Käyttökelpoista paperista?

Origamien taittelu on hämmästyttävän rentouttavaa ja addiktoivaa. Lopputuloksena on valitettavasti yleensä kasa paperiesineitä, joilla ei ole mainittavaa käyttö- eikä edes koristearvoa. Ja olen sentään yrittänyt valita malleja, jotka olisivat käytännöllisimmästä päästä. Ehkä tässä hauskasti avautuvassa ja tiiviisti lukittuvassa tatossa voisi säilyttää kolikoita? Antaa lahjaksi jotain hyvin pientä? Maailmahan on joka tapauksessa hukkumassa tarpeettomaan tavaraan, joten pieni lahja on hyvä lahja.

Malli löytyy netistä hakusanalla pinwheel tato, joku ystävällinen sielu on uhmannut tekijänoikeuksia valokuvaamalla ja julkaisemalla alkuperäislähteen kiitettävän selkeät taitteluohjeet. Käytin työhön valkoista ja tekstileimasimella leimailtua arkkia. (Leimasimessa on tekstiä eräästä Horatiuksen oodista; kuka sen on suunnitellut ja miksi ja mihin tarkoitukseen?) Kirkkaan värisillä papereilla pääsee toki parempaan karnevaalitunnelmaan.

Käyttökelpoista paperiaskartelua on tietysti korttien näpertäminen. Kortteja tarvitaan aina, ja kivat kortit ovat kaupassa käsittämättömän kalliita. Tässä ruusuteemaa simppelissä pikku pakettikortissa, Ihmemaan Liisa ihastuttaa aina.

Loppukevennyksenä origamisammakko. Tai kirppu. Ehkä vika on paperissa, ehkä taittelijan sormissa. Nämäkin ovat ilmeisesti käyttökelpoisia lastenleluina, ne hyppivät. Tai jotain.

Lapsellista

Kirjailin vauvalle (joka on kyllä aivan kohta taapero) vetureita ja junanvaunuja pussilakanaan. Malli on iki-ihanasta ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä. Junat olisi tosin kuulunut kirjoa varsipistoilla, minä käytin simppeleitä tikkipistoja, joten lopputulos on todellakin huomattavan lapsellinen. Kangas on Eurokankaan pellavapalaa, erittäin tiivistä ja vahvaa kamaa, jonka ompeleminen käsin on painajaismaista. Keskisormen iho vaati toipuakseen pari viikkoa, vaikka yritin käyttää sormustinta. En kokeile toiste.

Junia on kolme, kaikki eri pituisia.

Pussilakanakangas on Eurokankaan lakanapalaa (koodilla "lasten kangas"), koristeraita on ommeltu käsin kiinni (auts). Kirjontalanka on sitä tavallista muliinia, yksi säie.

Ostin suolapurkin, jota käytän sekä ruoan valmistusvaiheessa että pöytämausteena. Pikkuinen suolalusikkani on vietnamilaista työtä, kookospalmun puusta vuoltu. En pidä sirottimista enkä myllyistä; haluan nähdä mihin suolani menee. Ilmeisesti mieltymykseni on poikkeuksellinen; Wikipedia kertoo suola-astioista, että nyttemmin "they have been almost entirely replaced by salt shakers." Purkki on Habitatin uutta mallistoa, ohut, puhallettu lasi-astia, jonka kansi vajoaa turvallisesti purkin sisään. Tykkään. Japanilaisuus näyttää olevan kevään teema Habitatissa. Purkin nimi (sitä saa kolmessa koossa) on "Futami", vaikka en huomaa siinä mitään varsinaisesti itämaista; sen sijaan sashiko-kuoseja näkyi mm. kevätmalliston tarjottimessa ja maljakoissa.

(Pseudo)japanilaista

Schachenmayrin Extra Merinon jämistä syntyi nelosen puikoilla pikkuiset ranteenlämmittimet, painoa 42 grammaa. Ohje on lähinnä omasta päästä, tosin ranteen kierretyn joustinneuleen koristekuvio on napattu Judy Sumnerin japanilaishenkisten pedikyyrisukkien (Knitted Socks, East & West) varresta. Koristeeksi askartelin solmun (vähän kuin kierretty merimiessolmu) ontelonyöristä. Solmun pitäisi olla jonkinlainen japanilainen kirjesinetti, mutta tieto on peräisin melko ylimalkaisesta suomalaisesta kirjasta Ihanat lahjat, johon en suuremmin luota. Voin kuitenkin kuvitella että näissä pikku käsineissä on jotain japanilaista.

Nyöri on ommeltu muutamalla ompeleella kiinni sieltä täältä. Ihan kiva idea, kaiketi, vaikka käsineet ovatkin jääneet lähinnä työpöydälle lojumaan. Ontelonyöri on kiitollista solmittavaa, ja solmukoristeissa riittää ainakin variaatiomahdollisuuksia. Kiinalaiset koristesolmuthan ovat kokonaan oma taiteenlajinsa.

Käsiaiheiseen postaukseen vielä muistokuva maailman ihanimmasta käsirasvasta, jota ei enää saa mistään (paitsi kiskurihintaan ebaysta, totta kai). L'Occitanen sheavoita sisältävä käsivoide (siinä maalituubia muistuttavassa pakkauksessa) on koostumukseltaan täydellisen miellyttävää, mutta turhan tuhdin tuoksuista jokapäiväiseen käyttöön. Tämä parin vuoden takainen suloinen hunajaversio minikokoisessa tuubissa oli miedomman tuoksuista ja siten melko lailla täydellistä. Nyyh.