Lomaompelus: Valkoinen pellavatunika, jonka rintataskussa on pieni ristipistoilla kirjottu maatuska. Kangas on Eurokankaan palapuolen "pellavasekoitetta", tosin tämä tuntuisi olevan ihan täyttä pellavaa. ("Pellavasekoite"-laarin sisällön laatu vaihtelee huimasti.) Kaava on Burdan 8501 modifioituna useasta kohtaa. Kivasti istuva perusyläosa, tosin nuo repsottamaan jätetyt etuhalkion reunat eivät oikein toimi. Etusauman saumanvarat on huoliteltu väärin langoitetulla (tai kiristetyllä) saumurilla. Muut saumat on ommeltu pussiin.
Maatuska on aiemmin esitellystä ranskalaisesta ristipistokirjasta, toiseksi pienin malli neljän maatuskan sarjasta. Työ on tehty aida-kankaan avulla tunikan pellavalle. Aida on purettu pois lanka kerrallaan, kun kuva on valmis. Ilmeisesti tähän kirjontatyyliin on erikoiskangastakin (ns. waste canvas), mutta purkaminen sujuu hyvin tavallisella aidallakin. Kirjontajälki on suttuisenpuoleista (en ole tehnyt ristipistoja kaiketi 20 vuoteen, ja silloinkin vain yhden tyynynpäällisen verran), mutta käsityö saa näyttää käsityöltä. Toivotaan, ettei tuo muliinilanka päästä väriä pesuissa. Coats on kaiketi ihan kelpo valmistaja, vaikka tämä lanka onkin peräisin siitä Stockan hullujen päivien säästöpakkauksesta. Väsyneenä summittaisesti saksitun taskun muoto ei ole maailman elegantein: reunataite saisi ainakin olla leveämpi. Tunikan hihansuut ja pääntie on huoliteltu käsin kiinnitetyllä
vinokaitaleella. Ne näyttävät vähän liiankin käsityöltä, kun kyse on kuitenkin
käyttövaatteesta.
Kielot ovat jälleen täällä! Kielon tuoksu ei ole ykkössuosikkini, mutta kerran vuodessa se jaksaa viehättää. Realistista kielohajuvettä kaipaavalle suosittelen Guerlainin Aqua Allegoria -sarjan
Lilia Bellaa. Tuoksu ei ole enää tuotannossa, mutta käyttökelpoisen pullon voi löytää kirpputorilta tai netistä. Minulla on tuoksua miniatyyripullollinen, ja sen realistisuus ihastuttaa aina kun pullon avaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti