Puketti

Ompelin pitkäripaisen kassin ihan siitä ilosta, että Berninan tikutusta on niin mukava kuunnella. Sama tasainen ja tyytyväinen ääni, oli neulan alla kaksi tai kaksitoista kerrosta. Olen alkanut pitää Berninaa osittain henkilönä, joka osaa ommella, toisin kuin minä, joka vasta opettelen. Puketti-kuosi on vuodelta 1964. Näyttää hyvältä juuri nyt.

Berninassa on automaattinen neulan ylösjättö, mikä on jossain määrin ärsyttävää. Kantapäällä napauttamalla neula menee alas. Tarkoissa tikkauksissa käytän joka tapauksessa käsipyörää.

Bernina palvelee

Bernina Record 931 Electronic tikuttaa useita jousto-ompeleita. Säätöjä on riittävästi. Tikin pituuden voi valita vapaasti (samoin kuin leveyden, tosin maksimileveys on 4 mm). [Pfaffissa tikin pituuteen on vaikea puuttua, stretch on ikään kuin yksi tikinpituuden vaihtoehto ja tyyppivikana tuntuu olevan esim. liian ilmavaksi jäävä hunajakenno.] Langankireyksien säätäminen vaikuttaa jousto-ompeleiden ulkonäköön, samoin langan laatu. Paininjalan puristusta Berninassa ei voi virallisesti säätää, mutta kannen voi avata kohtalaisen helposti ja väännellä sieltä löytyvää puristuksen ruuvia.

Päärmeiden huolitteluun soveltuva jousto-ommel helpottaa elämää ihmeesti. Kaksoisneula on toki aina vaihtoehto, mutta kohtalaisen vaativa sellainen. Kaksoineulat ovat kalliita. Helpoimmin saatavilla oleva Prymin neula on tunnetusti käyttökelvoton. Leveys säädetään ostamalla uusi neula. Ylälankoja pitää olla kaksi, mikä on jo kohtuutonta erikoisemman värisissä kertaprojekteissa. Säätöjen kohdilleen saamisessa menee aikaa; usein alalankaa on pakko löysätä, joten ruuvimeisselin on paras olla tallessa. Itse tapaan vetää päärmäyksen langanpäät käsin piiloon. Kaksoineulalla niitä tulee enemmän. Kaksoineula on toki kaunis oikealta, mutta nurjalla substanssia on turhan vähän.

Kuvan kangas on Noshin 100-prosenttista puuvillatrikoota. Tämä väri taisi jo poistua valikoimasta. Saumuri pisteli yhden reiän sivusaumaan kangasta ommellessa, toivotaan ettei niitä repeile lisää pesuissa. Noshin laatu on muuten loistavaa, mutta täyspuuvillaisten laatujen rei'ittyminen riipii hermoja.

Värivaihtoehto

Franckin lautasia Nuutajärven lasitehtaalta, ajalta jolloin Suomessa valmistettiin esineitä.

Kävin viime viikolla Marimekon ystävämyynnin yhteydessä Herttoniemen kangaspainossa. Painotiloissa ei saa valokuvata. Marimekko todellakin painaa Suomessa kaikki sisustuspuuvillansa ja vähän muutakin, kahdella koneella. Rotaatiopaino on nopeampi menetelmä, joka sopii pienemmille raporteille, käsinpainajille tuttuja valotettuja seuloja hyödyntävä silkkipaino mahdollistaa suuremmat kuviot. Pohjakangas tuodaan Saksasta, painolinjan lopussa kangas höyrytetään ja viimeistellään ja pakataan rullille tai pakoille; pakat menevät myyntiin, rullat lähetetään maailmalle ommeltavaksi. Valmiista kodintekstiileistä ja vaatteista suuri osa palaa jälleen Suomeen myytäväksi. Kangaspaino ei työllistä suurta määrää ihmisiä, mutta teollisen tuotantoprosessin näkeminen Suomessa alkaa olla jo ilmestyksenomainen kokemus. Kuinkahan kauan koneet Herttoniemessä vielä pyörivät. Arabian tehdas lähti jo.

Ostin ystävämyynnistä kassillisen kankaita. Ja ystävämyynnin jälkeen vielä pakanloppuja. Minun pöytäliinojani ei tarvitse lähettää ulkomaille ommeltavaksi.

Kaava-arvio: Three pieces (Ottobre 4/2015)

Pikkulasten haaremihousumaiset pussittavat pöksyt ovat ilmeisesti jonkinlainen muoti-ilmiö. Nämä on ommeltu Ottobren 4/2015 mallilla "Three pieces". Koko on 92 eli kaavan pienin. Samantapainen, mutta enemmän yksityiskohtia ja työvaiheita käsittävä malli näkyy olevan tarjolla tulostettavana ilmaiskaavana Noshin sivuilla.

