Akileijoja

Ne ovat täällä taas, joten edellisistä akileijoista on kaiketikin jo vuosi! Samat värit toistuvat, mutta jotain uuttakin näyttää olevan joukossa. Akileijat ovat monivuotisia, mutta lisääntyvät spontaanisti myös siemenestä. Eri lajikkeet risteytyvät vapaasti keskenään, joten kaikki värit ja muodot ovat mahdollisia. Kannukselliset mallit olivat suosikkejani lapsena, niiden terälehdet toivat mieleen sateenvarjon tai jäätelötötterön. Ja violetti-valkoinen jaloakileija, koska se oli lempiväriäni. Nyt pidän oikeastaan eniten noista klematista muistuttavista kukista ja ylipäätään lehtoakileijojen vaatimattomuudesta ja kiitollisuudesta.

Lähiojan sammakot ovat vielä varhaisvaiheessa. Silmä on kuitenkin kehittynyt jo hyvin. Kuva on viikon takaa. Alun tiivis toukkasoppa harvenee harvenemistaan.

Räkättirastaat poistuivat pesästä 11. päivänä siitä, kun aloitin pesän seuraamisen. Ensimmäiset neljä lähtivät aamulla. Viimeinen poikanen palasi oksalta vielä pesään nököttämään loppupäiväksi ja poistui vasta illansuussa.

Kissat saivat uutta katseltavaa, kun tervapääskyt aloittivat pesinnän räystäällä. Parvekkeen reunalle tipahtelee sammalta.

Kehitystä kaktusruukussa

Talvella 2012 kylvetty opuntia on kasvattanut tänä keväänä verson, jota voi jo luonnehtia opuntiamaiseksi. Jokseenkin lättänä, mutta edelleen pitkänomainen. Tämä on kehittynyt ensimmäisen vuoden käärmemäisen pätkän jatkoksi. Piikit ovat opuntialle tyypilliseen tapaan pirullisia, tarttuvat ihoon kevyestä kosketuksesta ja vaativat tarkkaa nyppimistä irrotakseen.

Pääsiäisen aikaan kylvetyistä raejuustokaktuksista osa on kuollut, joko liialliseen tai liian niukkaan kasteluun. Jäljelle jääneistäkin moni on surkean näköinen. Tuo punapiikkinen kaktuslapsi on suosikkini. Hyvin terhakka ja tehokkaan oloinen, varhaiskypsä tapaus. Voisiko se olla jokin Ferocactus?

Stockan hulluilla päivillä oli tänä keväänä sitruunapuita, sopuisaan hintaan (alle 20 euroa). Ostin kaksi. (Toisen mullassa oli matoja ja äitini löysi omasta saman erän puustaan toukkia.) Sitruunoita on Suomessa harvoin tarjolla, mikä ei sinänsä ihmetytä: Ne ovat huomattavasti vaikeampia kasvatettavia huoneoloissa kuin tavallisimmin kaupattava calamondin. Kesä parvekkeella sujuu todennäköisesti ongelmitta, mutta syksyn tullen noille tapaa käydä huonosti. Mutta aina kannattaa yrittää! Sitruunankukan tuoksu on pehmeämpi ja miellyttävämpi kuin mandariinityyppisten lajien. Ja hedelmillä on luultavasti enemmän käyttöä, sikäli kuin ne kehittyvät kunnolla.

Räkätinpoikaset ikkunan alla räpyttelevät jo villisti siipiään. Eivät varmaan viivy pesässä enää montaa päivää.

Yhteinen harrastus

Meillä on Mytyn kanssa yhteinen kevätharrastus, lintujen vahtaaminen parvekkeella. Minä seuraan kiikarin kanssa räkätin pesää. Pokkarikuvassa pesä erottuu juuri ja juuri (siellä on viisi kaljunpuoleista poikasta läjässä), mutta kiikarilla näkee yksityiskohtaisesti, miten valtavat lierot katoavat keltaisiin kitoihin. Viereisessä puussa pesii kirjosieppo pöntössä. 

