tiistai 27. maaliskuuta 2012

Neulojan perusboksi

Neuletarvikkeet kulkevat kätevästi mukana pienessä, napakasti sulkeutuvassa peltirasiassa:

 
(Rasian kuva-aihe teksteineen on Tove Janssonin sarjakuvasta Kultainen häntä, joka päätti hänen rupeamansa sarjakuvapiirtäjänä; Lars Jansson jatkoi työtä.)

Sisältä löytyy sormikkaanneulojan perusvarustus: Sakset, eri paksuisia parsinneuloja, sormikaspuikot, mittanauha ja apulangan pätkiä.


Kova rasia suojaa välineitä, ja tavara löytyy siitä helpommin kuin pehmeästä kukkarosta. Rasiaan mahtuisi mukaan myös esimerkiksi apupuikkoja, silmukkamerkkejä ja siististi taiteltu puoliarkki, jossa on mallineuleen kaavio tai muu ohje.

Mukana kulkevan mittanauhan voisi tilan säästämiseksi katkaista tylysti lyhyemmäksi. Tiimarista saa heikohkolaatuisia mutta tehtävänsä täyttäviä mittanauhoja kaksi kappaletta eurolla. Saksien ei tarvitse olla kaikkein pienintä kokoa mahtuakseen tällaiseen rasiaan. Myös keritsimien mallisissa kätevissä lankasaksissa on sopivan kokoisia mukana kuljetettavaksi.

Nämä kaikki sakset mahtuvat vaivatta rasiaan:


Ainoa kaipaamani esine, joka ei rasiaan mahdu, on virkkuukoukku, pudonneiden silmukoiden nosteluun. Senkin voisi toki katkaista rautasahalla...

Kimono

Malli: Kimono, Judy Sumnerin kirjasta Knitted Socks East and West, ss. 108--111.

Lanka: Drops Fabel, väri 104; menekki 69 g.

Puikot: Knit Pro Cubics sukkapuikot 2,5 mm.


Toinen työ aiemmin esitellystä Judy Sumnerin sukkakirjasta. Tämän mallin nimi kimono ei selittelyjä kaipaa. Näissä sukissa ei ole käytetty erikoistekniikoita. Varren mallineule muodostuu langankierroista ja eri suuntiin yhteen neulotuista silmukoista. Minun makuuni hieman työläs malli, mutta onneksi jalkaterä on kiilakavennusten jälkeen kokonaan sileää neuletta.


 Kärjen viimeiset kaksikymmentä silmukkaa yhdistetään silmukoimalla. Koska käytän tätä tekniikkaa harvoin, teen sen edelleen varmuuden vuoksi opasvideon avulla. Ainakin YouTubesta löytyvä Knit Witchin tekniikkavideo on kyllin selkeä aloittelevallekin silmukoijalle. Silmukoiden kiristely lopuksi neulan, puikon tai virkkuukoukun avulla on melkeinpä tärkein työvaihe siistin lopputuloksen saavuttamiseksi.


Käytin sukissa suositusta (2,25) suurempia puikkoja, mutta lopputulos on silti pienehkö, enemmänkin saapassukka kuin oleskelusukka. Käyttämäni neliskanttiset puikot toki kiristävät käsialaa jonkin verran. Sumnerin kirjan kuvissa lähes kaikki sukat näyttävät merkillisen väljiltä. Joko malleilla on hyvin pienet jalat, tai sitten neulojan käsiala on kovasti löysä. Sukkien suun käänne kiinnitetään ompelemalla. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. On vaikea mitoittaa ommel tarpeeksi joustavaksi. Ehkä neulomalla olisi tullut siistimpi reuna.


Fabel tuntuu tähän aikaan vuodesta jo menneen sesongin langalta. Perussukkalangat kuuluvat kaikessa käytännöllisyydessään ja karheassa ryhdikkyydessään talveen. Villaa voi neuloa kesälläkin, mutta ei saapassukkia.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Outojen kaktusten puutarha

Opuntia ficus-indican helmikuussa kylvetyistä siemenistä on tähän mennessä itänyt kolme. Yksi taimista on normaali ja pysynyt hengissä noin kuukauden. Sirkkalehdet ovat mehevät, varsinaisia lehtiä ei vielä ole tullut. Taimi näkyy kuvassa taustalla. Kaksi itäjistä on ollut epämuodostuneita. Uusin tulokas näkyy kuvassa etualalla. Kaksi paria sirkkalehtiä ja yksi juuri. Vastaava kaksoistaimi kuoli aiemmin. Mistähän oikein on kysymys?


Ohran itäminen on sujunut huomattavasti tervehenkisemmissä merkeissä:


Keväinen viljakylvös ruukussa lienee muinaisegyptiläinen innovaatio. Egyptiläiset kuulemma kasvattivat viljanorasta Osiriksen muotoisissa astioissa. Oraalle nouseva vilja edusti Osiriksen, manalan ja kasvun jumalan, jokavuotista ylösnousemusta, elämän uutta alkua kuivan kauden jälkeen. Kylvövilja haudataan ruumiiden tavoin maahan. Eläviä elättävä vilja nousee maan alta, kuolleiden valtakunnasta, ja on siten manalan jumalan lahja.

Patalapun anatomia

Pannumyssyn tavoin patalappu kuuluu perinteisiin aloittelijan ompelutöihin. Se on aidosti hyödyllinen käyttöesine, johon saa uppoamaan sekä ompelusta jääneet tilkut (päälliseksi) että roskiin menossa olevat vaatteet (sisukseksi). Perinteisesti patalappu on reunustettu vinonauhalla. Vinonauha on kuitenkin melkoisen konstikas kapine. Valmiin vinonauhan ostaminen työhön, jossa muuten hyödynnetään vain tilkkuja ja räsyjä, tuntuu tuhlailulta. Vinonauhan tekeminen itse taas ei välttämättä ole puuhaa, johon aloittelijan kärsivällisyys riittäisi. Lisäksi vinonauha pitäisi mielestäni kiinnittää käsin ommellen, jotta lopputulos olisi aidosti siisti. Harvempi viitsii nähdä tätä vaivaa patalapun takia.

Toinen, huomattavasti helpompi vaihtoehto on ommella patalapun päällikappaleet pussiksi ja työntää sisukset sisään avoimesta sivusta. Marian kässäkerhossa avoimen sivun reunat käännetään tämän jälkeen sisään ja tikataan kiinni. Vielä helpompi ja siistimpi ratkaisu on mielestäni kirjekuorimalli, jota käytin omassa patalapussani. Toinen patalapun kappaleista (tai puolikkaista; alareunassa ei toki tarvitse olla saumaa) jätetään pari senttiä toista korkeammaksi, ja tämä ylimääräinen kangas käännetään kaksinkerroin läpäksi patalapun päälle ja tikataan kiinni. Ripustuslenkin voi kiinnittää joko läpän alle tai sivusaumaan, sikäli kuin sellaisen haluaa.



perjantai 23. maaliskuuta 2012

Hassu hattukirja

Cathy Carronin Hattitude (2009) esittelee peräti 40 neulottua hattumallia. Kaikki mallit näkyvät kätevästi jo kirjan kannessa. Kullakin mallilla on nimenä mieliala, jota päähine heijastelee: Whimsical (hassu propellihattu), Poetic (romanttinen huovuttamalla tehty 1800-luvun bonnet, joka sidotaan leuan alle pitsilangasta neulotulla harsohuivilla), Collected (simppeli puhtaanvalkoinen, modernin suoralinjainen myssy) ja niin edelleen. Ohjeet ovat selkeät, ja erityistekniikat on selitetty yksityiskohtaisesti.

Tästä kirjasta ei löytynyt mitään, mitä haluaisin ehdottomasti neuloa. Ehkä en pidä neulotuista päähineistä ylipäätään tarpeeksi, tai ehkä sesonki on jo ohi tältä vuodelta. Pidän kyllä etenkin kirjan huovutetuista hatuista, jotka ovat aidosti tyylikkäitä, mutta on sanottava, että monet hatuista näyttävät väkisin väännetyiltä ja hieman suttuisilta: sekavia värejä ja kummallisia pintoja, joista tulee mieleen lasten askartelu. Kirjaa voi kuitenkin suositella aloittelevalle piponneulojalle tai uusien ideoiden etsijälle. Neulottujen päähineiden perusmuodot tulevat kirjassa esille kiitettävästi. On pipoa, barettia, lierihattua, lippalakkia, kypärämyssyä, huppua, pantaa ja pikkuhuivia. Erityyppisiä lankoja on käytetty ennakkoluulottomasti, ja suurin osa malleista vaikuttaa huomattavan nopeatekoiselta. Tuoreudestaan huolimatta tämä ei ole kovin stailattu kirja, kun ajattelee käsityökirjojen nykytrendejä. Kuvissa ei näy oikeastaan kuin hattu ja mallin kasvot yksiväristä taustaa vasten. Ehkä tämä järjestely tekee erityisen kriittiseksi. Neulemallien pitäisi puhua puolestaan, eikä sitä tapahdu. Mutta kirjaa voisi vilkaista uudelleen syksyllä, pipokauden alkaessa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pedikyyrisukat

Malli: Fuji, Judy Sumnerin kirjasta Knitted Socks: East and West (2009), ss. 45-47.

Lanka: Regia Silk, harmaanvalkoinen (00005); menekki 55 g.

Puikot: Bambusukkapuikot 3 mm.



Nämä ovat kansikuvasukat Judy Sumnerin kirjasta Knitted Socks: East and West. Kirjan kolmekymmentä sukkamallia ovat amerikkalaisen kirjoittajan tulkintoja japanilaisesta neuleperinteestä. Varsinaista japanilaista neuleperinnettä ei ehkä ole olemassa. Neulominen on tullut Japaniin lännestä ja noudattaa läntisiä konventioita. Sumner on kuitenkin taustatyönä tutustunut japanilaisiin neulekirjoihin ja löytänyt tiettyjä silmukkatekniikoita, jotka ovat suosiossa nimenomaan Japanissa. Epäilemättä kirjan mallineuleet ja mallit ovat muutenkin japanilaisvaikutteisia, tai vähintäänkin heijastelevat kirjoittajan mielikuvia japanilaisesta estetiikasta. Kullakin mallilla on japaninkielinen nimi. Näiden sukkien nimi fuji tarkoittaa ohutta silkkikangasta.


Tilasin kirjan sokkona, mutta pidän näistä malleista kovasti. Sukissa on riittävästi haastetta, mutta toisaalta mallit ovat miellyttävän selkeitä, jopa geometrisen suoraviivaisia. Tämäkin lienee japanilaisen estetiikan vaikutusta. Jalkaosa on usein jätetty sileäksi ja mallineule säästetty varteen. Sukkiin on vain yksi koko, ja kirjoittaja toteaa itsekin, että koon muuttaminen on mallineuleiden suurten mallikertojen vuoksi työlästä. Yksi ohje on myös lapsen sukille. Kirjan ohjeet ovat erittäin selkeät. Mallineuleet on kuvattu sekä sanallisesti että kaaviokuvin. Puikkosuositus tälle mallille oli 2,75. Kolmosen puikoilla koko oli täydellinen.

Näiden sukkien siksak-kuvio tuo mieleen veden ylle kaartuvan männyn, yhden perinteisistä bonsain kasvatusmuodoista. Sukka näyttää yllättäen paremmalta luonnossa kuin kirjan kuvissa. Aivan erityisesti pidän varren joustinneuleeseen upotetusta timanttikuviosta, jossa on käytetty yhtä kirjan esittelemistä erikoistekniikoista. Tämä yksinkertainen kuvio yhdistettynä kierteiseen joustinneuleen tekee joustimesta aivan erityisen pienellä vaivalla. Sama kuvio sopisi myös sileäneuleiseen sukkaan tai käsineeseen tai vaikkapa myssyn joustinreunaan.


En ole aiemmin neulonut varpaista avoimia sukkia, joskin ensimmäinen sukkakokeiluni aikuisiällä, vuosia sitten, oli juuri tällainen, koska arvelin, etten paljain jaloin viihtyvänä oppisi pitämään umpinaisia sukkia kotona. Tämä kokeilu jäi silloin kuitenkin yhteen sukkaan. Myös Regia Silk on uusi tuttavuus. Pidän tästä langasta kovasti. Tuntu on silkkisempi kuin 20 prosentin osuus tuntuisi edellyttävän, ja silkki taittaa yllättävän tehokkaasti villan (merino) pörröisyyden. Langan koostumusta olisi vaikea arvata pelkästään tunnustelemalla. Väri miellytttää myös. Sävy on erikoinen harmaanvalkoinen, vaihteluna tavanomaisille makean keltavivahteisille luonnonvalkeille. Lanka ei tuoksu silkille, eli ihoa hoitavaa serisiiniä tässä sekoituksessa ei ole jäljellä. Lanka on valmistajan mukaan peräti konepestävää, mutta en aio kokeilla. Kestävyys arveluttaa, vaikka mukana onkin 20 prosenttia polyamidia. Vaa'an mukaan menekki oli vain 55 grammaa, mutta lankaa meni kyllä reilusti toista kerää.

Pedikyyritarpeeni ovat vähäiset, joten tarkoituksena on kokeilla näitä kotisukkina. Tällaiset sukat lämmittävät, mutta jättävät varpaat vapaiksi liikkumaan ja mahdollistavat mukavan tuntuman lattiaan. Valkoinen ei ole koskaan hyvä käyttösukan väri, ja näin kevättä kohden voisi kokeilla vähemmän villaistakin lankaa. Bambun ja silkin yhdistelmä kiinnostaisi, jos sellaista jostain löytäisi.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Narsissinkeltainen pannumyssy

Tee- tai kahvipannun lämpimänä pitävä vanulla vuorattu huppu on aloittelevan ompelijan klassikkotyö. Näitä ei enää juuri näe teollisessa tuotannossa. Nykyään on helppo keittää uusi kupillinen teetä tai kahvia milloin tahansa.

Epäilemättä pannumyssyllä on vanhemmassakin perinteessä ollut ennen muuta koristearvoa, samoin kuin aamiaismunien pikku hupuilla (egg cosy). Pannumyssy ei ole joutunut alttiiksi suurelle kulutukselle eikä sitä ole juuri tarvinnut pestä, joten se on voinut olla runsaasti kirjailtu tai muutoin koristeltu. Tove Janssonin Taikatalvessa Pikku Myy askartelee Muumimamman koreasta ruusuilla kirjotusta pannumyssystä itselleen talvitakin, ja esinettä kaivataan lähinnä sentimentaalisista syistä, vaikka muumit ovatkin suuria kahvin ystäviä.


Ompelemani myssyn narsissinkeltainen päällipuoli:


Ja possunpunainen vuori:


Ohje on Eva Krukin kirjasta Ompele ja neulo omin käsin. Monista muista aloittelijaohjeista poiketen tässä myssyssä on kolme kappaletta: etu- ja takakappaleen välissä on leveähkö suora kaitale. Jätin pois mallityön nostolenkin ja ompelin sen tilalle kirjaillun kangasmerkin. Vuorin ja päällikankaan välissä on kaksinkertainen vatiini, joka on tikattu kiinni vuoriin. Päällikangas on pellava-viskoosia, samaa josta tein sohvatyynyt. Koska jäljellä oli vain tilkkuja, kappaleiden keskellä on tikattu sauma. Vuori on tilkkutyöpuuvillaa.


Eva Kruk on ruotsalainen graafikko, kirjoittaja ja kustannustoimittaja. Kirja on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan viehättävä. Ohjeissa on liki suorakulmaisista kappaleista ommeltuja esiliinoja, pannulappuja ja kasseja sekä muutama helppo neuletyö. Suomalainen lukija panee merkille, että mallitöiden kankaina on käytetty Marimekkoa ja kuvausrekvisiittana Iittalan astioita. Tällainen kirja houkuttelee opettelemaan uudelleen asioita, jotka jo osaa. Valitettavasti kirja on kuitenkin joko kirjoitettu tai suomennettu kovin kehnosti. Epäilen jälkimmäistä. Ohjeista on vaikea saada selvää, ja suoranaisia virheitäkin löytyy. Piirroskuvat auttavat ohjeiden hahmottamista.

Olin erityisen viehättynyt pöyristyttävästä pipo-ohjeesta, joka on kuvattu kirjan kannessa. Kruk neuvoo neulomaan neliskanttisen kappaleen joustinneuletta, ompelemaan takasauman ja sitten muotoilemaan kuvun kaaren ompelukoneen siksakilla. Liiat leikataan kylmästi pois. Haluaisin nähdä neulojan, joka tämän tekee!

Kirjan innoittamana syntyi myös elämäni ensimmäinen ommeltu patalappu, tosin ei kirjan ohjeella. Luulen, että tämä ainokainen riittää.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Varvassukat

Malli: Yhdistelmä Dropsin kahdesta mallista, isovarvassukaista ja varvassukista.

Lanka: Rico Superba Safari, väri 007, menekki 68 g.

Puikot: KnitPro Symfonie Cubics sukkapuikot 2,5 mm ja varpaissa KnitPro Symfonie Wood sormikaspuikot 2,75 mm.



Superba Safari on ohuehko (100 g / 420 m) konepestävä perussukkalanka, joka sisältää villaa ja polyamidia. Dropsin varvassukissa (malli on suunniteltu Fabelille) pikkuvarvas on kaksi kerrosta muiden varpaiden alapuolella ja muut varpaat samalla korkeudella. Luulisin, että tämä järjestely vastaa suunnilleen useimpien ihmisten varpaiden anatomiaa. Varpaiden oikeiden pituuksien määrittäminen on ongelmallisempaa. Minun kippuraisiin pikkuvarpaisiini nämä sukat eivät oikein istu, vaikka sievät ovatkin. Herttainen munankuoripastelleja yhdistelevä sävy erottuu edukseen Superba Safarin hieman tunkkaisesta värikartasta.

Sileytin sukat samalla tyylillä kuin sormikkaat. Kastelin sukat läpikotaisin, puin märkänä jalkoihin, asettelin oikeaan muotoon ja riisuin varovasti kuivumaan. Lopputulos ei ole yhtä hyvä, sillä varvassukat ovat vahvasti kolmiulotteiset, toisin kuin sormikkaat tai tavalliset sukat. Luultavasti kannattaisi sileyttää sukat pingottimilla ennen varpaiden neulomista ja käsitellä varpaat erikseen.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kätilön välineet





Teräväkärkiset kirjontasakset ja nuppineula. Näillä autetaan maailmaan taimia, jotka eivät onnistu omin avuin karistamaan siemenkuortaan. Tiukka siemenkuori tappaa taimen, kun se ei saa sirkkalehtiään auki. Ongelmaa voinee ehkäistä ennalta leikkaamalla siemenen kärjestä pienen palan esimerkiksi kynsileikkureilla. Sirkkalehden aiheiden pieni vioittuminen on kasville yleensä vain pieni haitta. Kaiketi myös siementen liottaminen ja ilman pitäminen kosteana auttaa pehmentämään siemenkuorta.

Kokeilin tänä keväänä idättää tällaisesta pussista peräisin olevia chilin siemeniä:

Ensimmäinen on nyt noussut taimelle. Ainakaan näitä chilejä ei siis ole säteilytetty hengiltä. Siemenet on helppo ottaa kuivatuista paloista; ne eivät murskaannu morttelissakaan.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Merkkituote

Sohva sai uudet tyynyt kananpojankeltaisesta pellava-viskoosista. Nämä ovat oikein merkkituotteita:



Ajatus noista jokseenkin naurettavista käsin kirjotuista pikkulappusista ompelutuotteen saumassa lienee lähtöisin tästä kirjasta, jota olen viime päivinä selaillut iltalukemisena:  


Teoksen alkuperäisnimi on Scandinavian Needlecraft. Tekijä Clare Youngs on käsittääkseni brittiläinen. Tällaisia kirjoja on aina hauska selata: Joku ulkopuolinen kertoo ja opastaa, millaista meidän tyylimme ja käsityöperinteemme täällä pohjolassa on. On tosin todettava, että teoksessa esitellyt pelkistetyt kirjontamotiivit lintuineen ja sydämineen taitavat olla ennen muuta ruotsalaisia eivätkä edusta niinkään suomalaista perinnettä. Kirjan helppoja, nopeatekoisia ja huolettomalla kädellä toteutettuja kirjonta-aiheita voi käyttää kodintekstiileissä, laukuissa, myssyissä, lapasissa ja sukissa. Materiaalina käytetään paljon villahuopaa, mutta kirjontalangat ovat puuvillaa. Myös koneella kirjottuja malleja on mukana. Ihan kelpo kirja, joskin substanssi näissä koreasti kuvitetuissa kahvipöytäkirjoissa jää aina hieman niukaksi. Täyttä hintaa en maksaisi, mutta alennusmyynnistä kelpasi mukaan.

