasian päädyt syntyvät kahdesta litistetystä soikiosta:

Kappale leikataan irti saksilla. Keskelle ja reunaan vedetään taittoura, sivuun jää ylimääräinen lieve liimaamista varten:

Rasia on hetkessä valmis ja jopa kohtalaisen professionaalisen näköinen:

Xcutin levyssä on malli neljälle leveydelle; rasian pituuden voi määrittää vapaasti. Nämä rasiat ovat melko litteitä muodoltaan ja sopivat kaikenlaisille pikkulahjoille, myös pienille neuletöille (esimerkiksi sormikkaille tai sukille). Rasiat sopivat jopa kirjeessä lähetettäväksi, sikäli kuin jatkossakin kirje saa venyä siihen kolmen sentin paksuuteen; maksikirjehän jo menetettiin.

Mallityössä on käytetty Sinellin basic-kartonkia, joka ei oikein sovellu tarkoitukseen, sillä sen strukturoitu pinta taittuu epätasaisesti. Sileämmällä kartongilla lopputulos on täydellinen.

Levyn avulla voi toki väkertää muunkinlaisia rasioita, joihin tarvitaan suoria taiteuria. Levyn reunimmaisista kuvioista en tiedä, mihin ne on tarkoitettu. Kertokaa jos tiedätte!

Perus

Pitkästä aikaa perussormikkaat, Dropsin ohjeella 104-5. Käytin ohjeen isompaa kokoa ja puikkoja 2,75 (KnitPro Symphonie). Koko on tällä yhdistelmällä jokseenkin sopiva pienehköön käteen.

Lankana tällä kertaa Marks & Kattensin ohut silkki-alpakka. Neulominen oli melko epämiellyttävä kokemus: Lanka on samalla kertaa liukasta, venyvää ja kitkaista (silkin ja alpakan ominaisuuksien summa?), joten lopputulos on näkyvästi epätasainen. Lähikuvassa näkyy mm. nimettömän puikonvaihtokohta. Argh!

Neulos on velttoa ja ryhditöntä, mikä ei sormikkaissa varsinaisesti haittaa. Lankaa kului 46 grammaa, eli yksi kerä tätä hieman ylihintaisen oloista lankaa riittää, vaikka ranteissa onkin mukavasti pituutta. Lanka on toki ylellisen tuntuista, ihanan pehmeää, himmeästi silkinhohtoista ja lämmintä. Ja se toimii paremmin pienemmillä puikoilla.

Kylmän kauden suosikkisuklaa. Juuri oikea prosentti.

Täällä taas

Sirahvi Sohvi.

Raskauspahoinvoinnista alkanut blogitauko on venynyt pitkänpuoleiseksi, mutta uusia käsitöitä on luvassa päivänä minä hyvänsä!