Joulutalo

Ensimmäinen koskaan tekemäni piparkakkutalo. Halusin päästä helpolla joten ostin valmiit muotit. Muottisetti on Iloleipurin valikoimasta. Muotit ovat konepestävää muovia. Plussaa metallisesta säilytysrasiasta, jossa on kelpo taikinaohje. Miinusta siitä ettei talossa ole juuri variointimahdollisuuksia. Eteisen voi jättää pois tai tehdä vaikka tuplana, mutta ikkunat ja ovi ovat valmiina paikoillaan.

Taikinassa on melko paljon soodaa, ja palat paisuvat uunissa arvaamattomasti. Kokoaminen onnistui kuitenkin riittävän hyvin. Pakkauksen ohjeesta tulee talon lisäksi purkillinen ohuita pipareita.

Huono idea: Kokoaminen ennen koristelua.

Katon voi koristella kokoamisen jälkeen, pystysuoria pintoja ei.

Sokeria monessa muodossa.

Aurinko paistaa, kevät on tulossa!

Sashikoa pussukassa

Perusmallinen vetoketjupussukka on helppo ommella esimerkiksi Hipun blogista löytyvien selko-ohjeiden mukaan. Kirjoin sakura-kukat valmiiksi leikattuihin kappaleisiin ja silitin tukikankaan valmiin kirjonnan nurjalle puolelle. Sashiko-kirjonnassa ei ole tarpeen käyttää kirjontakehystä. Kehystekniikkaa käytettäessä lienee parasta hoitaa kirjominen ennen kappaleiden leikkaamista. Sashiko-pistoni ovat horjuvia ja paikoin täysin epäortodoksisia. Heteiden kärjissä on eurooppalaisia solmupistoja. Vetoketjureunan pistorivi on ommeltu viimeiseksi; sen tarkoitus on ennen muuta käytännöllinen, sillä se estää vuorin jumiutumisen vetoketjun hampaisiin.

Gresistin joulukranssi näyttää tältä. Tähtiin käytetty leimasin on jälleen yksi markkinoiden mysteerejä. Ilmeisesti jokin piirtokirjoitusteksti.

Varpunen jouluaamuna

"Ankka", puolitoistavuotias poikani sanoi tämän nähdessään. "Pannaan pois."

"Ankka" on Kumiko Sudon ohjeella ommeltu varpunen. Materiaali kirppikseltä löytynyttä pöytäliinaa, nokan silkkitilkku myös kirppikseltä. Malli kaavoineen löytyy kirjasta Omiyage (japanilaistaustainen Sudo kirjoittaa englanniksi). Alkuperäisohjeessa silmät piirretään mustalla tussilla, mikä on vähän fiksumman näköistä kuin nämä paljetit. Sisällä on pieni pussi (ja se on todellakin pieni, muutaman kolikon vetoinen). Nyöreinä on kuvassa puuvillalangasta neulottua ontelonyöriä; pitää vaihtaa vähän siistimpään ja ohuempaan.

Papupusseja, tällä kertaa riisitäytteellä, tuli muutama lisää. Luulen että näillä olisi hyvä opetella jonglööraamaan.

Taustalla näkyvä neulalautanenkin on muuten japanilainen.

Hypisteltävä

Tämä stressileluksi sopiva papupussi on ilmeisesti japanilainen perinnemalli. Kumiko Sudo kutsuu mallia nimellä otedama, mutta en ole varma viittaako sana pikemminkin papupusseilla leikkimiseen.

Pussi ommellaan neljästä suorakaiteesta, joissa pitkä sivu on kaksi kertaa lyhyen mittainen. Mallityössä sivujen pituudet ovat 4 ja 8 cm. Viimeinen sauma ommellaan käsin täytön jälkeen.

Filigraaniharjoitelma

Kun on kokeillut, voi informoituna kantana todeta ettei ole mun juttu.

Paperifligraania voi tehdä ilman erillisiä välineitä, vaikka niitäkin toki myydään joka lähtöön. Suikaleita voi leikata kopiopaperista (kuten tässä on tehty) ja kääröt rullata vaikka paksun parsinneulan tai ohuen sukkapuikon ympärille. Liimaa tarvitaan, jonkinlaista. Sopivan pituiset pätkät kyllä pysyvät rullalla aika lailla itsestään. Helppoa hommaa, mutta sommittelu toki vaatii taitoa ja sorminäppäryyttä.  Yksinkertainen hiutalemalli on kirjasta "Taiteile paperista tähtiä, aurinkoja ja lumihiutaleita".

Fiinimpi paperi lisäisi epäilemättä juhlan tuntua.

Vähän muotopuoli on.