Tästä kirjasta ei löytynyt mitään, mitä haluaisin ehdottomasti neuloa. Ehkä en pidä neulotuista päähineistä ylipäätään tarpeeksi, tai ehkä sesonki on jo ohi tältä vuodelta. Pidän kyllä etenkin kirjan huovutetuista hatuista, jotka ovat aidosti tyylikkäitä, mutta on sanottava, että monet hatuista näyttävät väkisin väännetyiltä ja hieman suttuisilta: sekavia värejä ja kummallisia pintoja, joista tulee mieleen lasten askartelu. Kirjaa voi kuitenkin suositella aloittelevalle piponneulojalle tai uusien ideoiden etsijälle. Neulottujen päähineiden perusmuodot tulevat kirjassa esille kiitettävästi. On pipoa, barettia, lierihattua, lippalakkia, kypärämyssyä, huppua, pantaa ja pikkuhuivia. Erityyppisiä lankoja on käytetty ennakkoluulottomasti, ja suurin osa malleista vaikuttaa huomattavan nopeatekoiselta. Tuoreudestaan huolimatta tämä ei ole kovin stailattu kirja, kun ajattelee käsityökirjojen nykytrendejä. Kuvissa ei näy oikeastaan kuin hattu ja mallin kasvot yksiväristä taustaa vasten. Ehkä tämä järjestely tekee erityisen kriittiseksi. Neulemallien pitäisi puhua puolestaan, eikä sitä tapahdu. Mutta kirjaa voisi vilkaista uudelleen syksyllä, pipokauden alkaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti