Irvikissa pipossa

Peruspipo Hjertegarnin Lima-langasta, joka oli Lankamaailmassa tarjouksessa alkusyksystä. Lima on kuohkeampaa kuin Dropsin Karisma, jolle ohje oli kirjoitettu, vaikka molemmilla on sama juoksevuus. Pienensin silmukkamäärää vähän liikaa ja nyt pipo ei haluaisi pysyä korvilla.

Toinen leimasin samaa sarjaa.

Kangasmerkki on tehty leimaamalla lakanakankaalle. Kumileimasin ja mustaa Versafine-mustetta. Lopputulos on hämmästyttävän tarkka. Versafinea ei ole tarkoitettu kankaalle eikä valmistaja lupaa mitään lopputuloksen pysyvyydestä. Jossain ulkomaisessa blogissa bloggaaja oli testannut pesunkestävyyttä ja todennut sen hyväksi. Sopii kokeilla! 

Voimistelua

Kokeilin nopeasti kinnasneulatekniikkaa (sitä tavallisinta versiota, oletan) pikku aivovoimisteluksi.

Pari pikaista huomiota. Tekniikan voi (kaikesta päätellen) opetella pienellä vaivalla netistä löytyvän materiaalin avulla. Neulaa ei tarvitse hankkia jos kotona on paksu tylppäkärkinen parsinneula. Lankaa pitää jatkaa koko ajan, joten jatkotekniikka kannttaa miettiä jo etukäteen. Pikaisen kokeilun perusteella pidän huovutusneulalla tökkimistä varsin potentiaalisena ja monenlaisille lankakokeiluille sopivana vaihtoehtona.

Cookieta taas

Toiset sukat Cookien reseptillä. Malli on "Cauchy" kirjasta Suloisimmat sukat. Mallineule on kyllä niin yksinkertainen, ettei tähän ohjetta tarvitse kun on kuvan nähnyt. Puikkoina Addin 100-senttinen bambupyörö ja lankana Hjertegarnin sukkalanka. Nämä ovat ensimmäiset fingering-vahvuiset sukat, jotka olen neulonut magic loopina. Jälki on parempaa kuin sukkapuikoilla, ja työskentely nopeampaa. Sukkien neulominen itsessään kyllästyttää juuri nyt, mutta tulipahan valmista, vihdoin. Sukat oli aloitettu kesällä.

Täydellinen ompelurasia

Se on varmasti tämä!

Ulkopuolelta se on pieni kiinakaappi ja sulautuu sisustukseen.

Sisäpuolella on iso lokero ja tilavat laatikot.

Laatikkoa on helppo siirrellä kädensijoista. Vaikka se on täyspuuta, rakenne on kevyt ja puu kevyttä ja rutikuivaa.

Neulominen on viime aikoina jäänyt vähälle. Se tuntuu niin tehottomalta. Verrattuna ompeluun, kaiketikin. Meditatiivisissa käsitöissä suosin kirjontaa. Junasukat valmistuivat kuitenkin lahjaksi, Dropsin siniharmaasta perusalpakasta. Neuloin viidellä puikolla. Onhan niissä on fiiliksensä, pyöröpuikon nailonkaapeliin verrattuna.

Vanhasta uutta

Olen ommellut lapselle muutaman paidan ja housut vanhoista T-paidoista. Tämä paita syntyi ehjästä ja sivusaumattomasta T-paidasta. Etu- ja takakappale on leikattu alkuperäistä kaula-aukkoa hyödyntäen ja hihat kyljestä, jossa ei siis ole saumaa. Saumallisessa paidassa hihat joutuisi luultavasti kokoamaan kahdesta osasta, sauma joko pitkittäin tai poikittain. Hihat ja helman käänsin käsin.

Trickmarker käytössä.

Tämä on se väärä kuvakulma lasten vaatteille.

Paidan kaava on lehdestä SK 1/2009, koko 92. Vähän kittana on, vaikka lisäsin vähän väljyyttä etu- ja takakappaleeseen. Hihanpyöriö on mallissa melko korkea.

Pyykkipoikia

Arkisten esineiden kirjominen on tainnut olla suosittua aina. Minä kirjoin päiväkodissa vohvelikankaalle vessanpöntön. Tikkipistoilla muliinilangan kahdella säikeellä ommeltu pyykkipoika on Karin Holmbergin kirjasta, jommastakummasta niistä kahdesta suomennetusta. Kivoja, pirteän omaleimaisia kirjoja, joissa kirjotaan sekä perinteisellä että modernilla tyylillä kuvia käyttövaatteisiin, kodintekstiileihin ja asusteisiin. Karinin tyyliin koristaa on helppo samastua. Hän ammentaa ruotsalaisesta kansanomaisesta kirjontaperinteestä turhia pönöttömättä. Runsasväriset kukkakirjonnat näyttävät upeilta arkisissa huppareissa. Ymmärrän kyllä myös tiukempia asenteita kirjontaperinteeseen. Olen viime aikoina selaillut kiinalaisia ja japanilaisia kirjontakirjoja. Näissä maissa silkki- ja metallilangoilla tehtävään perinnekirjontaan suhtaudutaan kansallisaarteena, jonka säilyttämiseen todella satsataan.

Tallinnan tuliaiset

Tallinnan tuliaiset olivat tänä vuonna paperipainotteisia. Paperikauppa Zelluloos Tallinnan yliopistoa vastapäätä myy mahdottoman ihania japanilaisia papereita. (Helsingissä ei ole tietääkseni tarjolla mitään vastaavaa, joskin kaunista origamipaperia on pieni valikoima Tokyokanissa.) Ja tietysti siellä on kaikkea muutakin paperia, valikoima on musertavan suuri. Nuo rasiat on päällystetty kaupassa oman valikoiman papereilla. Todella siistiä työtä.

Vähän kankaita, saumurilankoja ja kirjontatarvikkeitakin tarttui mukaan. Karnaluksilla on nykyään tietysti myös nettikauppa, mikä säästää epäilemättä monien käsityöharrastajien ja kanssamatkustajien hermoja. Paikan päällä kokemus on jossain määrin lannistava, etenkin jos aikaa on vähän ja voimat vähissä.