sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Villiä & viljeltyä


Lähiö kukkii. Passiflora violacea "Victoria" kerrostalon parvekkeella.



Villiä palsternakkaa kasvaa kaikkialla Helsingin rannoilla ja joutomailla.

Komean punaista suolaheinää merenrannalla.

Pieni päärynänalku Annalan puutarhassa.

Iisoppia aidanteena Annalassa.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Maailman paras kirsikkatäytekakku

Tästä Valion reseptivihosta 90-luvulla poimitusta kakkureseptistä on tullut perhepiirissä klassikko. Pohja on onnistuessaan kuohkea ja miellyttävän vahvasti suklainen. Kahvilla kostuttaminen antaa oman pikantin lisänsä makuun. Ranskankermaa ja kermavaahtoa sisältävä täyte on tuhti, mutta happamuuden ansiosta raikas. Ja tuoreet kirsikat tekevät kakusta sesonkiherkun, joka ei ole toteutettavissa milloin tahansa. Täyteläinen, raikas, hienostunut, puhtaita makuja yhteen tuova kokonaisuus.


Kirsikkatarhan kakku

Pohja
4    munaa
1 1/2 dl    sokeria
1 dl     vehnäjauhoja
1 tl    leivinjauhetta
1/2 dl    perunajauhoja
1 dl    kaakaojauhetta
1 dl    suklaarouhetta

Kostutus
1 1/2 dl    sokeroitua, vahvaa kahvia

Täyte
1 prk     ranskankermaa
2 dl    kuohukermaa
1/2 dl     sokeria
2 rkl    vanilliinisokeria
3 dl    hienonnettuja kirsikoita

Kuorrutus
2 dl    kuohukermaa
1 rkl    vanilliinisokeria

Koristeluun 
kirsikoita
suklaarouhetta

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahdon joukkoon. Lisää suklaarouhe. Sekoita varoen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun 2,5 litran vuokaan. Paista 200 asteessa noin 25 min. Kumoa hieman jäähtyneenä. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta pohjat. Vaahdota ranskankerma ja lisää sokerit joukkoon. Vaahdota kerma ja yhdistä vaahdot. Laita kerrosten väliin täytettä ja hienonnettuja kirsikoita.

Kuorruta kakku maustetulla kermavaahdolla ja koristele kirsikoilla ja suklaarouheella.

Kakusta on vuosien varrella tallentunut vain yksi kuva:


Kun maku on täydellinen, ulkonäkö on sivuseikka. Tai itse asiassa boheemi on parempi. Tunnen vastenmielisyyttä askarrellun näköisiä kakkuja kohtaan. Ruuan ei tarvitse näyttää omin sormin näperretyltä.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Harmia harmiosta

Kuinka vaikeaa voi olla harmion tunnistaminen perinteisen kasvion avulla? Vaikeaa! Jos onnistuukin arvaamaan, että kyse on ristikukkaisesta, oikean kasvin löytäminen lukuisten aneemisten piirroshahmojen joukosta on edelleen hankalaa. Harmiohan on varsin näyttävä, etenkin kasvaessaan runsaana. Huomio kiinnittyy ensikohtaamisella kauniiseen, tiheän pallomaiseen kukintoon, kun taas mitättömät lidut ja vaatimattomat lehdet jäävät huomaamatta. Kasvion piirros puolestaan kertoo lähinnä kasvin kasvutavasta. Täysvalkoiset kukat tuskin erottuvat sivulta. Piirroksen tekijän ja kasvin ensi kertaa kohdanneen näkökulma kasviin on aivan toinen.

Luontoportin kasvintunnistuskone on varsin näppärä silloin, kun luonnossa nähdystä kasvista on jäänyt mieleen ensisijaisesti kukinnon väri ja muoto. Käyttö ei edellytä kasvitieteellisen sanaston hallintaa. Sieltä harmiokin löytyi. Monipuoliset valokuvat kukinnan eri vaiheista ja kasvin vaihtelevista muodoista ovat korvaamattomia, ja niitähän netistä löytyy, kun tunnistus on tarkentunut muutamaan mahdolliseen lajiin.

Perinteisillä kasvioilla on joka tapauksessa paikkansa. Kirjamuotoinen kasvio on paras tapa tutustua kasvikuntaan heimo tai suku kerrallaan, mikä helpottaa kasvien tunnistusta suuresti. Tasalaatuisten, saman taiteilijan piirroskuvien avulla on helppo verrata kasvien yhteyksiä ja eroja.

Minulla on käytössä kolme kasviota:


Näissä kaikissa on perinteiset piirroskuvat. Alimmaisessa, Mossberg & Stenbergin kasviossa on parhaat ja selkeimmät piirrokset. Toisaalta yli 900-sivuinen kirja on raskas käsitellä ja sisältää paljon kasveja, joita Suomessa ei esiinny lainkaan.


Viime päivinä tunnistettuja lähiympäristön kasveja:

Metsänätkelmä. Yllättävän näyttävä ruusunpunainen kukka, tuoksuherneen lähisukulainen. Tämä yksilö kasvaa radanvarressa, verkkoaita kiipeilytukenaan.


Valkoailakki ja ahdekaunokki. Kotiin tuotuja näytteitä. Taustalla retkottaa mahdollisesti tarharaunioyrtti.

Jänönsalaatti. Vaatimaton mutta luonnossa erottuva kasvi, yksi lukuisista keltakukkaisista sikurikasveista. Lehti muistuttaa melko lailla rucolaa. Kasvit eivät ole kuitenkaan sukulaisia.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Karhun ystävällinen katse


Vai onko se surullinen? Alistunut?

Korkeasaari on täynnä sopeutujia. 

Häkkeihin suljettujen eläinten lisäksi saaren valtava luonnonvarainen lintukanta on sopeutunut eläintarhan omalaatuisiin olosuhteisiin. Sadat naakat, varikset, harakat, hanhet, lokit, meriharakat ja varpuset hyödyntävät estottomasti eläinten ruokinta-astioiden sisältöä ja pyrkivät osingolle turistien eväistä. Kilpailu on kovaa, mutta linnut näyttävät suorastaan nauttivan yleisestä hälinästä ja tungoksesta. Osa kävijöistä sortuu tietysti ruokkimaan lintuja. Minä en voinut vastustaa kerjäävän naakan valpasta ja älykästä katsetta. Naakat tuovat mieleeni vain positiivisia asioita. Nobelisti Konrad Lorenzin täsmällisyydellä & lämmöllä tehdyt tutkimukset. Kirkontornit. Keskiaikaisten kaupunkien ikivanhat naakkayhteisöt. Wikipedia kertoo, että ihmisiin tottunut naakka reagoi ihmisen silmien liikkeeseen ja tietää, milloin sitä katsotaan. Kerjäävä naakka on kuin koira. Se seuraa tarkasti makupalaa pitelevän käden liikettä, ennakoi ja sieppaa palasen ketterästi ilmasta, siipien varaan hypähtämällä. Katsekontakti on intensiivinen ja inhimillinen. Monet eläimet vaikuttavat poissaolevilta ja älyttömiltä, koska ne eivät katso ihmistä. Katsomisen kulttuuri luo erityisen siteen ihmisen ja linnun välille. Ruokkimani naakka talletti leivänmurut nokkaansa niitä nielemättä. Oliko sillä poikanen ruokittavana?

Siipipähkinä tiikerihäkin vierellä.

