lauantai 25. toukokuuta 2013

Kehitystä kaktusruukussa


Talvella 2012 kylvetty opuntia on kasvattanut tänä keväänä verson, jota voi jo luonnehtia opuntiamaiseksi. Jokseenkin lättänä, mutta edelleen pitkänomainen. Tämä on kehittynyt ensimmäisen vuoden käärmemäisen pätkän jatkoksi. Piikit ovat opuntialle tyypilliseen tapaan pirullisia, tarttuvat ihoon kevyestä kosketuksesta ja vaativat tarkkaa nyppimistä irrotakseen.


Pääsiäisen aikaan kylvetyistä raejuustokaktuksista osa on kuollut, joko liialliseen tai liian niukkaan kasteluun. Jäljelle jääneistäkin moni on surkean näköinen. Tuo punapiikkinen kaktuslapsi on suosikkini. Hyvin terhakka ja tehokkaan oloinen, varhaiskypsä tapaus. Voisiko se olla jokin Ferocactus?

Stockan hulluilla päivillä oli tänä keväänä sitruunapuita, sopuisaan hintaan (alle 20 euroa). Ostin kaksi. (Toisen mullassa oli matoja ja äitini löysi omasta saman erän puustaan toukkia.) Sitruunoita on Suomessa harvoin tarjolla, mikä ei sinänsä ihmetytä: Ne ovat huomattavasti vaikeampia kasvatettavia huoneoloissa kuin tavallisimmin kaupattava calamondin. Kesä parvekkeella sujuu todennäköisesti ongelmitta, mutta syksyn tullen noille tapaa käydä huonosti. Mutta aina kannattaa yrittää! Sitruunankukan tuoksu on pehmeämpi ja miellyttävämpi kuin mandariinityyppisten lajien. Ja hedelmillä on luultavasti enemmän käyttöä, sikäli kuin ne kehittyvät kunnolla.

Räkätinpoikaset ikkunan alla räpyttelevät jo villisti siipiään. Eivät varmaan viivy pesässä enää montaa päivää.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Yhteinen harrastus


Meillä on Mytyn kanssa yhteinen kevätharrastus, lintujen vahtaaminen parvekkeella. Minä seuraan kiikarin kanssa räkätin pesää. Pokkarikuvassa pesä erottuu juuri ja juuri (siellä on viisi kaljunpuoleista poikasta läjässä), mutta kiikarilla näkee yksityiskohtaisesti, miten valtavat lierot katoavat keltaisiin kitoihin. Viereisessä puussa pesii kirjosieppo pöntössä. 

(Viikin luonnonsuojelualueen reunalla on muuten parhaillaan nähtävissä melkoinen eläinmaailman käsityötaidonnäyte, pussitiaisen pesä. Erinomaisia kuvia löytyy Googlella.)


Mytty seuraa vähintään yhtä intensiivisesti, tosin paljain silmin, varpusten pesintää räystäällä. Pieni kierosilmäisyys ei haittaa harrastusta. Mytyn vasemman silmän sarveiskalvolta on operoitu kuolio, mutta arpi ei näy kuvassa.


Käsityörintamalla on hiljaista. Virkkaan pahimpaan tekemisentarpeeseen pitsinpätkää ilman jatkosijoitussuunnitelmia. Lanka on puuvillaa, nro 80, koukku numeroa 14. Vastaa kaiketi kokoa 0.60. Pitsi on siroa, mutta tuntuu karkeatekoiselta, koska yleensä käytän pienempää koukkua ja ohuempaa lankaa.


Vielä kirsikkapuu Lontoosta. Nyt ensimmäiset kirsikat kukkivat jo Helsingissäkin! Tuometkin aloittelevat juuri.


Ja vapun jämiä kamerasta. Kotitekoista tippaleipää. Ei hassumpaa. Tämä on tehty ilman muottia. Ilmeisesti muotin avulla saa korkeampia kekoja pysymään rasvan alla.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kevään keskeltä

Kyhmyjoutsen hautoo Kensingtonin puistossa. Pesä on vain parin metrin päässä vellovista turistivirroista.

Kensingtonin palatsin puutarhaa. Istutuksia ympäröivä vehreä tunneli on vasta hiirenkorvilla, mutta tulppaanit kukkivat täyttä päätä.

Koko kaupunki on täynnä kirsikankukkia. Notting Hill.

Plataanit eivät vielä ole lehdessä.

Riikinkukollakin on kevättä rinnassa ja se kuuluu kauas. Holland Park.

Columbia Roadin kukkamarkkinoita. Sama kukkameri jatkuu korttelikaupalla.

Pari kuvaa viikonloppumatkalta Lontooseen. Kameliat, magnoliat ja kirsikkapuut olivat parhaimmillaan, syreenit vasta tulossa kukkaan. Tilanne vastaa paljolti Etelä-Suomen touko-kesäkuun vaihdetta, joskin lajirunsaus on luonnollisesti toista luokkaa. Lontoon kevään laululinnut ovat suurelta osin samoja lajeja kuin Suomessa, mutta ne laulavat suurkaupungissa selvästi kovemmalla äänellä kuin Helsingissä.

Matkalla mukana ollut sukkaneule ei edennyt silmukkaakaan. Sesonki näyttää olevan tältä erää ohi. Kankaat ja virkkuulangat houkuttelevat enemmän.