Sake ja puuttuva rentous

Olen toistaiseksi tyystin välttynyt neuleilmiöltä nimeltä Cookie A. Cookien sukkien suosio lienee kuitenkin hiipumassa, kun kirjoja saa jo suoraan kirjaston hyllystä. Niinpä yksi päätyi minunkin käsiini.

Ensimmäisen sukan varressa mennään. Mallikaavio on iso mutta helppo.

Valitsin pikavilkaisulla ensimmäiseksi projektiksi Sake-sukat: Selkeät, ei-pikkusievät, modernit sukat, joilla on hauska yhteys japanilaiseen ruokaan. Neulominen onkin sitten ollut melkoista vääntöä.

Kiristää, kiristää!

Malli ei ainakaan tähänastisen perusteella ole lainkaan vaikea. Kuvio jakautuu selkeisiin, symmetrisesti muodostuviin sektoreihin. Epäjatkuvuuskohdat ovat harvassa (ja painottuvat alkukerroksille). Mutta itse neulominen on rankkaa! Kaikki silmukat ovat joko nurjia tai kierrettyjä oikeita. Hartiat jumittavat ja selkää särkee, kun kiskon kiristäviä silmukoita toistensa yli. Puikkoja on koko ajan joko liikaa tai liian vähän: Silmukat vaeltavat työn ympäri enkä koskaan tiedä, monelleko puikolle ja mistä kohtaa työ pitäisi jakaa.

Yritän  ottaa nämä sukat rentousharjoituksena. Käsialaa on pakko löysätä, hartioita on pakko rentouttaa, koska löysäilykerroksia mallissa ei ole. Ja harjoitus jatkuu kaikesta päätellen vielä kauan.

(Lanka on Fabelia, jonka värikarttaa on lisätty tuo herkullinen oranssi. Ja tarjouksessakin se oli, Menitassa.)