Myös sadat epätavalliset ja eksoottiset kasvit ovat sopeutuneet saaren olosuhteisiin. Korkeasaaressa on 90-luvulta alkaen kiinnitetty erityistä huomiota kasvillisuuden suunnitteluun ja lajirunsauden vaalimiseen. Kissalaaksossa kasvaa kukoistavia siipi- ja jalopähkinöitä. Kiinanlaikkuköynnökset, kärhöt ja kuusamat peittävät häkkejä. Aasialaiset kasvit tuovat tuulahduksen kissapetojen alkuperäisiltä kotiseuduilta. Ympäri saarta on harvinaisia puita, runsaita kukkaketoja ja huolella sommiteltuja istutuksia. Olisin kaivannut nimilappuja edes puuvartisille kasveille. Lappuja huomasin vain Africasia-talon sademetsäkasveissa.


Alppivuohi tietää, mikä auttaa kutinaan.

Korkeasaaren varsinaiset nähtävyydet, häkitetyt eläimet, ovat pysyneet varsin samankaltaisina koko elinikäni. Sorkkaeläinten lajit vaihtuvat huomaamatta toisiin samanlaisiin. Toisinaan lajin nimeä muutetaan. Alppikauris on vaihdettu alppivuoheksi, ja vuohiltahan ne kieltämättä näyttävät. Yllättävä uutuus olivat jättikokoiset kilpikonnat, joita makoili sekä ulkona että sisällä. Nämä ovat kaiketikin tulleet eläintarhaan aivan viime vuosina. Pesukarhut ovat ilmeisesti vasta tulossa. Häkki oli valmis, mutta asukkaita ei näkynyt. Ainoa laji, jonka miettimättä huomasin kadonneen, oli seepra.

Riikinkukko elämän alkutaipaleella. Vielä ei ole nilkkakorujen aika.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

On söpöjä

Nimittäin nuoret kantarellit!

Nämä löytyivät tänään helsinkiläisestä lähiömetsästä:

Hetki ennen paistumista.

On siellä joukossa yksi keltahaperokin. Ja ripaus kotikontujen maaperää.

Tänään oli muutenkin hyvä luontopäivä. Näin kotikulmilla tiklejä. Tien yli kipittävän siilin. Vilauksen yläpuolella lentävästä korpista. Sadan valkoposkihanhen laivueen kellumassa merenlahdella. Maariankämmeköitä. Keltaisen ja valkoisen mesikän vieri vieressä. Ovatko ne sitten rohtomesikkä ja valkomesikkä. Tuoksu on ihana, hunajaisen parfyyminen, ja kasvien tieteellinen sukunimi Melilotus, hunajalootus, on kovasti runollinen. Sapfo mainitsee tämännimisen kasvin, mutta ainakaan sanakirja ei tunnusta, että kyseessä olisi meille tuttu mesikkä.

[Tiklien osalta on myönnettävä, että lajintunnistukseni on epävarma. Linnut olivat tikleiksi kovasti hoikkia ja vartaloltaan harmaavoittoisia. Päässä kuitenkin selvärajainen, voimakkaan punainen maski.]

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kaktukset muuttavat erilleen

Kaktukset (Opuntia ficus-indica eli viikunaopuntia) pääsivät muuttamaan omiin pikku saviyksiöihinsä:



Varren ja juuren liittymäkohta on kaikilla taimilla onnettoman hutero, joskin viimeksi itänyt (kuvassa keskimmäinen) erottuu edukseen tanakkuudellaan. Nyt taimet on tuettu cocktailtikuilla, etteivät ne makaisi pitkin pituuttaan. [Ellei niiden sitten kuuluisi maata pitkin pituuttaan?] Jännittävää nähdä, miten ja milloin kasvutapa muuttuu opuntiamaiseksi. Tällä hetkellä nämä kävisivät käärmekaktuksen aluista, mikä ei synnytä erityisen positiivisia mielikuvia. Lapsuuteni alakoulusta saadusta pistokkaasta tunnollisesti kasvatettu käärmekaktus oli harvinaisen ruma, haiseva ja hankalasti käsiteltävä rohjake. Estottoman elinvoimaisen kasvin poistaminen elävien kirjoista on aina tuottanut minulle vaikeuksia, mutta lopulta siitäkin päästiin, tavalla tai toisella.

Löysin tänään kirjahyllystä pitkään hukassa olleen Eva Rönnblomin kirjan Kasvitarha ikkunalla. Kirjassa kasvatetaan huonekasveja kauppahedelmien siemenistä. Viikunaopuntiaa koskeva osuus on vaatimaton, ja mieleen tuleekin, ettei kirjoittaja ole onnistunut saamaan omia kylvöksiään itämään. Kirjasta selvisi myös, millainen toinen yleisesti saatavilla oleva kaktushedelmä, pitaija, on kasvina. Kuin ilmetty käärmekaktus! En kokeile.

(Postauksen otsikko tuo muuten elävästi mieleeni Tenavien Snoopyn liukuhihnalta lukemat Helen Sweetstoryn romaanit, joilla oli sellaisia vastustamattomia nimiä kuin "The Six Bunny-Wunnies Make Cookies", "The Six Bunny-Wunnies and the Female Veterinarian", "The Six Bunny-Wunnies Freak Out" ja niin edelleen. Nähtäväksi jää, kuinka monta postausta nämä kolme kaktusta vielä poikivat. Aiemmin olen kertonut ensimmäisen taimen itämisestä, oudoista kasvutavoista ja piikkien kehittymisestä. En itse asiassa pidä kaktuksista juuri lainkaan, mutta näissä nimenomaisissa epäkasveissa on jotain syvästi liikuttavaa.)

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Lisää leimasimia!

Leimasinkokoelmani karttui pitkästä aikaa. Brittiläinen KayCee Crafts lopetti viime viikolla toimintansa, ja kaikki leimasimet myytiin pois puoleen hintaan. KayCeen polymeerileimasimet olivat keltaisia, oudon hajuisia ja välillä aika epätarkkojakin, mutta vintage- ja antiikkiaiheet viehättivät siinä määrin, että alennusmyynti ja viimeisen tilaisuuden tuntu saivat tekemään vielä yhden tilauksen.

Nypläysaiheita KayCeeltä.

Leimailu on outo harrastus, jos sitä ei yhdistä kortintekoon tai skräppäykseen. Kumpikaan ei varsinaisesti kiinnosta minua. Mutta leimasimet kyllä! Niitä on kertynyt vuosien varrella sadoittain. Tällä hetkellä kertymistahti on kuitenkin onnellisesti varsin maltillinen.

Viehkeästi säröilevä KayCeen lyyransoittaja kirjekuoreen kulmassa. Leimailu on käsityötä!

Suosikkejani ovat erilaisten vanhojen painokuvien toisinnot, tai ainakin siltä näyttävät leimasimet. Ja niitähän riittää. Esimerkiksi John Tennielin klasikkokuvitus Liisa Ihmemaassa -kirjaan lienee siirretty kokonaisuudessaan kumileimasimiksi jo useampia kertoja. Ja tottahan eri kokoja ja tarkkuuksia tarvitaan! Vanhojen kirjojen kuvitukset, joiden tekijänoikeudet ovat jo aikapäiviä sitten rauenneet, ovat leimasinten tekijöiden aarreaittoja. Kiinnostavinta bisnestä pyörittävät nyt pienet tekijät, yhden ihmisen pikkupajat, ja kauppa käy internetin kautta kaikkialle maailmaan. Etenkin ns. unmounted-leimasinten eli kannatonten leimasinten postittaminen on edullista ja kätevää.

Suomen askarteluliikkeiden leimasinvalikoimat ovat ymmärrettävästi pienet ja yksipuoliset, joten leimailijan, joka tietää mitä tahtoo, on hankittava tarvikkeensa ulkomailta. Ykköspaikka leimasinostoksille Suomesta käsin on epäilemättä Ebay, jossa liikkuu valtaisia määriä leimasimia kaikista kategorioista: aitoa vintagea, uustuontantoa, keräilytavaraa, tilaustöitä asiakkaan tekstillä tai kuvalla, pikkupajojen tuotteita, suurten valmistajien leimasimia, sekä uutena että käytettynä. Kymmenientuhansien leimasinten osastoa on raskas selata, joten haut on syytä tehdä valmistajan tai etsityn kuva-aiheen mukaan. Tietyntyyppiset musteet jättävät leimasimiin pigmenttijälkiä, mutta tahraisuus ei haittaa leimaamista. Käytettyjä leimasimia ei siis ole syytä karsastaa, varsinkaan jos myyjä on liittänyt ilmoitukseen näytteen leimausjäljestä. Suurin osa Ebay-leimasimistani on tullut Yhdysvalloista, yleensä hyvin kohtuullisin postikuluin.

Myös Etsyssä on huimat leimasinmarkkinat. Luonnollisesti tilaustyöt ovat erityisen hyvin edustettuina. Lukuisilta eri tekijöiltä voi tilata esimerkiksi osoite- tai ex libris -leimasimen omilla tiedoilla. Tarjolla olevat kuva-aiheet voivat olla tekijöiden omaa tuotantoa tai muualta lainatuista painokuvista mukailtuja. Oma kategoriansa ovat käsin kaiverretut leimasimet, jotka ovat uniikkeja. Leimasinten kaivertaminen on suosittua erityisesti Japanissa.

Leimasimia voi tilata myös suoraan valmistajien nettisivuilta. Joitakin omia suosikkejani:

Golden Acorn Rubber Stamps: Ihania, edullisia pikkuleimasimia vintage-aiheissa, ihmisiä, eläimiä & taloustavaroita hyytelömuoteista kirjoituskoneisiin. UM-leimasimia, punaista kumia, huippulaatuinen tarkkuus. Sivu on sekava, mutta tilaaminen Suomeen onnistuu ainakin sähköpostitse. Tekijä myy leimasimiaan myös Etsyssä.

100 Proof Press: "Taideleimasimia", lähinnä vintage-aiheita eri aihepiireistä. Hyvä valikoima upeita kasviaiheita. Täältä sai ainakin pari vuotta sitten tilattua myös ison paperikatalogin selattavaksi. Tarkkoja kumileimasimia, jotka voi tilata joko kannallisina tai kannattomina. Tilaus sivujen kautta; ainakin UM-leimasimia tilattaessa postikulut pysyvät kohtuullisina.

Stampsmith: A4-kokoisia punaisia kumileimasinarkkeja, erityisesti vanhoja painokuvia & ornamentiikkaa eri kulttuureista. Stampsmith tekee erittäin yksityiskohtaisia valokuvaleimasimia, joiden käyttäminen vaatii erikoismustetta (VersaFine lienee ok) ja rutkasti harjoittelua. En ole tilannut sivuilta suoraan, koska postikulut ovat kovat ja isommilla tilauksilla tulliraja tulee vastaan.

Kodomo Rubber Stamps: Japanilaisia kumileimasimia perijapanilaisissa aiheissa, eli tyyliteltyjä perinnekukkia, kurkia & kimonopukuisia naisia. Olen hankkinut Kodomon leimasimia Ebaysta, jossa niitä liikkuu runsaasti sekä uutena että käytettynä.

Lost Coast Designs: Vintage-henkisiä taideleimasimia nämäkin. Tilaaminen vaikuttaa vaivalloiselta & hieman riskialttiilta, joten se on jäänyt kokeilematta. Viime vuonna tämä yrittäjä oli myymässä tuotantoaan Helsingin kädentaitomessuilla. Hinnat oli vaihdettu dollareista suoraan euroiksi, mutta upeat leimasimet olivat epäilemättä sen arvoisia. 

Red Eowyn: Täydet sarjat Liisa Ihmemaassa -leimasimia & paljon muuta kivaa. Yhden tilauksen perusteella ongelmaton ostospaikka.