Vielä yksi vyötärö

Raitapaitakankaasta tuli vielä yhdet pyjamashortsit. Tämä on kokeiluistani muodikkain malli, matalavyötäröinen ja alalinjasta suora. Näitä on nyt kaupoissa pilvin pimein. Suosittu yksityiskohta näyttää olevan poimuteltu röyhelö lahkeensuussa. Kokeilin poimutelmaa neulostyllistä, mutta liika on liikaa. Olkoon.

Vyötärö on tässäkin mallissa käännetty sisään, ilman erillistä kaitaletta. Nauhakujaan mennään käsin ommelluista napinlävistä. En osaa ommella napinläpiä enkä jaksanut selvittää, miten se tapahtuu. Pistot ovat hyvin mahdollisesti nurin päin. Miten vain, paremmalta tämäkin näyttää kuin muovisen kankea peruskonenapinläpi.

Nauha on 10 mm:n satiininauhaa. Housut on leikattu vanhalla Burdan bokserinkaavalla, pidentämällä kappaleita molemmista päistä. (Saksalaisissa kaavoissa on muuten huomattavasti enemmän tilaa takapuolelle kuin amerikkalaisissa.) Sivusaumoja ei ole, mikä on plussaa yövaatteessa. (Ja saumaneurootikolle muutenkin.) Huolittelin saumat tällä kertaa koneella, edelleen työntämällä risareunat vastakkain sisään.

Tämän pääsiäisen narsissit olivat ruukussa. En pidä erityisemmin keltaisista narsisseista. (Britanniassa joku on kuulemma aloittanut kansanliikkeen näitä räikeitä maalaismaiseman pilaajia vastaan; tienvarsien narsissit lisääntyvät sielläkin holtittomasti.) Kaksiväristen kukkien etsimiseksi joutuu näkemään vähän vaivaa. Tajusin liian myöhään ihanasti tuoksuvan perunanarsissin mahdollisuudet. Ehkä ensi vuonna. Ns. valkoiset kukat tuntuvat kuuluvan tähän vuodenaikaan; kesällä niiden tuoksu on liian raskas.

Istutin pari kuukautta vesilasissa odottaneen Oxaliksen pistokkaan multaan. Oxalis-lajeja lisätään usein juurakoista tai mukuloista, mutta nämä rikkaruohot lähtevät hyvin kasvuun myös pistokkaasta, kunhan lehti on nypätty niin alhaalta, että mukana on hieman maanalaista osaa. Uudet versot alkavat kehittyä jopa vesilasissa.