Gaiwan on perinteinen kiinalainen teen haudutuskuppi, johon kuuluu varsinaisen kupin lisäksi nupillinen kansi ja aluslautanen. Materiaali voi olla posliinia, savea, kiveä (esimerkiksi jadea) tai lasia. Gaiwanista voi juoda suoraankin, mutta tavallisempaa on kaataa tee haudutuksen jälkeen erilliseen juoma-astiaan. Kaadettaessa teenlehtiä pidätellään kannella (taitolaji!) tai sitten käytetään siivilää. Uusi kupillinen valmistuu, kun samojen teenlehtien päälle kaadetaan uusi erä kuumaa vettä. Samoja lehtiä voi hyvin käyttää pitkin päivää. Kun teetä annostellaan reippaalla kädellä, haudutusajan voi pitää lyhyenä. Kätevää, jos käden ulottuvilla on vedenkeitin. Ja kaunista.
Ja sama suomeksi: Kaj Franckin Teema-kermakko ja siihen kuuluva kansi. Miinusta: Teenlehtien hautumista ei voi katsella lasin läpi. Plussaa: Kaatonokka! Teen kaataminen perinteisestä gaiwanista ei ole siistiä puuhaa. Roiskuttelu kuuluu kiinalaiseen teeseremoniaan, mutta ei oikein toimi koti- tai toimisto-oloissa.
(Gaiwaneita saa kyllä nokallisiakin, jos osaa etsiä. Nykyään teetilpehööri on helpointa tilata suoraan Kiinasta. Teeman kermakko ja kansi eivät ole tällä hetkellä tuotannossa, mutta käytettynä näitä liikkuu kyllä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti