Potilaspaketti

Mitä sairaalaan otetaan mukaan...

Kirjat. Sopiva valikoima luettavaa erilaisille keskittymistasoille.

Käsityö. Käsityön on syytä olla riittävän helppo ja pienikokoinen. Virkkaus on vähemmän riskialtista kuin neulominen. Malli kannattaa opetella kunnolla ulkoa etukäteen, jolloin työskentely onnistuu pikku tokkurassakin.

Omat sukat. Mieluiten itse neulotut ja sesongin väreihin sointuvat.

Suklaa ja pastillit. Näitä ei kuitenkaan tarjoilla talon puolesta. Suklaissa on syytä olla riittävästi valikoimaa. Pastillit ovat tarpeen intubaation jälkeiseen käheyteen.

... Ja mitä sairaalasta saa mukaan:
 

 Valikoiman ammattilaistasoisia muumiointitarpeita...

... setin eri puolille kehoa unohtuneita antureita...

 ... sekä ikioman anatomisen rakennussarjan!

Viimeinen magnoliankukka

Viikin Arboretumin magnoliassa oli vielä muutama kukka jäljellä, nekin kovasti kärsineitä, tuulen ja sateen riepottelemia. Kukinta lienee ollut parhaimmillaan noin viikko sitten. Puu on komea näky täydessä kukassa, kuin joku olisi käynyt ripustamassa kopallisen nenäliinoja kuivumaan keskelle suomalaista metsää.

Yliopiston karja on päässyt ulos. Nämä ovat nuorkarjaa, liekö tuolla sekaisin hiehoja ja sonneja. Huomaa oikeanpuoleisen tyypin nenäkoru. Korun tarkoitus on kuulemma estää kaverien utareiden imeskely, jota nuoret naudat toisinaan harrastavat. Imeskely levittää utareinfektioita.

Tämä oli kauniin värinen yksilö. Liekö jotain erikoisempaa rotua?

Nuoret naudat tulevat vielä uteliaina kurkistelemaan ohikulkijoita. Ulkoilijoiden koirat kiinnostivat kovasti.

Chiliä ja sitruunaruohoa

Sitruunaruoho lienee tullut tiensä päähän. Maaliskuussa juurrutettu verso on kasvanut pituutta, mutta uusia versoja ei ole kehittynyt. Tyvi on pehmeä, juuristo huonosti kehittynyt. Juurtuminen tapahtui helposti vesilasissa, mutta sen jälkeinen kehitys on ollut pettymys. 

Ensimmäinen chili on kasvattamassa nuppuja. Huomattava saavutus pikkuruisessa vefissä kituuttavalta taimelta. Tänä vuonna chilin taimia oli yksinkertaisesti liikaa, eivätkä ne ole saaneet arvoistaan kohtelua. Taimet ovat kalpeita ja kitukasvuisia. Ylikansoitetuilla ikkunalaudalla on ollut vihannespunkkeja, joskaan en ole huomannut niitä chileissä. Siirto isompaan ruukkuun olisi pitänyt tehdä jo ennen kuin entinen täyttyy juurista. Peli ei kuitenkaan ole menetetty. Kasvit saattavat piristyä päästessään isoissa ruukuissa parvekkeelle, eivätkä taimivaiheen huonot kokemukset välttämättä heikennä satoa.

Saumatrauma ja ratkaisuja

Miten kotiompelija saa vaatteisiin siistit saumat? Siksak on rumaa ja ryhditöntä. Kotisaumuri ei ole teollisuuskoneiden veroinen. Ja kuka ostaa siihen täyden setin täsmälleen oikean värisiä lankoja ommellakseen esimerkiksi yhden T-paidan? 20 vuoden saumaneuroosin tuloksena minulle on kehittynyt jonkinlainen setti perusratkaisuja, tosin joka paikkaan nekään eivät sovi. Analyysin kohteena polvipituiset, pitsikoristeiset pyjamahousut, jotka ompelin kesän kunniaksi. Kangas on Eurokankaan paitapalaa, mahdollisesti sekoitus puuvillaa, viskoosia ja pellavaa.

Lahkeiden suora sisäsauma on tehty pussiin (ulkosivusaumaa ei tässä mallissa ole). Tätä kutsutaan myös ranskalaiseksi saumaksi tai edestakaissaumaksi. Leikkaan yleensä 15 mm:n saumanvarat (Voguen kaavoilla ompelun perintöä!), joten pussisaumassa ensimmäinen ommel on 9 mm:n päässä reunasta ja toisen sauman leveys on 6 mm. Nämä leveydet eivät toteudu ihan millilleen, eikä ole tarviskaan. Saumojen välillä reuna leikataan kapeammaksi ja saumanvarat silitetään auki.

Kaarevan haarasauman ompeleminen pussiin on vaikeaa (vielä vaikeampaa on korkean hihanpyöriön pussittaminen). Ompelen sen sijaan tavallisen 15 mm:n sauman ja käännän saumanvarat vastakkain sisään, neulaan ja ompelen kiinni. Tämä on siis eräänlainen jälkikäteinen pussisauma. Ompelun voi tehdä koneella tai vaikeissa tapauksissa käsin. Tästä ei leikata mitään pois, joten sauma on pussisaumaa hieman vahvempi, mikä on haarasaumassa paikallaan.

Kuminauhakuja on ommeltu kokonaan käsin. En ole löytänyt siistimpää ratkaisua. Käsinompelu saa näyttää käsityöltä, joten hieman suttuiset pistot eivät haittaa minua, toisin kuin suttuinen koneommel. Kuminauha kääritään kankaan reunan sisään ja kääre ommellaan kiinni. Ommel ei saa mennä kuminauhan läpi, vaan kuminauhan täytyy päästä liikkumaan kujassa.

Lahkeensuut on tikattu koneella, vaikka helman tikkaaminen käsin ei olisi ollut mahdottoman suuri vaiva tällaisessa kankaassa. Pitsi on kiinnitetty käsin luotospistoilla. Tässäkin käsityön jälki saa näkyä.

Yhden värin ristipistoja

Jälleen kirjontakirja, josta pidin kovasti, vaikka en neulaan vielä tarttunutkaan. Kirjo punaista, valkoista, sinistä on alkujaan ranskalainen mallikirja, onhan väritkin lainattu ranskanlipusta. Suomentajalle ei kirjassa ole ollut työtä paria kirjontatekniikkaa esittelevää sivua enempää, mutta tuskinpa kirja olisi löytänyt tietään Suomen kirjastoihin, ellei sitä olisi suomeksi julkaistu. Kirjassa on runsaalta tuntuvat 175 sivua; ajan hengen mukaisesti isoja sisustuskuvia on paljon, mutta ei malleissakaan ole säästelty. Kaikki kirjonnat tehdään yhdellä värillä. Valkoisen puolella on tosin venytetty pellavan ja beigen sävyjen puolelle. Suurin osa malleista on ristipistoille, mutta joitain muitakin yksinkertaisia pistoja on käytetty.

Maatuskoita lautasliinassa.

Kirjan mallit ovat yhtä aikaa sovinnaisen perinteisiä ja viehättävän moderneja. Tuttujen kukkien, lintujen ja monogrammien ohella kirjottavaksi on tarjolla arkisia esineitä hakaneuloista ja paperinukeista aurinkotuoleihin ja myrskylyhtyihin. Teemoina on ajan sisustustrendeihin sopivasti romantiikkaa, nostalgiaa ja meriaiheita. Runsas kuvitus esittelee mahdollisuuksia ristipistojen käyttöön sisustustekstiileissä ja vaatteissa.

Ristipistoilla kirjottu tyynyliinapitsi.

Suurin osa malleista on pienikokoisia, ja yhdellä värillä työskentely epäilemättä jouduttaa työtä entisestään. Tähän kirjaan uskaltaa aloittelijakin tarttua. Itse asiassa kirjan ensimmäinen työ onkin merkkausliina, jonka mallikirjaimet ommellaan tarkoituksella vinoiksi harakanvarpaiksi.

Ihanaa raitaa

Perusmallinen kangaskassi raidallisesta palakankaasta. Tämä on täydellinen juuri tällaisena. Ajatuksena oli satsata edes sen verran, että ompelisin alakulmiin taitokset, mutta purkuunhan ne menivät:

Kulman taittaminen sisään kuvassa näkyviä purkulinjoja pitkin on helppo tapa antaa kauppakassille lisäulottuvuutta: kassiin, jossa on muotoiltu pohja, on helpompi pakata tavaraa, etenkin kiireessä kassalla. Toisaalta pehmeän kangaskassin mittasuhteet kärsivät: yläosa näyttää alaosaa leveämmältä. Ronskeilla kulmataitoksilla voi helposti muokata pussiksi ommellusta kangaskappaleesta vaikka säilytyskorin pöydälle tai lattialle, kunhan kangas on kyllin jäykkää.