Malli muodostuu nimensä mukaisesti kolmesta kappaleesta: etu- ja takakappaleesta sekä kengurutaskupussista. Materiaalin tulee joustaa, mutta ei paljon. Käytin elastaania sisältävää puuvillatrikoota, mutta puhdas puuvillatrikoo toimisi varmasti yhtä hyvin.

Ohje neuvoo piirtämään etu- ja takakappaleen kaavan erikseen, mutta tämä on tarpeetonta. Ainoa ero kappaleiden välillä on, että takakappale nousee hieman ylemmäs. Erotuksen kiilan voi piirtää erikseen ja yhdistää takakappaleeseen leikkausvaiheessa. Piirtäminen tapahtuu siis nopeasti.

Mallin erikoisuus on etu- ja takasauman ja sitä myöten haarakoukun muotoilun puuttuminen. Sana "housut" on monikollinen, koska vaatekappale muodostuu kahdesta yhteen ommellusta lahkeesta. Nämä rikkovat siis housujen perusolemusta vastaan. Neulosmateriaalia käyttämällä saadaan kuitenkin syntymään varsin miellyttävä ja käyttökelpoinen vaatekappale.

Ompelu on suoraviivaista. Taskun kiinnittäminen vaatii kärsivällisyyttä, silitysrautaa ja kohdillaan olevaa tikkiä. Sivusaumoissa ja haarasaumassa saumurista on iso ilo, lahkeissa ja vyötärössä taas kaivataan peitetikkiä tai kaksoisneulaa.

Aputikkaus näkyy keskellä. Ei luultavasti pitäisi.

Vyötäröllä on alkuperäisessä mallissa sirkat ja trikoosoirosta ommeltu nauha. Jätin nämä pois säästääkseni hermojani ja päästäkseni nopeammin käsiksi koettelemuksista suurimpaan: vyötärökuminauhan ompeluun. Lopputulos oli yllättävän hyvä. Ohjeessa kuminauha ommellaan renkaaksi ja merkitään neljännekset. Vyötärön taite silitetään teräväksi. Tikataan kuminauhan neljännekset kiinni vaatteeseen. Ja sitten tikataan kuja kuminauhan alapuolelta, niin että nauha jää vapaaksi kujaan (lukuun ottamatta niitä neljää kiinnityskohtaa). Pidin tästä ratkaisusta, koska minulla on ollut ongelmia kuminauhan päälle tikkaamisessa.

Vaikeusaste: Hyvin helppo. Aivan aloittelijalle varmasti helpompi hahmottaa kuin perinteinen housu. Taskun tikkaaminen siististi vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja taitoakin.

Lopputulos: Käyttökelpoiset ja mukavat housut, joilla lienee pitkä käyttöikä. Lahkeet ovat suista kapeat, joten niitä on helppo kääriä ja laskea lapsen kasvaessa. Yhtä materiaalia käyttämällä on saavutettu melko kiinnostava vaate. Pussitus edessä on kuitenkin kohtalaisen koomisen näköistä.

Tekisinkö uudelleen: Jaa-a. Ehkä oloasuksi tai uniasuksi. Ehkä hieman paksummalla materiaalilla malli olisi enemmän edukseen. Tuskin tästä ainakaan luottokaavaa tulee.

Behind the scenes. Neodyymimagneeteista on moneksi.

Vielä ehtii

Nimittäin saada kelvollisia appelsiineja kaupasta. Tosin aika on käymässä vähiin. Kotiin pelastetut appelsiinit kannattaa syödä pikavauhtia, ennen kuin homehtuvat.

Veriappelsiinin mehu on yllättävän punaista. Puoliverisen keltaista.

Sain postissa uuden (ja painavan) lelun. Bernina Record 931 Electronic. Tämä on uusi maailma. Kone ajalta, jolloin sveitsiläisillä insinööreillä oli järkevää tekemistä.

Rei'ityskone

Osallistuin aikuisten infantilistisiin arpajaisiin ja tilasin kaksi kiloa Noshin yllätyskankaita. Nämä yllätyspussit ovat ilmeisen haluttuja, tulevat harvakseen myyntiin ja myyvät heti loppuun.

Kivoja kankaitahan sieltä tuli, ja kilohinta 25 euroa on hyvin edullinen, vaikka osa paloista voi olla lievästi kakkoslaatuisia. Itse huomasin muutaman värjäytymän resorin reunassa, en sen pahempaa. Noshin kankaat ovat nyt niin haluttuja, että tuohon kilohintaan ostetuista saa myös helposti omansa takaisin eteenpäin myymällä.

