sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Oranssia!

Cookie A:n Saket valmistuivat, melkoisen väännön jälkeen. Pieniä virheitäkin näihin tuli, kun tarkkaavaisuus lipsui kaaviota lukiessa. Epäsymmetriakohdat olisikin syytä merkitä kaavioon erikseen jollain varoitusmerkillä.

Lankana Fabel, jota kului 89 grammaa. Puikot numeroa 2,5 (ohjeessa 2,25). Käsialani on yleisesti ottaen tiukkaa, ja vaikka pyrin löysäämään tässä mallissa, sukat ovat huomattavan piukat: niitä on vaikea pukea jalkaan ja nilkka kiristää. Suosittelen isompia puikkoja, jos yhtään epäilyttää.

Työ eteni alkuvaikeuksien jälkeen ihan mukavasti, mutta runsaat kierretyt silmukat tuntuvat käyvän hartioihin. Tottumiskysymys, ehkä.




perjantai 29. toukokuuta 2015

Pienimuotoista


Tämä pikku kirjontaprojekti oli jo yksinkertaisuudessaan tylsä. Ompelin sashiko-pistoilla ruudukkoa keittiöpyyhkeen koristeeksi. Malli lienee perinteinen, napattu Susan Briscoen kirjasta Japanilaiset tilkkutyöt 1. Ommeltu muliinilangan kahdella säikeellä harvahkolle pellavalle (Eurokankaan kilopellavaa, edelleen). Lopputulos näyttää ihan kivalta, minimalistiselta, moderniin kotiin sopivalta, etenkin jos tämän toteuttaisi vaikkapa harmaalla langalla.

Oikea puoli. Ruudun leveys on 1 cm.
Nurja puoli. Kirjontasuunta näkyy selvästi.

Sashikossa lyhyemmän piston tulisi olla puolet pidemmästä. No, minun pistoni ovat jotain sinne päin. Nurjan puolen langankuljetukset tulevat näkyviin pikku tikkeinä, koska en halunnut pitkiä lenkkejä käyttötekstiilin nurjalle.

Kaksi tästä projektista opittua asiaa:

1) Sashikoa ei kannata ommella muliinilangalla. Parempi reilusti paksumpi lanka, jossa ei tarvitse säätää säikeiden määrän kanssa, ja reilusti kierrettä.

2) Sashikoa ei välttämättä kannata ommella keittiöpyyhkeeseen. Pitkät pistot ja langankuljetukset tarttuvat helposti haarukanpiikkeihin ja milloin mihinkin. Monet sashiko-mallit vaativat jättämään nurjalle huomattavan pitkiä langanjuoksuja.

Pitkiä, sashiko-työhön tarkoitettuja erikoisneuloja ei taida Suomesta saada. Sellainen varmasti jouduttaisi työskentelyä. Etsyn ja Ebayn kautta pitäisi löytyä, jos sellaisen haluaa tilata. Suomessakin tuttu japanilaismerkki Clover valmistaa, ainakin.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Yrttejä ja aurinkoa

Lapsi oli aamulla pakannut äidin reppuun auringon. Ja sitähän näyttää vihdoin riittävän.


Parveke täyttyy hiljalleen yrteistä. Kävin eilen tutustumassa Suomenojan Plantagenin ja Bauhausin valikoimiin. Arvosana: Kovin vaatimatonta. Hakaniemen tori on hedelmällisempi kohde yrttien taimia etsivälle, eikä koristekasvipuolellakaan näkynyt mitään erityisen kiinnostavaa. Isot määrät väljästi hehtaarihalleihin pakattua bulkkitavaraa, hintataso silti korkeahko. Henkilökunta tuntuu kyllä asiantuntevalta. Suomenojan eteläpuoli on melkoinen esterata lastenvaunujen kanssa kävelijälle: Hiekkakasoja, kuoppia, irrallaan ajelehtivia katukiveyksiä, epäselviä suojatiemerkintöjä, työkoneita ja pölyä kaikkialla. En suosittele.

Mukaan tarttui minttua ja melissaa.
Oma taimituotanto näyttää tänä vuonna rajoittuvan shisoon eli veripeippiin. Rehevä ja elinvoimainen kasvi, jota käytetään Japanissa yleismausteena. Lehtimassaa on jo vaikka kuinka.

Shiso, huhtikuun kylvöstä.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Sesonki taittuu

Villasesonki lähenee loppuaan, mistä varmana merkkinä Dropsin villalankojen superale (- 35%). Soukan Menitassa hyllyt olivatkin jo tyhjentyneet, parhaat oli viety päältä. Alpakkaa oli edelleen runsaasti. Ale jatkuu vielä toukokuun loppuun.


Luulin lopettaneeni sukkasesongin jo kuukausi sitten, mutta nähtävästi se alkoi heti uudelleen. Koska Fabel oli vähissä, otin seuraavaan projektiin Regian Angora Merinoa. Suunnitelmissa mahdollisesti Cookie A:n Lissajous.


Äidilläni on työn alla villa-puuvillalankainen neulepuseoro pikkutaaperolle kesäsesonkiin. Mallineule on hauska, kaksi kerrosta oikeaa, kaksi kerrosta nurjaa, aina kummallakin värillä peräjälkeen. Onnistuu vain pyöröpuikolla. En tiedä onko tekniikalla nimeä. Kumpikin puoli sopisi päällepäin, mutta tässä mallissa näkyville jää siksak.


Vappuiset rosetit kokivat uudelleentulemisen pakastimesta uunin kautta lautaselle. Yllättävän rapeaa ja herkullista. Mutta silti mennyttä sesonkia. Nyt tulee kesä!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tarpeellinen

Näin eilen eräässä Fidan myymälässä kissanhiekkalapion keittiövälineiden seassa, samassa lipaston laatikossa. Hyvin mahdollisesti suuri osa kissaihmisistäkin olisi identifioinut esineen väärin, paistinlastaksi. Tulin ajatelleeksi, että kirpputorilla työskentely vaatii laajaa yleissivistystä. Fidalle päätyvät kaikki ne kummalliset esineet, joita kukaan ei osaa tai halua käyttää, joista kukaan ei alun alkaenkaan tiedä mitä niillä on tarkoitus tehdä.



Kuvassa etualalla näkyy yksi viime talven ostoksistani, Kiinasta tilattu eräänlainen kaavin. Se on osa cha dao -settiä, kiinalaiseen seremonialliseen teenjuontiin liittyvää perinteistä välineistöä. Välineellä kaavitaan teelehdet pois haudutusastiasta. Minun tapauksessani yleensä lasikannusta kompostipussiin.

Jäisi myymättä Fidalla. Mutta minulle tarpeellinen. Vaikea selittää miksi. Ehkä siksi että tee ei ole ruokaa. Teekannua ei voi kaapia puhtaaksi lusikalla, jolla syödään.

(Kusmi ei muuten ole hintansa arvoista. Överiksi vedetty brändi.)

torstai 21. toukokuuta 2015

Patentti

Nyt sujuu. Vaihdoin kirjan valokopioon. Kaavio on nipistetty tukevaan kirjoitusalustaan (ostopaikka Granit). Riviä osoittava kuminauha on lainattu koiran naksuttimesta. Paksu litteä kuminauha, sellainen housujen vyötäröön tarkoitettu, saattaisi toimia vielä paremmin. Kokeilen kunhan löydän.

Kännykän kamera on ehkä maailman huonoin.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Lohturuokaa


Tämä on jo todellista lohturuokaa: Syksyllä kaappiin jääneen matkatakin taskuun unohtunut lahjussuklaa. Takkikin mahtuu päälle, melkein.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kesäkukkia Lidlistä

Lidlissä oli taidettu unohtaa missä maassa ollaan. "Kesäkukkina" oli tarjolla sen verran eksoottista settiä. Kameliaa, kärsimyskukkaa, oleanteria. No, kyllähän nuo saattavat aurinkoisen kesän viihtyäkin parvekkeella tai terassilla, mutta huonekasvejahan nämä pohjoisen oloissa ennen muuta ovat.

Paketissa.

Ilman pakettia.
Hinta ei ainakaan päätä huimaa, 2,99 euroa kappale. Kärsimyskukka on sitä tavallista sinistä (P. caerulea), oleanteri kuvasta päätellen vaaleanpunaista ja kerrottua. Ihan reippaannäköiset pikkutaimet, vahvasta pistokkaasta. Kärsimyskukan mullan pinnassa on jotain epämääräistä, toivon todella ettei siellä muhi mitään toukkayllätystä!

Unisia norsuja

Pikkuinen kirjontatyö on helpompi yhdistää pikkutaaperon vahtimiseen kuin monimutkainen sukkaneule. Nämä suloiset norsut on napattu 70-luvun kirjontakirjasesta. Kuvioinnit on improvisoitu omasta päästä.