(Viikin luonnonsuojelualueen reunalla on muuten parhaillaan nähtävissä melkoinen eläinmaailman käsityötaidonnäyte, pussitiaisen pesä. Erinomaisia kuvia löytyy Googlella.)

Mytty seuraa vähintään yhtä intensiivisesti, tosin paljain silmin, varpusten pesintää räystäällä. Pieni kierosilmäisyys ei haittaa harrastusta. Mytyn vasemman silmän sarveiskalvolta on operoitu kuolio, mutta arpi ei näy kuvassa.

Käsityörintamalla on hiljaista. Virkkaan pahimpaan tekemisentarpeeseen pitsinpätkää ilman jatkosijoitussuunnitelmia. Lanka on puuvillaa, nro 80, koukku numeroa 14. Vastaa kaiketi kokoa 0.60. Pitsi on siroa, mutta tuntuu karkeatekoiselta, koska yleensä käytän pienempää koukkua ja ohuempaa lankaa.

Vielä kirsikkapuu Lontoosta. Nyt ensimmäiset kirsikat kukkivat jo Helsingissäkin! Tuometkin aloittelevat juuri.

Ja vapun jämiä kamerasta. Kotitekoista tippaleipää. Ei hassumpaa. Tämä on tehty ilman muottia. Ilmeisesti muotin avulla saa korkeampia kekoja pysymään rasvan alla.

Kevään keskeltä

Kyhmyjoutsen hautoo Kensingtonin puistossa. Pesä on vain parin metrin päässä vellovista turistivirroista.

Kensingtonin palatsin puutarhaa. Istutuksia ympäröivä vehreä tunneli on vasta hiirenkorvilla, mutta tulppaanit kukkivat täyttä päätä.

Koko kaupunki on täynnä kirsikankukkia. Notting Hill.

Plataanit eivät vielä ole lehdessä.

Riikinkukollakin on kevättä rinnassa ja se kuuluu kauas. Holland Park.

Columbia Roadin kukkamarkkinoita. Sama kukkameri jatkuu korttelikaupalla.

Pari kuvaa viikonloppumatkalta Lontooseen. Kameliat, magnoliat ja kirsikkapuut olivat parhaimmillaan, syreenit vasta tulossa kukkaan. Tilanne vastaa paljolti Etelä-Suomen touko-kesäkuun vaihdetta, joskin lajirunsaus on luonnollisesti toista luokkaa. Lontoon kevään laululinnut ovat suurelta osin samoja lajeja kuin Suomessa, mutta ne laulavat suurkaupungissa selvästi kovemmalla äänellä kuin Helsingissä.

Matkalla mukana ollut sukkaneule ei edennyt silmukkaakaan. Sesonki näyttää olevan tältä erää ohi. Kankaat ja virkkuulangat houkuttelevat enemmän.

Vielä yksi vyötärö

Raitapaitakankaasta tuli vielä yhdet pyjamashortsit. Tämä on kokeiluistani muodikkain malli, matalavyötäröinen ja alalinjasta suora. Näitä on nyt kaupoissa pilvin pimein. Suosittu yksityiskohta näyttää olevan poimuteltu röyhelö lahkeensuussa. Kokeilin poimutelmaa neulostyllistä, mutta liika on liikaa. Olkoon.

Vyötärö on tässäkin mallissa käännetty sisään, ilman erillistä kaitaletta. Nauhakujaan mennään käsin ommelluista napinlävistä. En osaa ommella napinläpiä enkä jaksanut selvittää, miten se tapahtuu. Pistot ovat hyvin mahdollisesti nurin päin. Miten vain, paremmalta tämäkin näyttää kuin muovisen kankea peruskonenapinläpi.

Nauha on 10 mm:n satiininauhaa. Housut on leikattu vanhalla Burdan bokserinkaavalla, pidentämällä kappaleita molemmista päistä. (Saksalaisissa kaavoissa on muuten huomattavasti enemmän tilaa takapuolelle kuin amerikkalaisissa.) Sivusaumoja ei ole, mikä on plussaa yövaatteessa. (Ja saumaneurootikolle muutenkin.) Huolittelin saumat tällä kertaa koneella, edelleen työntämällä risareunat vastakkain sisään.

