Mustikkapiirakkapalmikoita

Vihdoinkin valmista!

Peilin kautta kuvaamista.

Lähikuvassa näkyy langan oikuttelu.

Näistä palmikkovartisista polvisukista tulee mieleen vanhanajan pullataikinasta tehty mustikkapiirakka, jossa osa taikinasta punotaan muhkeaksi ristikoksi täytteen päälle. Langan lilaan vivahtava vaaleanpunainen tuo mieleen mustikkaisen pirtelön tai jäätelöannoksen.

Sukkia on neulottu hartaudella useamman vuoden ajan, vaikka malli ei ole mitenkään mahdottoman työläs. Uuden vuoden kunniaksi päätin vapauttaa itseni tästä ikuisuusprojektista. Lankana on Marks & Kattensin babyalpakan ja silkin sekoitus (Alpaca Silk, 70/30), joten käyttöön näistä ei taida juuri olla. Ehkäpä tieto siitä, että sukat päätyvät todennäköisesti suojapussissa kaapin perälle, on hidastanut valmistumista.

Lanka on työlästä neulottavaa, liukasta, hajoavaa ja venyvää. Lopputulos on kuitenkin kelvollisen siisti, sileässä neuleessa suorastaan erinomainen. En yleensä osta näin kalliita lankoja, etenkin kun samantyyppisiä lankoja saa edullisemminkin (esim. Dropsilta), mutta tässä värissä oli jotakin vastustamatonta. Lankaa myy ainakin Nordia.

Ohje on Dropsilta, suunniteltu Alpaca-langalle. Puikkoina numeron 2,5 bambusukkapuikot. Tiukan käsialani vuoksi käytin suurimman koon silmukkamääriä yhdistettynä keskikoon pituusmittoihin saadakseni suunnilleen koon 39 sukat. Sukat istuvat jalassa kuin hansikas, tosin napakkuudesta ei näin pehmeän ja velton langan kohdalla voi puhua. Langanmenekki oli vaa'an mukaan 98 grammaa, mutta jouduin aloittamaan harmillisesti kolmannen kerän. No, ainahan tuosta loppukerästä voi neuloa vaikka ranteenlämmittimet tai lyhyet sormikkaat, jos lanka alkaa taas jossain vaiheessa houkutella.

Malli on kaunis, huolella suunniteltu ja toimii varmasti käytössä oikeasta sukkalangasta toteutettuna, esimerkiksi Fabelista, jonka värikarttaan on ilmestynyt kiintoisia spray print- ja mouline-sävyjä. En ole tosin vielä keksinyt, mistä niitä voi ostaa. Myös long print -sarja näyttää raikkaalta, kun taas nuo vanhemmat värit alkavat tuntua melko tunkkaisilta. Mahtavatko riemunkirjavat, levottomasti parin kerroksen välein raidoittuvat sukkalangat olla se ykkösinhokki, josta 2000-luvun alun käsityömuoti myöhemmin muistetaan?