Norsut on ommeltu muliinilangan yhdellä säikeellä, joka on melkeinpä liian paksu lanka pienempään norsuun (korkeus 2 cm). Pistot ovat varsipistoja, laakapistoja (kukat) ja solmupistoja. Aihe sopisi hienosti pikkulapsen liinavaatteisiin tai pyyhkeeseen, mutta tästä taisi tulla nyt jonkin sortin keittiöpyyhe. Kangas samaa Eurokankaan palapellavaa kuin aiemmassa pyöryläliinassakin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sake ja puuttuva rentous


Olen toistaiseksi tyystin välttynyt neuleilmiöltä nimeltä Cookie A. Cookien sukkien suosio lienee kuitenkin hiipumassa, kun kirjoja saa jo suoraan kirjaston hyllystä. Niinpä yksi päätyi minunkin käsiini.

Ensimmäisen sukan varressa mennään. Mallikaavio on iso mutta helppo.

Valitsin pikavilkaisulla ensimmäiseksi projektiksi Sake-sukat: Selkeät, ei-pikkusievät, modernit sukat, joilla on hauska yhteys japanilaiseen ruokaan. Neulominen onkin sitten ollut melkoista vääntöä.

Kiristää, kiristää!
Malli ei ainakaan tähänastisen perusteella ole lainkaan vaikea. Kuvio jakautuu selkeisiin, symmetrisesti muodostuviin sektoreihin. Epäjatkuvuuskohdat ovat harvassa (ja painottuvat alkukerroksille). Mutta itse neulominen on rankkaa! Kaikki silmukat ovat joko nurjia tai kierrettyjä oikeita. Hartiat jumittavat ja selkää särkee, kun kiskon kiristäviä silmukoita toistensa yli. Puikkoja on koko ajan joko liikaa tai liian vähän: Silmukat vaeltavat työn ympäri enkä koskaan tiedä, monelleko puikolle ja mistä kohtaa työ pitäisi jakaa.

Yritän  ottaa nämä sukat rentousharjoituksena. Käsialaa on pakko löysätä, hartioita on pakko rentouttaa, koska löysäilykerroksia mallissa ei ole. Ja harjoitus jatkuu kaikesta päätellen vielä kauan.

(Lanka on Fabelia, jonka värikarttaa on lisätty tuo herkullinen oranssi. Ja tarjouksessakin se oli, Menitassa.)

perjantai 8. toukokuuta 2015

Pyörylöitä, pyörylöitä ja palleroita



Kirjottuja pyörylöitä astiapyyhkeessä. Pyyhe on ommeltu Eurokankaan palapellavasta (Sellosta saa edullisempaa "pellavaa", kun taas keskustassa on vain huomattavasti kalliimpaa Solbiatin pellavaa). Kangas on hieman harmaanvalkoista ja kohtalaisen harvaa, imukykyistä ja nopeasti kuivuvaa. Koko perinteinen n. 50x70. Kuviot on otettu ranskalaiskirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä ja sommiteltu pyyhkeen toiseen päähän; pyörylöitä on yhteensä kolme. Pistoina varsipistoa, ketjupistoa, nyöripistoa ja solmupistoa, vähän eri versioina. Muliinilanka, yksi säie. Jokin näpertelygeeni saa minut pysymään aina ohuimmassa lankavaihtoehdossa. Työ sujui silti joutuisasti, kun en liikaa viilannut pistojen kanssa vaan otin homman harjoituksen kannalta. Kirjontakehys hidasti työtä, joten jätin sen lyhyen kokeilun jälkeen pois.

Tähdet on ommeltu kai nyöripistoilla, en ole varma terminologiasta.


Pyörylöitä öljykattilasta eli rosetteja. Nämä pitää syödä heti paistamisen jälkeen, kun rakenne on vielä rapea. Ihania!

Rauta on ostettu kirpputorilta alkuperäispakkauksessa jossa on reseptikin, hinta 2 euroa. Rautoja saa edelleen uutena ihan tavarataloistakin.

Ja vielä palleroita paistinpannulta. Falafelit syntyivät yllättävän näppärästi ensimmäisellä yrittämällä, kun apuna oli monitoimikone. Käytin Kinuskikissan reseptiä, suosittelen!

Takorautapannu toimii vähän liiankin hyvin.