Tämän pääsiäisen narsissit olivat ruukussa. En pidä erityisemmin keltaisista narsisseista. (Britanniassa joku on kuulemma aloittanut kansanliikkeen näitä räikeitä maalaismaiseman pilaajia vastaan; tienvarsien narsissit lisääntyvät sielläkin holtittomasti.) Kaksiväristen kukkien etsimiseksi joutuu näkemään vähän vaivaa. Tajusin liian myöhään ihanasti tuoksuvan perunanarsissin mahdollisuudet. Ehkä ensi vuonna. Ns. valkoiset kukat tuntuvat kuuluvan tähän vuodenaikaan; kesällä niiden tuoksu on liian raskas.

Istutin pari kuukautta vesilasissa odottaneen Oxaliksen pistokkaan multaan. Oxalis-lajeja lisätään usein juurakoista tai mukuloista, mutta nämä rikkaruohot lähtevät hyvin kasvuun myös pistokkaasta, kunhan lehti on nypätty niin alhaalta, että mukana on hieman maanalaista osaa. Uudet versot alkavat kehittyä jopa vesilasissa.

Kieltoja ja kehotuksia

Ei edes kissoja.

Hiilihydraattien puolesta. Japanilaisesta riisipaketista.

Pähkinä purtavaksi lääkärille. Teepaketista.

Ennenaikaisen pulahduksen vaara.

Kivuliasta käsityötä

 
Pääsiäiseen sopivasti hyvin askeettista ompelua. Nämä shortsimittaiset pyjamahousut on ommeltu pelkällä suoralla ompeleella, ilman siksakia, saumuria tai napinläpiä. Kuminauhan, tuon nykyajan humputuksen, sijasta vyötäröllä on yksinkertainen puuvillanauha kujassa.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Housujen saumat on huoliteltu kivuliaasti käsin, eräänlaisena jälkikäteisenä edestakaissaumana. Onneksi housut ovat vain polvimittaiset. Teräväkään silmäneula ei mene helposti näin tiheäsidoksisen kankaan läpi, joten tässä puuhassa saa sormenpäät verille. Saumat on sentään ommeltu koneella.

Vyötärön nauhakuja on helpoin mahdollinen. Etusaumasta on jätetty pätkä auki ylhäältä ja nauhakuja on muodostettu kääntämällä housujen yläreuna sisään.  Tässä ratkaisussa ei tarvita elastista materiaalia, nappeja tai mitään muutakaan teknologiaa. Tosiaskeetti ompelisi nauhan housukankaasta tai ehkä neuloisi sen ontelonyörinä jostakin puuvillapitoisesta jämälangasta. Minä käytin Tiimarin myymää Aiwinan halpiskanttinauhaa.

Halkion ei tarvitse olla yhtä pitkä kuin kuvassa, mutta pieni vatsanpaljastelu tuskin haittaa kotioloissa. Ompelin optimistisesti hieman pienen koon, joten halkion alareuna joutuu käytössä koville. Epäilen, että väljissäkin housuissa kohta on kriittinen. Kannattaa uhrata ajatus asialle jo ompeluvaiheessa.

Kangas on samaa palapuuvillaa kuin edelläkin. Kaava on Vogue 8219, vuodelta 1985. Vaatekappaleen nimi kaavapaketissa on culotte liner, mikä kuulostaa melkoisen viktoriaaniselta. Jonkinlainen housuhameen alushame kaiketikin kyseessä, housuhameethan olivat huippumuotia noihin aikoihin.

Raejuustokaktustarhassa alkaa olla ahdasta. (Ja homeista.) En olisi uskonut näin kovaan itämisprosenttiin, ja kylvöstä on aikaa vain reilu viikko! En uskalla yrittää erotella taimia, selvittäkööt välinsä itse. Seuraavalla kerralla kylvän harvempaan. Toivottavasti nuo punaisena syntyneetkin kehittävät lehtivihreää, meillä ei ole varttamispalveluja tarjolla.