Alimittainen Palmyre

Edellisestä pitsihuivista on ikuisuus aikaa. Päätin kokeilla Palmyrea, aloittelijoillekin sopivaksi mainostettua puoliympyrän muotoista huivia, joka muodostuu pääasiassa sileästä neuleesta. Reunassa on näyttävä viuhkamainen pitsi, joka tuo mieleen antiikin koristeaiheet. Tämä lienee huivin nimen taustalla. Juuri nyt nimellä on tietysti surullinen kaiku.

Henkarilla.

Neulomiskokemus oli varsin opettavainen. Valitsin langaksi tarjouksessa olleen Palinon (100% merino), jonka juoksevuus on noin neljänneksen suurempi kuin ohjeessa suositellun langan. Huivi jäi suunnilleen samassa suhteessa alimittaiseksi, eikä tiukka käsialani auttanut asiaa. Venytin huivin äärimmilleen saadakseni siitä käyttökelpoisen edes kaulanlämmittimenä. Vastaavaa väkivaltaa en halua kokeilla toiste. Langanmenekki oli vajaa 150 grammaa, vaikka olin varautunut 300 grammalla.

Lanka kovilla. Yhdestä silmukasta seitsemän.

Ohjeessa luvattiin neulomisen onnistuvan myös pitkillä puikoilla, mutta pitsiosuuden alkaessa puikot olivat niin täynnä, että oli pakko kaivaa esiin pyöröpuikko. Sain lainaan alumiinisen, kömpelön ja tylppäpäisen vanhanaikaisen pyörön, ja lisäyksiä piti välillä kieputella apupuikon avulla. Ennen viimeistä lisäyskerrosta huomasin, että aiemmat lisäykset oli tehty väärin. Ne olisi pitänyt ottaa nurin, minä olin ottanut oikein. Ylimääräisiä langankiertoja piti tiputella sieltä missä symmetriaoletus oli pettänyt. Purkamista en jaksanut edes ajatella, eivätkä virheet häiritse valmiissa huvissa.

Jouduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään silmukkamerkkejä. En omista sellaisia, joten käytin pieniä silikonisia hiuslenkkejä, joilla niputan sukkapuikot. Ne toimivat erinomaisesti.

Kokonaisuudessaan melko hermostuttava kokemus tällaiselle näpertelijälle, vaikka lopputulos onkin kieltämättä tyylikäs. Liikaa massaa, ehkä.