Joku Ottobren kaava, jonka mallityössä on kitaroita. Hyvin suora hihanpyöriö. Koko 92.

Suosittu norsukangas on interlock-neulosta, eli siinä on kaksi yhteen kietoutunutta neulekerrosta ja oikeat silmukat kummallakin puolella. Tällainen kangas on tietysti erityisen miellyttävää ihoa vasten. Interlock voi olla venyvää ja vanuvaa, kuten Eurokankaan trikoopalalaarissa satunnaisesti uivat pyjamakankaat, tai jämäkkää ja muotonsa pitävää, kuten Noshin norsut. Nosh oli ystävällisesti pakannut mukaan oikeanväristä resoria (oisko tää aqua? vai minttu?), joten oli helppo päätyä ompelemaan paitoja.

Mutta. Saumurini pistelee tämän interlockin täyteen reikiä! Vanhaan babylockiin (ysäri-Juki) saa suunnilleen kahta neulatyyppiä, tavallista ja pallokärkistä, ja reikiä syntyy molemmilla. Ratkaisin ongelman epätyydyttävästi ompelemalla saumat kiinni ompelukoneella (microtex-neulalla) ja tekemällä huolittelun saumurilla. Suosittelen yhdistelmää joustava suora ommel ja kolmilankainen saumuriommel. Valitettavasti myös viimeistelyyn käyttämäni kaksoisneula teki muutaman reiän, vaikka on asiallinen ja melkein uusi Schmetzin kapistus.

No, ehkä nämä kaksi paitaa kestävät sen aikaa minkä mahtuvat lapselle päälle. Toiseen jaksoin ommella käsin vinonauhan pätkän kaula-aukon takaosaan. Parantaa kyllä ulkonäköä! Ja antaa syyn keräillä kaappiin pieniä kankaanpaloja.

Marimekko, Herttoniemi

Helsingissä on kangaskauppojen paikalla jonkinlainen musta aukko, vaikka tässäkin kylässä kaiketi ompelua harrastetaan. Täältä puuttuvat juuri harrastuskankaat, ne joista tumpelot uskaltavat ja viitsivät ommella itse: edulliset ja laadukkaat arkikankaat.

Yritän suhtautua Eurokankaan laarien lapiointiin positiivisesti, mutta välillä tuntuu, että helmiä on turhan harvassa motivaation ylläpitämiseksi. (Keskustan Eurokankaan laarit täytetään muuten keskiviikkoisin. Keskiviikkoiltapäivä on siten paras ajankohta löytöjen tekemiselle.)

Skandinaavisista, modernistisista ja mutkattomista printeistä ja väreistä pitävä pääsee onneksi kangasostoksille Marimekon tehtaanmyymälään Herttoniemeen. Kävin ja ilahduin.

Sijainti on vaatimaton, Herttoniemen teollisuusalueella, vesitornin varjossa. Metrolta on vajaa kilometri kävelymatkaa. Matkalla voi poiketa jättimäiseen Lidliin hakemaan evääksi suklaata ja sämpylöitä.

Kankaat ovat hallimaisen, mutta aistikkaasti sisustetun myymälän perällä. Ja niitä on riittävästi. Printtien ja raitojen lisäksi tarjolla oli myös yksivärisiä pellavia ja neuloksia, 15 euroa / metri. Erikoistarjouksena kolmen metrin trikoopakkauksia 15 eurolla. Hyvä diili, tosin monet nykyompelijat taitavat vierastaa (mielestäni turhaan) puhdasta puuvillatrikoota.

Raitatrikoota ja tukikankaita. Raidat pakalta 15 euroa / metri.

Palakangaslaarissa on sekalainen ja alati uudistuva lajitelma eri vahvuisia puuvilloja ja neuloksia. Hinta, 25 euroa kilo, on varsin kohtuullinen. Eurokankaassa samaa kilohintaa maksetaan trikoista (heikkolaatuisia) ja paitakankaista. Printtipuuvillat ovat EK:ssa kalliimpia. Marimekon puuvillat ovat toki raskaanpuoleisia, joten metrihintaa tulee jonkin verran.

Ostin tuon raitapalan. Suurin osa laarin sisällöstä oli kudottua puuvillaa.

Lisäbonuksena paikka on täynnä aasialaisia turisteja. Liekö korealaisia vai japanilaisia, mutta nuorilla naisilla on ihania vaatteita ja asusteita. Parempi paikka muotibongailulle kuin Helsingin keskusta. Ja Marimekon valmisvaatteita löytyy tietysti myös, löytöhinnoin.