Sama kaava, kangaskin samasta laarista kuin edellä. Tämä on hauska kangas, luultavasti puhdasta pellavaa, melko ohutta, joten alusvaatetuksessa vaaditaan tarkkuutta. Alareunassa on musta kukkakuvio, keskellä valkoista ja yläreunassa leveä musta (painettu) kaistale. Käytin mustan osuuden vinokaitaleisiin, joilla mekon pääntie ja kädentiet on huoliteltu. Pääntiessä on edessä pieni poimutus, koska edellisessä mekossa kohta hieman repsotti. Tämän mekon kaavahan on oikeasti hihallisen tunikan kaava, ja huomaan nyt kolmannella yrityksellä, että kädenteitä olisi syytä pienentää, kun kaavaa käyttää hihattomana. Mekossa ei ole päälle näkyviä tikkauksia, joten kysymystä langan väristä ei tarvinnut ratkaista. Helma on ommeltu käsin piilopistoilla; lanka on mustaa, ja sitä on käytelty ronskimmin mustissa kohdissa ja varovammin valkeissa.
Hempeydellä taitettu mustavalkoinen graafisuus sopii Helsingin henkeen, vaikka täytyy myöntää, ettei tuo kukkakuvio mitään varsinaista huippudesignia edusta. Täysin toimiva kesämekko joka tapauksessa. Plussaa edullisisista materiaaleista (n. 12 euroa) ja helppoudesta.
Päivän kukka: Jokin Oxalis-laji ruukussa. Nämä kotimaisen ketunleivän lähisukulaiset ovat rikkaruohojen rikkaruohoja. Lisäämiseen riittää jopa yksi juurta myöten taitettu lehti (hieman juurta on kuitenkin oltava mukana). Varmempaan tulokseen päästään kaivamalla vähän reilummin juurta tai mukulaa, tai jakamalla kasvi. Tämä laji on napattu mukaan paikallisesta terveyskeskuksesta (sentään luvan kanssa!). Osalla lajeista on mukulat, joita voidaan varastoida kuiviltaan, mutta mukulattomat lajit tarvitsevat säännöllistä kastelua läpi vuoden. Pieni kuivahtaminen ei kasvia kuitenkaan tapa. Kukinta on lähes jatkuvaa huonollakin hoidolla. Harvat huonekasvit ovat yhtä kiitollisia ja vaatimattomia ja silti näinkin näyttäviä. Etenkin punalehtiset lajit säväyttävät osana sisustusta. Lehdissä on haitallista oksaalihappoa, joten on syytä varmistaa, etteivät lemmikkieläimet pääse nakertelemaan niitä. Valitettavasti kissat näyttävät olevan kasvista hyvin kiinnostuneita.
Päivän esine: Kirsikankivenpoistaja. Kirsikka asetetaan pesään, ja vastakkaisella puolella oleva tappi painaa kiven reiän kautta ulos. Näin saadaan ehjiä ja kivettömiä kirsikoita sellaisenaan syötäväksi, kakun päälle tai säilöttäväksi. Kivien nirhiminen ulos kirsikoista ilman tätä on melkoinen operaatio, joten kyseessä ei ole missään tapauksessa turhake, vaan kirsikanystävän perustyökalu. Nythän makeita, mustanpunaisia etelän kirsikoita taas saa, ja sesonki jatkuu aina syksyyn asti. Roiskeita vastaan on kivenpoistajaa käyteltäessä syytä suojautua, sillä kirsikan väriaineet tarttuvat vaatteisiin tiukasti. Samalla välineellä poistetaan myös kivet oliiveista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti