maanantai 26. maaliskuuta 2012

Patalapun anatomia

Pannumyssyn tavoin patalappu kuuluu perinteisiin aloittelijan ompelutöihin. Se on aidosti hyödyllinen käyttöesine, johon saa uppoamaan sekä ompelusta jääneet tilkut (päälliseksi) että roskiin menossa olevat vaatteet (sisukseksi). Perinteisesti patalappu on reunustettu vinonauhalla. Vinonauha on kuitenkin melkoisen konstikas kapine. Valmiin vinonauhan ostaminen työhön, jossa muuten hyödynnetään vain tilkkuja ja räsyjä, tuntuu tuhlailulta. Vinonauhan tekeminen itse taas ei välttämättä ole puuhaa, johon aloittelijan kärsivällisyys riittäisi. Lisäksi vinonauha pitäisi mielestäni kiinnittää käsin ommellen, jotta lopputulos olisi aidosti siisti. Harvempi viitsii nähdä tätä vaivaa patalapun takia.

Toinen, huomattavasti helpompi vaihtoehto on ommella patalapun päällikappaleet pussiksi ja työntää sisukset sisään avoimesta sivusta. Marian kässäkerhossa avoimen sivun reunat käännetään tämän jälkeen sisään ja tikataan kiinni. Vielä helpompi ja siistimpi ratkaisu on mielestäni kirjekuorimalli, jota käytin omassa patalapussani. Toinen patalapun kappaleista (tai puolikkaista; alareunassa ei toki tarvitse olla saumaa) jätetään pari senttiä toista korkeammaksi, ja tämä ylimääräinen kangas käännetään kaksinkerroin läpäksi patalapun päälle ja tikataan kiinni. Ripustuslenkin voi kiinnittää joko läpän alle tai sivusaumaan, sikäli kuin sellaisen haluaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti