maanantai 10. kesäkuuta 2013

Eläimiä vankilassa 2013



Apua, meitä pidetään täällä vankeina! Nuoria lumileopardeja.

Tämän vuoden Korkeasaaren retki on suoritettu. Eläinkanta kalterien takana on aika lailla ennallaan. Paviaaneja ei näkynyt, viime vuonna tulleet pesukarhut taas näyttävät kotiutuneen hyvin ja ovat vilkkaita puuhailijoita. Luonnonvaraisten lintujen määrä ja lajikirjo tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Juuri nyt saari on täpötäynnä hautovia hanhia, lokkeja ja meriharakoita. Pesät ovat vilkkailla kulkureiteillä, ja äkäisesti jälkikasvuaan puolustavista hanhista varoitetaan pienillä kolmiomerkeillä ympäri saarta. Toinen hanhiemoista hautoo höyhenillä vuoratussa pesässä ja toinen istuu metrin päässä vartiossa. Kokonaisuudessaan saaren linnut käyttäytyvät kuitenkin varsin sivistyneesti ja kerjäävät osuuksia eväistä melko hillitysti. Kaikesta päätellen yhteiselämä ihmisten ja lintujen välillä on onnistunut hyvin. Ja epäilemättä linnuilta myös suvaitaan enemmän eläinten saarella. Ruokin paria urossorsaa, jotka näpsivät kainostelematta sormille kovilla nokillaan ruokaa hamutessaan. Ilmeisen toimiva strategia. Noin muuten sorsat eivät tällä hetkellä ole suosikkejani luettuani juuri aamulla niiden väkivaltaisesta sukupuolielämästä.

Meriharakan karu pesä aivan kävelyreitin vieressä.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen hellemekko

Melko lailla yöpaitamainen luomus.
Kuitti kankaasta. Materiaalikustannukset ovat hyvin kohtuulliset.

Etulaskokset.

Takakappale on katkaisu kahtia, koska kangas ei olisi riittänyt muuten.
Rooibos-teetä. Erinomainen hellejuoma höyrysilitysraudan synnyttämässä trooppisessa mikroilmastossa.

Akileijojen aika, ja nähtävästi myös aika ommella kalpea, pellavainen hellemekko. Tästä tuli aika kiva kaikessa väljyydessään. Kangas on hyvin ohutta ja hulmuavaa ja pellavapitoisen tuntuista; suurin osa Eurokankaan palapellavista on valitettavasti jäykkiä ja raskaita, joten mekkokangasta joutuu etsimään. Väri on sinertävän valkoinen. Mekko on leikattu Voguen peruskaavalla melko lailla vapaalla kädellä: eteen on lisätty 12 cm laskoksille ja takakappale katkaistu siitä kohtaa, mistä kangas antoi myöten. Kädentiet ja pääntie on huoliteltu vinokaitaleella. Käytin saumoissa saumuria, vaikka jälki onkin melko epätasaista.

Tästä oli oikeastaan tarkoitus tulla romanttisempi luomus, ehkä kangasröyhelöt hihansuihin ja vähän pitsiä. Loppuvaiheessa ne eivät enää tuntuneet niin hyvältä ajatukselta.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ruukkuun ja kompostiin


Tällaisia ovat hieman yli yksivuotiaat Opuntia ficus-indican taimet, joita on kasvatettu ilman lisävaloa helsinkiläisen keskuslämmitysasunnon itäikkunalla, melko satunnaisella kastelulla. Koon voi päätellä ruukuissa olevista cocktail-tikuista. Eivät mitään kaunokaisia, mutta omalla tavallaan kiintoisia eliöitä. Luonnossa opuntiat ovat aggressiivisia rikkaruohoja, eivätkä ne näytä vaativan kovin paljon ruukkukasveinakaan. Tilanahtauden vuoksi heikoin lenkki (kiemurainen yksilö keskellä) sai nyt lähteä kompostointimatkalla, jäljelle jäi kaksi.


Ihmeellistä on tuo uusi taimi, joka näkyy yhden opuntian juurella. Tuo siemen on siis muhinut mullassa yli vuoden ja kuivunut pienessä, lasittamattomassa saviruukussa lukuisia kertoja läpikotaisin. Ja nyt se on itänyt. (Ja peräti kahteen kertaa, näissä näkyy olevan yleisesti tupla-alkioita.) Olen yleensä olettanut, että jo puolen vuoden jälkeen itämättömät siemenet voi kirjoittaa ulos toivottomina tapauksian, vaikka muuta väitetäänkin. Ja kuvitellut, että itämisalustan tasainen kosteus on välttämätöntä. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen nähnyt näin hitaan itämisen.


Siemenet liotushoidossa.

Ja uutta idätettävää. Unelman (Asparagus plumosus) siemenet tulivat Kiinasta asti. Tämä oli helpoin ja halvin vaihtoehto, kuten nykyään usein on. Posti Kiinasta kulkee yleensä jo parissa viikossa. Kiinalaisten kauppiaiden omintakeiset sähköpostiviestit ja kummalliset kaupanpäälliset tuovat kaupankäyntiin oman viehätyksensä. Näiden siementen mukana tuli bonuspaketti siemeniä. Paketin päällä on yksi sana, "saffron". Mutta ei kai kukaan kasvata krookusta siemenestä? Viljelyohjeet unelmapaketissa ovat vähintäänkin kiinnostavat ja päiväyskin on mennyt umpeen. Siemenet näyttävät oikeilta, kuin pieniltä mustapippureilta. Tätä perinteistä, parsansukuista huonekasvia näkee edelleen kukkakaupoissa, mutta harvakseltaan. Muistan kasvattaneeni unelmaa siemenestä 90-luvulla, kaiketikin onnistuneesti, joskaan en muista, että kasveista olisi koskaan tullut kovin suuria. Silloin siemeniä sai Lasipalatsissa toimineesta Siemen Oy:n myymälästä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Akileijoja







Ne ovat täällä taas, joten edellisistä akileijoista on kaiketikin jo vuosi! Samat värit toistuvat, mutta jotain uuttakin näyttää olevan joukossa. Akileijat ovat monivuotisia, mutta lisääntyvät spontaanisti myös siemenestä. Eri lajikkeet risteytyvät vapaasti keskenään, joten kaikki värit ja muodot ovat mahdollisia. Kannukselliset mallit olivat suosikkejani lapsena, niiden terälehdet toivat mieleen sateenvarjon tai jäätelötötterön. Ja violetti-valkoinen jaloakileija, koska se oli lempiväriäni. Nyt pidän oikeastaan eniten noista klematista muistuttavista kukista ja ylipäätään lehtoakileijojen vaatimattomuudesta ja kiitollisuudesta.


Lähiojan sammakot ovat vielä varhaisvaiheessa. Silmä on kuitenkin kehittynyt jo hyvin. Kuva on viikon takaa. Alun tiivis toukkasoppa harvenee harvenemistaan.


Räkättirastaat poistuivat pesästä 11. päivänä siitä, kun aloitin pesän seuraamisen. Ensimmäiset neljä lähtivät aamulla. Viimeinen poikanen palasi oksalta vielä pesään nököttämään loppupäiväksi ja poistui vasta illansuussa.

Kissat saivat uutta katseltavaa, kun tervapääskyt aloittivat pesinnän räystäällä. Parvekkeen reunalle tipahtelee sammalta.