Huovasta tehdyille pikkulappusille ei kirjassa anneta selitystä, mutta laskeskelin, että niitä on käytetty ainakin seitsemässä kirjan 35 mallista. Ilmeisesti kirjoittaja on syystä tai toisesta kokenut niiden kuuluvan skandinaaviseen tyyliin.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Harlekiiniruutuja

Jälleen tekniikkakokeilu kangasväreillä valkaisemattomalle lakanakankaalle. Leimasimena isokokoinen kumileimasin ja värinä Tiimarin musta kangasväri.


Tässä tyynyliinamallissa kangas menee miltei kokonaan kolminkerroin, eikä kiinnitystä tarvita lainkaan. Tämä on helpoin mahdollinen tapa ommella päälliset sisustustyynyihin; kangasta menee hieman enemmän, mutta vetoketjujen, nappien ja nepparien kiinnitykseltä vältytään kokonaan. Saumoja on vain kaksi, ja lisäksi pitää huolitella pujotusaukon reuna.
 

torstai 1. maaliskuuta 2012

Kevään merkkejä III

Appelsiinipuu kukkii:



Ensimmäiset kukat ovat hieman aneemisia, mutta tuoksu on yhtä kaikki huumaava. Nupun aukeaminen ei voi jäädä huomaamatta. Kukinnan edetessä tuoksu tuntuisi laimenevan. Kukkia putkahtelee tasaisesti syksyyn asti. Kasvi ei ole varsinainen appelsiinipuu (Citrus sinensis), vaan kääpiösitrus, Citrofortunella microcarpa, joka on useamman sukulaislajin risteytys. Hybridi on lähtöisin Kiinasta, ja sen tarkka alkuperä on tuntematon. Ilmeisesti sekoituksessa on mukana ainakin kumkvattia (Fortunella on sen vanha sukunimi) ja mandariinia. Microcarpaa kasvatetaan ennen muuta koristekasvina, mutta hedelmiä voi myös käyttää vaikkapa marmeladiin. Lajikkeet tuntuvat parantuneen huimasti niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, kun minulla on näitä ollut, tosin varma en voi olla. Tuottajat kun ilmoittavat kasviensa nimeksi vain yleisnimen "Calamondin". Nykyään talvettaminen kuivissa ja kuumissa keskuslämmitysoloissa ilman lisävaloa ei ole mikään ongelma, joskin lehtiä talven aikana kyllä karisee. Muut huonekasveiksi myytävät sitrukset ovat ongelmallisempia ja tuntuisivat kaipaavan talvipuutarhaoloja. Sitruunan kanssa minulla ei ole koskaan ollut onnea. Kumkvatti puolestaan on kohtalaisen kestävä, mutta selvästi vaateliaampi kuin Calamondin.

Oma lukunsa ovat itse siemenestä kasvatetut sitrukset, greipit, mandariinit, sitruunat ja appelsiinit. Nämä ovat huoneoloihin totuttuaan yleensä sitkeitä kasveja, mutta harvoin kovin kauniita. Kukinta on harvinaista, ja sitä saa odotella vuosikausia. Sitruskasveja on historian aikana risteytty niin villisti keskenään, että niiden perimä on rikasta ja epävakaista. Siksi niitä ei juuri auta lisätä siemenestä; jälkeläiset tuskin muistuttavat emokasvia. Pistokkaasta lisääminen ei sekään kotioloissa oikein onnistu. Kaupassa myytävät microcarpat on yleensä vartettu johonkin rotevampaan sitrukseen, jolloin kasvi saa viehättävän pienoispuun muodon. Onneksi nämä kasvit ovat nykyään edullisia ja pitkäikäisiä myös vähemmän ihanteellisissa oloissa.

(Kuvissa kasvin lehdet näyttävät kovin pölyisiltä. Kissojen nukkumapaikka on juuri ikkunalaudan alapuolella, joten karvaa ja pölyä riittää. Isommat lehdet pyyhin kuitenkin säännöllisesti. Sitrukset pitävät myös suihkuttelusta.)

Myös ruukkunarsisissit ovat taas täällä!