Ompelin sentään ketjupistoilla kirjotun kangasmerkin kassin saumaan merkiksi siitä, että työ on tehty valmiiksi. Auttavasti oikeanvärinen kirjontalanka löytyi Stockmannin hulluilta päiviltä hankitusta boksista, jossa on 50 vyyhteä muliinilankaa. Aika näppärä paketti tuurikirjojalle, jolla ei ole kärsivällisyyttä lähteä metsästämään juuri oikeaa sävyä käsityöliikkeestä. Tänä keväänä hulluilla päivillä olikin vaikka mitä käsityöihmiselle, esimerkiksi saumurilankoja, laadukkaita neulelankoja (mm. Sublimen silkki-merino-kashmir-lankaa monessa värissä) ja monenlaista pikkutarviketta. Toivottavasti sama linja jatkuu.

Painettu tiskirätti

 
Valkeita, kangasväreillä koristeltavaksi tarkoitettuja tiskirättejä saa ainakin Helsingin Hobby Pointista. Kappalehinta on euron ja 20 senttiä, isommassa erässä ostettuna vähemmän. Perinteisen aaltopintainen, paksuhko rätti on valmistettu lumpusta, ja sen luvataan sopivan aikanaan kompostijätteeseen. Kunnallinen jätelaitos voi tietysti olla asiasta toista mieltä.

Kokeilin painamista Tiimarin mustalla kangasvärillä ja melko yksityiskohtaisella kumileimasimella. Ei aivan paras mahdollinen tulos; tämä samainen leimasin antaa paremman kuvan tasaisemmalla kangaspinnalla. Karkeatekoisemmalla leimasimella tai tuputtelusabluunalla saisi selkeämpää jälkeä. Näitä rättejä voi toki koristella myös maalaamalla suoraan siveltimellä tai kangastussilla piirtämällä. Epäilemättä myös silitettävät siirtokuvat ja ns. T-paitapaperi toimivat. Tilapäistaidetta parhaimmillaan!

Kasa karvattavaa

Ompelin kissoille kasan tyynynpäällisiä. Karvaantuminen alkoi välittömästi, ja se on tarkoituskin. Puuvillapalttina imee tehokkaasti lattioilla leijuvaa karvaa, mutta se on myös helppo puhdistaa kohtalaisen siistiksi. Täysin karvaantumattomaksi tarkoitettuihin tekstiileihin kissanomistaja valitsee satiinisidosta.

Marian kässäkerhossa ommeltiin viime viikolla puutarhatyynyjä, joissa päälliset on kiinnitetty sisuksiin tyynyn läpi ommelluilla napeilla. Tämä ratkaisu miellyttäisi esteettisesti, mutta kissojen kanssa on käytännöllisempää, että päälliset voi pestä myös ilman tyynyä.

Raitakangas on Eurokankaan palapuolelta. Palaosaston muutama kymmenen neliömetriä taitavat olla Helsingin kantakaupungin ainoa paikka, jossa voi tehdä aidosti edullisia ja kiinnostavia kangaslöytöjä. "Pellavasekoite", "käsityöpuuvilla" ja "ohut puuvilla" ovat suosikkikategorioitani; niistä voi löytää lähes mitä tahansa. Myös puuvillaiset raidalliset paitakankaat ovat laadultaan suurenmoisia ja hinnaltaan hyvin edullisia, mutta kategoriana melko ennakoitava paketti. Tätä "ohueksi puuvillaksi" luokiteltua kangasta sattui olemaan yksi pala, josta jäi neljän tyynynpäällisen jälkeen jäljelle seitsemän sentin kaistale. Hulpion suunnassa hukkapaloja ei jäänyt lainkaan. Hintaa yhdelle päälliselle tuli noin kolme euroa. Kangas on tiheäsidoksista ja pehmeää Modan tilkkutyöpuuvillaa.